Silmänruokaa

Ranskalaisella lounaalla toinen puoli lounaasta on silmänruokaa. Näin on ainakin nizzalaisissa katukahviloissa. Päivällä ja kauniilla ilmalla vain harva menee sisään ravintolaan, lounaalle jäädään ulkopöytiin. Ja niitähän on paljon, koska ravintoloita on vieri vieressä, kylki kyljessä. Siinä sitä turisti ihmettelee katuvilinää ja toinen toistaan tyylikkäämpien ranskalaisten ohimarssia; kauniita naisia ja komeita miehiä.

Pöydät alkavat täyttyä puolilta päivin, kun jalkansa väsyksiin kävelleet turistit haluavat levätä, lepuuttaa jalkojaan ja syödä jotain suolaista. Ranskassa pääateria on ehdottomasti illallinen, joten päivällä syödään vaatimattomammin, muttei suinkaan huonommin.

Lounaslistoilla on enimmäkseen salaatteja ja erilaisia leipiä: kylmiä ja lämpimiä. Paikalliset miehet näyttävät syövän jonkinlaisen pariloidun leivän, joka kätkee sisälleen kinkkua ja juustoa. Hyvä lounasvaihtoehto on myös sandwich eli täytetty puolikas patonki. Ravintolassa sellainen maksaa noin 30 frangia. Frangi on nyt noin 90 penniä. Pieni lasi hanaolutta kyytipojaksi, ja taas jaksaa.

Naiset suosivat salaatteja. Minä eläisin hyvin, jos saisin vaikka joka päivä lounaalla tomaatti-mozzarellasalaattia. Sen salaisuus on ihanissa, auringon kypsyttämissä tomaateissa. Ne eivät maistu jossain tuhansien kilometrien päässä väkisin kasvatetuilta, vaan ne ovat kotoisin jostain aivan läheltä. Maku on todella täyteläinen. Eikä mozzarella ole ikäloppua ja sitkeää, vaan pehmeää ja tuoretta.

Salaattilista on pitkä ja monipuolinen. On lihaa, kalaa ja tietysti äyriäisiä, Nizzassa kun ollaan. Ja nämä ovat oikeita ruokasalaatteja eli annokset ovat suuria. Muutama pala tuoretta, rapeakuorista leipää ja lautasellinen salaattia on oiva lounas. Salaatit maksavat 30 frangista ylöspäin eli hinnat ovat suunnilleen samat kuin Suomessa.

Jos salaatti- tai sandwich-lounas tuntuu liian kevyeltä, tukevampaakin ruokaa on toki tarjolla. Kun lämpömittari näyttää yli 25 astetta, ei pihvi oikein uppoa. Grillatut äyriäiset maistuvat kuumallakin. Kala ja äyriäiset ovat Välimeren rannoilla hinnoissaan: alle sadan frangin ei juuri saa minkäänlaisia mereneläviä.

Friteeratut tai valkosipulioliiviöljyssä paistetut mustekalat ovat hyvää paikallista ruokaa. Annos maksaa 70–100 frangia, mutta herkullista syötävää on todella paljon.

Vilkkaimmillakin turistikaduilla tarjoilijat jaksavat olla ystävällisiä. Ne ajat ovat takana, kun ranskalaisista todettiin ykskantaan, että he ovat tylyjä eivätkä halua palvella turisteja.

Jos yrität lähteä lounaalta syömättä jälkiruokaa tai vähintään juomatta kahvia, sinua pidetään tollona turistina. Ja tollohan sitä silloin onkin. Kipollinen raikasta hedelmäsalaattia maistuu kuumana lomapäivänä, ja pieni kupillinen tukevaa kahvia päättää lounaan oikeaoppisesti. Jos ruoka muuten on samanhintaista kuin Suomessa, kupillinen kahvia maksaa noin 10 frangia. Täkäläinen kahvi on täyttä tavaraa eikä niin laihaa litkua, että kupin pohja paistaa läpi.