Taantuma testasi taas Suomen herrat

Valuuttakurssit olivat vastaiset, sars pani yskimään, Suomessa on liian korkeat kustannukset, kilpailutilanne on epäterve, hintataso on kestämätön ja niin edelleen. Viime viikkoina yritysten julkaisemat huhti–kesäkuun osavuosikatsaukset johdon lausuntoineen toistivat usean aikaisemman vuosineljänneksen selityskaavan, joka tyyliltään muistuttaa epäonnistuneen urheilijan manailua pikahaastattelussa.

Myötätuulessa yritysjohto ottaa kunnian menestyksestä itselleen ja mainiolle organisaatiolleen, vastatuulessa toimitusjohtajan kritiikki ei koskaan osu johtoportaan tekemisiin ja tekemättä jättämisiin. Suhteessa dollariin rutkasti heikentynyt euro ei noussut pari vuotta sitten tiedotteiden kärkipaikoille, kun yhtiöt selittivät hyviä tuloksiaan. Nyt euron vahvistuminen muistetaan mainita näkyvästi joka paikassa, muita vastuksia unohtamatta. Media toistaa meriselitykset hämmästyttävän kritiikittömästi.

Selitysten vaihtuminen suhdanteiden mukaan ei todellakaan ole uusi häikäisevä havainto, mutta sen toistuminen jokaisella suhdannekierroksella antaa masentavan kuvan yritysjohtajistamme. Matalasuhdanne – vientiteollisuudessa taantuma – on jatkunut niin pitkään, että olosuhteiden manaaminen kertoo karua kieltään johtajan neuvokkuudesta ja organisaation sopeutumiskyvystä.

Sopeuttamistoimet vievät aikansa, joten parhaimmankin firman tulos notkahtaa laskukauden alussa. Sopeutumisen nopeus sen jälkeen kertoo paljon yhtiöstä. Sopeuttaminen tulkitaan johdossa ja työntekijöiden parissa liian yksiselitteisesti irtisanomisiksi. Uusien kasvualojen keksiminen on tunnetusti vaikeampaa kuin yksioikoinen kustannusten leikkaaminen.

Viime nousukaudella suomalaiset kilvan kadehtivat optiopalkittuja yritysjohtajia. Optio-ohjelmat olivat usein ehdoiltaan löysiä. Kaverikapitalismissa toistensa hallituksissa istuvat yritysjohtajat palkitsivat kollegojaan. Vasta vaikeissa oloissa pomo todella testataan. Moni työpaikkansa puolesta nyt pelkäävä työntekijä soisi varmaan jo aika ruhtinaallisen korvauksen sellaiselle pomolle, joka luotsaisi organisaation vähin vaurioin taantuman yli – puhumattakaan, että onnistuisi väistämään myrskyalueen.

Vaikka olosuhteet olisivat kuinka ankarat, yrityksen tiukka laihdutuskuuri kielii laiminlyödystä uudistumisesta lihavampina aikoina. Aika moni viime kuukausina uutisissa esiintynyt, henkilöstöään vähentävä suuryhtiö on pitkään ollut maineeltaankin jämähtänyt. Esimerkiksi tappiollisia yksiköitä ei ole uudistettu ajoissa tai esikuntatoiminnot ovat pöhöttyneet. Kilpailijat ovat kasvaneet ja kansainvälistyneet paljon nopeammin. Organisaatio ei ole kunnolla sopeutunut todellisen kilpailun käynnistymiseen aiemmin lähes suljetuilla markkinoilla.

Irtisanottuja käy sääliksi, sivuun siirrettyjä yritysjohtajia ja heitä aikoinaan valvomaan valittuja hallitusherroja ei lainkaan. Aivan liian monessa yhtiössä ansaritalouden kasvattamat johtajat saivat jatkaa kilpailutilanteen mullistumisen jälkeen, kunnes yritys lopulta joutui ankaralle laihdutuskuurille. Jos nousukausi viivästyy entisestään, johtajien vaihtoviikot taitavat vauhdittua uudestaan ensi talvikautena.