Kuntavetoisuus takaatoimivan seutuyhteistyön

Selvitysmies Jussi-Pekka Alasen maaliskuun alussa tekemän Helsingin seudun hallintoa koskevan esityksen lopullinen kohtalo on selviämässä lähiviikkoina. Valtakunnan hallitus päättää silloin mahdollisista lainmuutoksista ja muista seutua koskevista järjestelyistä. Kuluneen puolen vuoden aikana moni asia Alasen esityksestä on täsmentynyt. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan maakuntien yhdistäminen on saanut laajaa kannatusta.

Selvitysmies esitti pääkaupunkiseudulle uutta yhteistyöhallitusta. Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen päättivät perustaa Alasen esitystä vastaavan oman pääkaupunkiseudun neuvottelukuntansa, joka sekin on yleisesti hyväksytty. Nyt prosessin viime vaiheessa on keskustelu kohdistunut laajemman Helsingin seudun hallinnon järjestämiseen. Siihen liittyvä maankäytön ja asumisen järjestelmä odottaa myös sisältöään. Pääkaupunkiseudun kaupungit ovat kannanotoissaan voimakkaasti vedonneet kuntalähtöiseen vapaaehtoiseen yhteistyöhön. Lisäksi Alasen esittämä 14 kunnan uusi hallinnollinen yksikkö on kyseenalaistettu.

Kun keskustellaan seutuyhteistyön kehittämisestä, kannattaa muistaa, että varsinaisen pääkaupunkiseudun ja sitä ympäröivän muun Helsingin seudun tilanne poikkeaa selvästi toisistaan. Pääkaupunkiseutu, eli Helsinki, Espoo, Vantaa ja Kauniainen, ovat käytännössä yhtä ja samaa kaupunkirakennetta, siis kuin yksi kaupunki. Sen sijaan muualta Helsingin seudulta löytyy monesti voimakastakin erillistä paikallista identiteettiä ja rakennetta.

Kun puhutaan seudullisen yhteistyön vahvistamisesta, voi näkökulmaksi ottaa joko yhdyskuntarakenteen yhteensovittamisen tai palvelutuotannon.

Selvitysmies Alanen keskittyi yhdyskuntarakenteeseen. Helsingin seudun voimakkain kasvupaine kohdistuu pääkaupunkiseudun ulkopuolelle. Maankäytön suunnittelussa tarvitaan koko seudun kattavaa näkökulmaa. Pääkaupunkiseudun neuvottelukunta on laajentanut näkökulmaa palvelutuotantoon, mikä sinällään on luonnollista, koska palveluiden yhteismitallisuus korostuu kaupunkirakenteen sisällä.

Miten toimiva seutuyhteistyö rakennetaan? Tärkeintä on tietenkin kyky tuottaa tuloksia. Pelkillä lain pykälillä tai organisaatioiden laatikkoleikeillä ei pääse pitkälle. Näyttääkin jotakuinkin selvältä, että Alasen esittämä 14 kunnasta koostuva Helsingin seutu Uudenmaan maakunnan osana ei muodosta aitoa kokonaisuutta. Sen toiminnallinen sisältö rajautuu kovin pieneksi. Seudun palvelutuotannon yhteishankkeet tulevat rakentumaan toiminto kerrallaan ilman kiinteää ja pysyvää kuntarakennetta. YTV:n joukkoliikennejärjestelmä koskee nyt pelkkää pääkaupunkiseutua. Tulevaisuudessa siihen voivat liittyä ainakin Kirkkonummi, Kerava ja Sipoo. HUS:n erikoissairaanhoito koskee koko maakuntaa.

Maakunnallinen yhdyskuntarakenteen yhteensovittaminen hoituu jo nykyisin Uudenmaanliiton toimesta. Uusi ensimmäistä kertaa laadittava maakuntakaava on erittäin vahva ohjauksen väline. Maankäytön ja asumisen järjestelmä (MAJ) ei sinällään tarvitse omaa organisaatiotaan. Sen esikuva tulee ottaa nykyisestä pääkaupunkiseudun liikennejärjestelmäsuunnitelmasta (PLJ). Se yhdessä muun maakunnallisen liikennejärjestelmäsuunnittelun kanssa on toimiva malli.

Pääkaupunkiseutu on kehittämässä omaa yhteistyötään. Myös muut Uudenmaan kunnat ovat verkostoitumassa. Hyvänä esimerkkinä on Järvenpään, Keravan, Mäntsälän, Nurmijärven ja Tuusulan muodostama niin sanottu KUUMA-yhteistyö. Jatkossa onkin tärkeää panostaa Uudenmaan maakunnassa toimivien kuntaverkostojen keskinäiseen vuorovaikutukseen.

Helsingin seutu ei tarvitse uutta väliportaan hallintoa. Sen sijaan kuntavetoista yhteistyötä on vahvistettava.

Kirjoittaja on Helsingin kaupunginhallituksen puheenjohtaja.