Köyhyys vastaan kasvu

Eri maiden hallitukset, taloustieteilijät ja hallituksista riippumattomat organisaatiot näyttävät kiistelevän loputtomasti siitä, kuinka laajasti maailman köyhät maat hyötyvät talouskasvusta. Viime vuonna The Economist -aikakauslehti väitti, että "kasvu todella auttaa köyhiä: itse asiassa se lisää heidän tulojaan suunnilleen yhtä paljon kuin kaikkien muidenkin tuloja". Kuitenkin saman lehden vähän myöhemmin julkaisemassa kirjeessä

Justin Forsyth Oxfam-järjestöstä esitti, että "kasvun ja globalisaation nykyrakenteet kasvattavat tuloeroja ja jarruttavat näin köyhyyden vähentämiseen tähtääviä toimia".

Kiistan osapuolet puhuvat monin osin eri asioista. Toinen viittaa absoluuttiseen köyhyyteen ja toinen puhuu suhteellisesta köyhyydestä. Sitä paitsi keskivertohavaintojen sisään kätkeytyy usein huomattavia eroja: joissakin maissa köyhät hyötyvät talouskasvusta, mutta toisissa he voivat olla liian heikossa asemassa nauttiakseen kasvusta. Molempiin kantoihin sisältyy totuuden jyvänen, mutta kokonaistilanne on mutkikkaampi kuin kumpikaan näkemyksistä.

Uudet tiedot 1990-luvulta vahvistavat aiempia tutkimustuloksia, joiden mukaan ei juuri ole näyttöä siitä, että talouskasvu liittyisi tuloerojen kasvuun, kun tuloeroja mitataan kotitalouksissa tehdyillä kansallisilla kyselytutkimuksilla. Tulos on tärkeä. Mikäli köyhien saama osuus kansantulosta ei alene talouden kasvaessa, köyhät hyötyvät absoluuttisesta tulonlisäyksestä. Kasvu vähentää köyhyyttä, ja taantuma lisää sitä.

Lisäksi tutkimustulokset vahvistavat, että mitä suurempi talouden kasvuvauhti on, sitä nopeammin myös keskimääräinen köyhyys vähenee.

Tämän perusteella ei kuitenkaan voi päätellä, että kasvu lisää köyhien tuloja "suunnilleen yhtä paljon kuin kaikkien muidenkin tuloja", kuten The Economist väitti. Rikkaiden osaksi tuleva absoluuttinen tulonlisäys on huomattavasti suurempi kuin köyhien saama hyöty. Esimerkiksi Intiassa taloudellisen kokonaiskasvun tuottama tulonlisäys on väestön rikkaimmalle kymmenykselle yleensä noin neljä kertaa suurempi kuin köyhimmälle viidennekselle, ja Brasiliassa se on yleensä lähes 20 kertaa suurempi. Havainto tukee näkemystä, jonka mukaan kasvulla ei ole yleistä vaikutusta tavanomaisin keinoin mitattuun eriarvoisuuteen.

Keskimääräisiin tutkimustuloksiin tuijotettaessa jää niinikään huomaamatta, että köyhien kokemukset kasvukausien aikana vaihtelevat. Sama kasvuvauhti voi tuoda mukanaan mitä hyvänsä köyhyyden vaatimattomasta vähenemisestä aina sen dramaattiseen laskuun. Lisäksi on lukuisia esimerkkejä siitä, että eriarvoisuus lisääntyy kasvukausina. Luotettavimmat tiedot viittaavat siihen, että noin puolet ajasta eriarvoisuus kasvaa ja noin puolet ajasta se vähenee.Myös tilanteessa, jossa eriarvoisuus säilyy kasvun aikana ennallaan, voittajia ja häviäjiä löytyy kaikilta toimeentulotasoilta.

Kyselytutkimuksissa, joissa on seurattu samoja perheitä pidemmällä aikavälillä, pinnan alla on usein havaittu kuohuntaa. Monet pelastuvat köyhyydeltä, mutta toiset vajoavat siihen myös silloin, kun köyhyyden kokonaisaste muuttuu vain vähän.

Selitettäessä kehitysmaiden epäyhtenäisiä kokemuksia 1990-luvulla tärkeä tekijä on, että talousuudistusten kourissa kamppailevien maiden lähtötilanteet ovat vaihdelleet suunnattomasti. Tärkeimmät erot näyttävät koskevan köyhien fyysisiä ja inhimillisiä voimavaroja. Talousjärjestelmissä, joissa köyhät ovat voittopuolisesti lukutaidottomia, sairaita, vaikeasti saavutettavissa ja/tai sosiaalisesti syrjäytyneitä, heillä on pienemmät mahdollisuudet päästä osallisiksi kasvun hyödyistä kuin talousjärjestelmissä, joissa tällaiset puutteet eivät ole yhtä suuria. Suurten tuloerojen maissa talouskasvu vähentää eriarvoisuutta vähemmän kuin maissa, joissa tuloerot ovat suhteellisen pienet.

Poliittisten uudistusten keskimääräinen vaikutus eriarvoisuuteen on olematon. Tästä huolimatta pinnan alla on käynnissä runsaasti vaurauden jakoon liittyviä muutoksia. Poliittiset uudistukset muuttavat tulonjakoa eri suuntiin eri kehitysmaissa. Keskiarvojen kätköistä löytyy usein kärsiviä ihmisiä.

Kiistan molempien osapuolten kannat ovat omalla tavallaan perusteltuja. Ensimmäinen silottelee näkyvistä eri maiden kokemusten erilaisuuden, toinen jättää usein keskiarvot huomiotta ja painottaa tapauksia, joissa suuri tai kasvava eriarvoisuus heikentää köyhien kasvusta saamaa hyötyä.Kaikesta huolimatta on olemassa vakuuttavaa näyttöä siitä, että keskimäärin köyhien kasvusta saama hyöty on merkittävämpi kuin heidän kärsimänsä menetykset. On kuitenkin tärkeää ymmärtää, että kasvun vaikutukset vaihtelevat köyhien keskuudessa. Näin voitaisiin paremmin hahmottaa, mitä muuta on tehtävä sellaisen kasvun takaamiseksi, joka hyödyttää köyhiä suoraan. Tähän suuntaan keskustelun olisi nyt edettävä.

Kirjoittaja on Maailmanpankin

kehitystaloustieteestä vastaavan osaston johtaja.