Järki ja tunteet sai jatko-osan

Mikael Saarisen uusi kirja on jatkoa viime keväänä ilmestyneelle Tunne älysi, älyä tuntevasi -kirjalle. Kirjaa voi suositella kaikille, joita kiinnostavat vinkit siitä, miten voi käytännönläheisesti tutustua itseensä ja omiin toimintatapoihinsa. Kirja tekee selväksi, että jokainen voi halutessaan muokata omaa tunneälyään.

Työkirja jakaantuu seitsemään vihkoon, joissa käsitellään erilaisia tunneälyn ”palasia” ja jokaiseen osioon liittyy myös tehtäviä. Kirja on helppolukuinen ja sen lukee hyvinkin nopeasti, mutta jos tehtäviä jää miettimään, saa lukuajan helposti kaksinkertaistumaan.

Kirja vie lukijan matkalle omaan itseensä. Ajoittain on varmasti hyvä pohtia esimerkiksi omaa persoonaansa, jota Saarinen kuvaa ”henkilökohtaiseksi tavaramerkiksi”.

Kirja laittaa myös miettimään työelämää ja sen arvoja. Kulttuurissamme arvostetaan Saarisen mielestä edelleen ylettömästi kouluarvosanoja ja oppiarvoja, vaikka niillä ei näytä olevan suurtakaan merkitystä elämänlaadun kannalta.

Esimerkiksi työnhaussa on oltu hyvin kiinnostuneita ihmisten koulutodistuksista, ei niinkään itse käytännön osaamisesta tai henkilön sopivuudesta työyhteisön jäseneksi.

Kirjasta löytyy myös monia mainioita esimerkkejä käytöksestä, johon törmää niin työpaikoilla kuin elämässä yleensäkin. Saarinen herättää esimerkiksi miettimään, miksi niin harva jaksaa innostua työelämästä ja vielä jyrkemmin, miksi muidenkin innostus tukahdutetaan.

Hän on luultavasti oikeassa todetessaan, että monet ärsyyntyvät työpaikoilla henkilöistä, jotka ovat tavattoman innostuneita. Nyt kun kesätyöntekijät ovat saapuneet monille työpaikoille sopii toivoa, ettemme käyttäydy kirjan esimerkin mukaisesti ja totea: ”Kyllä sinä pian talon tavoille opit”.

Kirjan sävy on kaikkiaan varsin rohkaiseva. Ainakin ne tavoitteet, joita kehotetaan asettamaan itselleen muutoksen aikaansaamiseksi, tuntuvat varsin houkuttelevilta. Kukapa ei haluaisi vähentää erilaisten ”pakko tehdä” -tilanteiden määrää arjessa tai lisätä omaa vapaa-aikaansa.

Ehkä seuraavan kerran, kun vahvasti tuntuu, että ”minun on pakko tehdä jotain” kannattaa miettiä, mitä todella tapahtuisi, jos jättäisi pakon tekemättä.

Sillä kuten Saarinen muistuttaa, suurimmat keksinnöt ja oivallukset ovat syntyneet tyhjäkäyntitilassa. Niinpä aina ei tarvitse otsa rypyssä yrittää, vaan joskus kannattaa kokeilla oivaltamisen tietä.

Mikael Saarinen: Tunneälyn ja itsetuntemuksen työkirja. WSOY 2002. 138 sivua.