Alaston, sokea koira herättää ostamaan
Kuka voitti, kysyy piirrettyjen tatuointien myyjä Cannesin mainosfestivaalipaikan pihalla.
Nainen on seurannut viikon ajan mainoskilpailuun menijöitä ja tulijoita ja haluaa nyt tietää lopputuloksen, kun mainosfilmipalkinto on juuri jaettu.
– Niken mainos, vastaan.
– Niin-niin, mutta mikä maa, nuori ranskatar perää.
Cannesissa mainostajat korostivat koko viikon, ettei tuomaristoja kiinnosta, mistä maasta mainos on, mitä tuotetta se esittää tai kuinka hyvin se myy. Tuomaristot palkitsevat vain mainoksen luovuutta. Mainoksia katsova taas kysyy ranskalaisnaisen tapaan, mikä ja mistä kotoisin oleva yritys tekee maailman parasta mainontaa.
Parinkin tuomariston päällikkönä toimineen Jeffrey Goodbyn mukaan mainosvuosi oli huono, mutta mustalla taivaalla oli muutamia tosi kirkkaita tähtiä. Hän lohdutti, että jos mainonnan tavat ovat tuntuneet tulleen Yhdysvalloista, ne muuttuvat. ”Osta tämä tuote” -käsky tai Tom Cruise juomassa Coca-colaa eivät enää riitä.
Mainoksentekijät joutuvat hurmaamaan lukijan tai katsojan muutamassa sekunnissa. Muuten potentiaalinen ostaja lähtee mainostauolla jääkaapille, heittää ilmoitusliitteet roskiin, hyppää ne yli tai sotkee ulkomainoksen.
Cannesista sai myös reseptejä, millainen on hyvä mainos. Jos haluat voittaa Cannesin kultaleijonan ensi vuonna, kannattaisi tehdä mainos, jossa on alaston, sokea koira. Alaston nimittäin herättää haluja, sokea myötätuntoa ja koira hellyttää lopulta ostoon.
Tunnistin itseni tuosta. Koirilla ja kissoilla voi minulle myydä melkein mitä tahansa. On suuri ihme, ettei kaapissani ole jo kissanmuonavarastoa ja tallissani koirilla markkinoitua autoa.
Aki Kaurismäki asteli muutama viikko aiemmin elokuvafestivaaleilla samaa Cannesin punaista mattoa kuin viime viikolla mainoksentekijät. Suomalainen mainostaminen tarvitsisi nyt oman kaurismäkensä. Sellainen voisi olla naismainostaja, joka toisi miesseksin mainokseen. Eiköhän olla kaikki jo nähty tarpeeksi jäätelöpuikkoa nuolevaa törröhuulista naista ja mainoksia, joissa nainen huutaa orgasmia jäljitellessään. Tehkää mainostajat kerrankin mainos, jossa mies on saavinaan orgasmin, niin näette, myykö se makkaraa tai porakonetta.
Onneksi ihastumme eri asioihin ja eri ihmisiin – ja niin myös eri mainoksiin. Filmimainonnassa oma elämykseni ei ollut pääpalkittu Niken hippaleikki vaan Levi’s -farkkujen mainos. Englantilaisen Bartle Bogle Hegarty -mainostoimiston pätkässä mies ja nainen juoksevat läpi seinien farkut jalassa ja musiikkina jyllää Händel. Kun pari pysähtyy huohottaen katsomaan toisiaan, hohkaa heidän kasvoistaan hekuma ja elämä siinä hetkessä. Katsoja jännittää, hyökkäävätkö he toistensa kimppuun. Tästä seuraa vielä huimempaa kaksikon hyppätessä avaruuteen ja jatkaessaan siellä Engineered-farkkujen avulla ilmalentoaan. Minusta tuntui kuin olisin ampaissut katapultilla pariskunnan perään Cannesin festivaalibunkkerin näytöstuolista. Se oli 60 sekunnin onnen täyttymys.
Ja löytyihän se suomalainenkin sieltä huippumainoksen takaa: toinen animaationtekijä on Markus Manninen.
Jos Levikset ostamalla tapahtuu edes puolet siitä, mitä mainoksessa luvataan, niin ostan ne pöksyt heti.









