Medianuoleskeleevaltiota

Kiihtyvä palkka- ja verokeskustelu nostaa pintaan ainakin kolme keskeistä kysymystä: Mikä on kilpailukykyinen palkka? Mitä varten veroja maksetaan? Mikä on median rooli Suomessa? Ajatukset nousivat esille tilaisuudessa, jossa oli mukana useita Yhdysvalloissa työskennelleitä henkilöitä muun muassa Soneran ylimmästä johdosta.

Nokia maksaa Suomessa huippupalkkoja vain hyvin harvoille avainhenkilöille. Kännyköiden kokoonpanolinjalla Salossa tai yhtiön Espoon-pääkonttorissa keskipalkka ei poikkea teollisuuden tai konttoritoimihenkilöiden keskimääräisestä tasosta.

Valtion tulonsiirtojen eli tukien merkitys on yhtä merkittävä nokialaisille kuin kelle tahansa muulle suomalaiselle keskituloiselle (bruttopalkka noin 2 000–2 200 euroa kuukaudessa). Huipputulokset ja maailman eturivin asema jollakin toimialalla eivät merkitse sitä, että suomalainen palkkataso olisi poikkeuksellinen.

Nokian menestyksen taustalla onkin suomalainen koulutusjärjestelmä ja sosiaalituki, joka tuottaa verovaroilla yrityksille ilmaiseksi koulutettuja työntekijöitä, heidän lapsilleen päivähoitopalveluja ja perheille asumistukia.

Käsitykseni mukaan järjestelmä tasapäistää ja latistaa, koska keskitasoa paremmasta suorituksesta ei juurikaan hyödy. Vaikka palkka nousisi, progressiivinen verotus leikkaisi yli puolet hyödystä.

Valtion rooli tässä palkka- ja veropelissä on ohjaava. Valtio on olemassa itsenäisenä toimijana, jota kansalaiset palvelevat. Veronmaksun vastineeksi valtion viranomaiset jakavat palkoista pidätetyt verot muun muassa asumis-, päivähoito- ja opintotukina takaisin maksajille.

Keskimääräistä paremmin palkattujen huippuosaajien kohdalla palautus on pienin, koska sosiaaliset tulonsiirrot ovat tulosidonnaisia. Näiden henkilöiden ainoa ja merkittävin tulonsiirto valtiolta on ilmainen ja hyvälaatuinen koulutus. Nokia hyödyntää sitä hyvin. Ulkomailla koulutus maksaa enemmän, ja siksi valmistuneille on korvattava itse kustannetun koulutuksen hinta korkeampina palkkoina.

Media käsittelee palkkoja, verotusta ja valtion roolia pääsääntöisesti kuluttajien ja poliitikkojen näkökulmasta. Se tukee valtiojohtoista lähestymistapaa. Konsensuksen hengessä suitsutetaan tulonsiirtoja, solidaarista palkkapolitiikkaa ja korkeita tuloveroja, koska sen uskotaan olevan "yleinen etu".

Yhdysvalloissa asuu 40 kertaa enemmän ihmisiä kuin Suomessa ja siellä uskotaan aivan päinvastoin. Amerikkalaiset pitävät valtiota "alamaisena", joka palvelee äänestäjiä. Palkkapolitiikka kannustaa omakohtaiseen tulonmuodostukseen ja itsestään huolehtimiseen. Riippuvuus valtiosta on heikkoutta.

USA:ssa verotuksella kootaan varoja vain välttämättömiin tukipalveluihin, joita jaetaan äärimmäisen tiukan tarveharkinnan jälkeen.

Lisäksi amerikkalainen media todella kontrolloi poliitikkoja ja virkamiehiä eikä sokeasti tue systeemiä. Vaikka Yhdysvalloissa on suhteellisesti ottaen enemmän köyhiä kuin Suomessa, on hyvä havaita, että valtaosa voi paremmin kuin suomalaiset keskimäärin.

Nimimerkki on markkinatietolähde.