Kohtuuskadoksissa

Valtaosa Saksan 30 suurimman pörssiyrityksen johtoryhmien jäsenistä on lehtitietojen mukaan sopinut keskenään, ettei kukaan heistä kerro julkisuuteen, paljonko saa vuodessa palkkaa ja muita etuja.

Sopimus on vastaveto yritysten hyvää hallintotapaa määrittelevään corporate governance -säännöstöön, jossa on jo muutaman vuoden vaadittu, että sijoittajien pitäisi saada tietää johtoryhmän jäsenten palkat.

Uhmakas yritys tulee epäonnistumaan jo siksi, että yritysten hallintoneuvostoissa istuvat ay-edustajat ovat päättäneet syynätä entistä tarkemmin mitä ja mistä johtajille maksetaan. Lisäksi maan hallitus uhkaa lailla, ellei avoimuutta löydy vapaaehtoisesti.

Mannesmann-oikeusjutun lopputulos päästi herrakerhon pelkällä säikähdyksellä, mutta herätti aiheellisesti keskustelua siitä, pitäisikö johtajien tekemisiä valvoa tarkemmin.

Juridisesti ja moraalisesti kyseenalaistahan ei ollut niinkään se, että Mannesmannin johtajat saivat kaikkiaan 57 miljoonan euron palkkiot, kun yhtiö myytiin Vodafonelle.

Kyseenalaista oli se, että eräät edunsaajista olivat itse päättämässä asiasta aivan kuin poimisivat parhaita paloja seisovasta pöydästä, eivätkä henkilöstön ja omistajan edustajat hallintoneuvostossa olleet tippaakaan kiinnostuneita palkkioiden perusteista.

Saksalaisjohtajilla on sveitsiläisten jälkeen Euroopan parhaat tulot. Hyviä palkkoja nauttivat työntekijätkin, mutta heitä vaaditaan nyt tekemään enemmän töitä samalla tai vähemmälläkin rahalla. Volkswagenin henkilöstöjohtaja Peter Hartz arvioi eräässä haastattelussa, että yhtiön maksamat palkat laskevat vuoteen 2011 mennessä kolmisenkymmentä prosenttia.

Oikeudenmukaisuuden nimissä leikkauksia odotetaan myös johtoportaalta. Opelilla johto on jo luvannut osallistua säästötalkoisiin.

Jotkut äänekkäät talouden edustajat moittivat tätä keskustelua tyhmyyden tiivistymiseksi ja varoittelevat kykenevän eliitin pakenemisesta ulkomaille

Heille tekisi hyvää lukea se, mitä lääkäri ja kirjailija Till Bastian pohtii ahneudesta uusimmassa Psychologie Heute -lehdessä.

Ihmisessä luonnollisesti vaikuttavat ahneuden säätelymekanismit eivät enää toimi nyky-yhteiskunnassa, jossa kaiken pitää olla yhä nopeampaa ja tehokkaampaa, arvioi Bastian.

Taloudellis-poliittisen eliitin todellisuudentajun hämärtyminen ja halu eristäytyä kansasta kertoo siitä, että olemme palaamassa mentaalisesti feodalismin aikaan, jossa aateli juhli ja rahvas raatoi, hän kirjoittaa.

Tällaisen tunnelman aineksia on olemassa, ja niillä on oma vaikutuksensa siihen, etteivät saksalaiset uskalla kuluttaa, vaan panevat ylimääräiset senttinsä sukanvarteen.