Esko Ahon paluu julkisuuteen
Entinen pitkäaikainen pääministeri ja nykyinen vapaa-ajattelija Esko Aho (kesk.) on palannut julkisuuteen. Tosin näin hämäläisenä en ehtinyt edes huomata, että hän oli sieltä poissa ollutkaan. Ahoa lyhyempiin julkisuusboikotteihin ovat laskujeni mukaan pystyneet vain pintakuohujulkisuudesta elävät lindalampeniukset ja janinafrostellit.
Aho palasi julkisuuteen vapaana ajattelijana uudistuneen Ulkopolitiikka-lehden 40-vuotisjuhlassa. Varsinaisena aiheena oli hänen juhlalehteen kirjoittamansa artikkeli, jossa suomitaan Suomen EU-politiikkaa.
Ahon mielestä Suomen EU-politiikka on tuuliajolla. Kritiikin kohteena ovat niin ”ohjelmaksi ohjelmien joukkoon ” jämähtänyt pohjoinen ulottuvuus kuin sekoilut elintarvikeviraston lobbausyrityksissäkin.
Osansa saa myös niin ikään entinen pääministeri Paavo Lipponen (sd.), ”jonka ideoima tulevaisuuskonventti syntyi, mutta Suomi ei saanut edustajaa sen paremmin sen puheenjohtajistoon kuin sihteeristöönkään”.
Ahon suuri huoli onkin, kuinka Suomi jatkossa pärjää EU-politiikassaan. Hän muistuttaa Suomen jo aikoja sitten menettäneen asemansa eräänlaisena EU:n pikkujättiläisenä, jollaiseksi Suomi nousi liityttyään ensimmäisten joukossa eurooppalaisen yhteisvaluuttaan ja hoidettuaan oman puheenjohtajakautensa kiistattoman mallikkaasti. ”Puheenjohtajakauden jälkeen Suomi muuttui vanhaksi jäsenmaaksi. Uutuudenviehätys oli auttamattomasti ohi ja kohtelumme muuttui sen mukaiseksi”, Aho kirjoittaa.
Aho nostaa artikkelissaan esille monia mielenkiintoisia asioita. Hämmästyttävää on ollut esimerkiksi se, että Lipponen on julkisuudessakin päässyt kuin koira veräjästä, kun hän vaalitaistelun aikana suulla suuremmalla julisti, että EU:n elintarvikeviraston Suomeen tulosta on päästy sopimukseen.
Yhdeksi Suomen EU-selviytymisstrategian tukipilariksi Aho esittää pohjoismaisen yhteistyön tiivistämistä. Tähän voi vain brittityylistä kohteliaisuutta tavoitellen todeta, että mielenkiintoinen ajatus. Ahon toiveikkuus on ihailtavaa, kun hän kirjoittaa, että ”tavoitteeksi on asetettava, että jo lähitulevaisuudessa kaikki pohjoismaat kuuluvat sekä Euroopan unioniin että yhteisvaluuttaan”.
Olisi mielenkiintoista kuulla, kuinka tähän päästään, kun yksi potentiaalisista kumppaneista on kokonaan EU:n ulkopuolella ja toinen puolestaan näyttää syksyn kansanäänestyksessään edelleenkin jättäytyvän ei-Emu-maaksi. Kolmas on kautta EU-historiansa suorastaan ihailtavalla tavalla varannut itselleen oikeudet kaikkiin mahdollisiin sopimuspoikkeuksiin.
Oleellisinta olisi tietysti tietää, mitä poliitikon pakkopaidasta vapaaksi ajattelijaksi vapautunut Aho lähitulevaisuudella tarkoittaa. Onko se yhtä kaukana kuin puoluetoveri Paavo Väyrysen kuuluisa ”näköpiirissä oleva tulevaisuus”?
∇ Mainos ∇
