Ihan tavallinen kuolevainen

Sisäinen tarkastaja vieraili viikonloppuna Jurvassa, jossa suunnistettiin Jukolan viesti. Vireän näköisten metsien miesten ja naisten keskellä suurimman vaikutuksen tarkastajaan teki Nokian pääjohtajan Jorma Ollilan nöyrä asenne.

Jurvan naapurikunnassa Kurikassa syntynyt Ollila oli lupautunut kisojen suojelijaksi, mutta järjestäjät ilmoittivat yritysvierasjoukolle hänen haluavan liikkua yleisön joukossa ihan tavallisena ihmisenä. Järjestäjät kehottivat vieraitaan kohtelemaan Ollilaa kuin ketä tahansa kuolevaista.

Tarkastaja tajusi, että ohjelmaan merkitty messu metsäkirkossa ei tarkoittanutkaan sitä mitä hän oli kuvitellut. Tarkastaja piilotti kannettavan Jorma-alttarinsa ja työnsi Ollila ompi linnamme -virret vaivihkaa makkaragrilliin.

Balsamia Soneran haavoille

Sisäinen tarkastaja olettaa, että ainakin hieman lieventävää balsamia viime aikoina kovia kokeneen Soneran haavoille tuo Nielsen//Netratingsin tuore tutkimustulos. Sen mukaan suomalaiset nuoret käyttävät kotonaan internetiä toiseksi innokkaimmin Euroopassa. Suomessa 21 prosenttia kaikista kotikäyttäjistä on alle 18-vuotiaita. Vain irlantilaisnuoret surffailevat netissä tätä innokkaimmin: Irlannissa vastaava luku on noin 24 prosenttia.

Tutkimuksen mukaan lapset ja nuoret hyödyntävät internetin ja matkapuhelinten palveluja yhdistäviä toimintoja kaikkein aktiivisimmin. Ehkä vielä jonain päivänä Soneran mobiilitoiminnot lunastavat niille asetettuja ja jo pitkälti romahtaneita oletuksia. Kunhan ensin saadaan vanhat jäärät lakaistua vanhainkoteihin ja uusi sukupolvi kehiin, niin johan erilaisille mobiilipalveluille riittää käyttäjiä.

Ravintoloissa on eroja

Sisäinen tarkastaja nautti illallisen pääkaupungin kahdessa huippuravintolassa. Pari viikkoa sitten pöytä oli katettu Etelärantaan Helsingin kauppatorin viereiseen Sundman?siin. Ruoka oli hyvää ja viini erinomaista siihen saakka, kunnes naapuripöytään tuotiin kerralla kaksi pulloa Bordeaux?n viiniä á 3 000 markkaa pullo. Kun oma annos alkoi jälleen maistua ja oma viiniä kutkuttaa makuhermoja, seuralaiseni totesi: Älä huoli, ethän sinä maista viinin etikettiä vaan sisältöä. Jos seura on parempaa kuin viini, olet onnenpekka.

Toinen testiravintola oli pieni ranskalainen Chez Dominique Ludviginkadulla. Ruoka oli erinomaista, mutta palvelussa oli paljon toivomisen varaa. Tarjoilija ei kaatanut viiniä lisää laseihin kuin vasta kahden pyytämisen jälkeen. Silti pulloon vielä jäi puoli lasillista, kun seurueemme jätti ravintolan. Onneksi viini ei maksanut kolmea tonnia pullo.

Molemmat kokemukset olivat tärkeitä, sillä kumpikin ravintola kantaa yhtä Michelinin tähteä hyvän ruuan ja hyvän palvelun merkkinä.

Eroja on siis ravintoloissa niin kuin viineissäkin.