Kirjaudu ▼
 

VALUMESTARI ELJAKSEN KELLOT KAIKUVAT JOULUNA KAUTTA MAAN

´On kuin pala lähtisi kellon mukana´
24.12.1998 00:00
Anja Salminen
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Kirkonkellot ja niiden kumina liittyvät suomalaiseen jouluun. Mutta mistä tulevat nuo juhlavasti kumajavat kellot, joita useimmissa kirkontorneissa on useampia kappaleita?

Suomessa yksi viimeisistä kirkonkellon valajista on Juutilan Valimo Koillis-Savossa Kaavilla Vehkalahden kylässä.

Toimittajan tullessa valurimestari Eljas Juutilainen valmistautuu valamaan erän pienempiä kelloja vaimonsa Marketan kanssa.

Avaruuspukuiset valurit nostavat pihdeillä yli tuhatasteisesta pätsistä upokkaan, jossa kuplii sulaa pronssia. Kuonaraudalla he sipaisevat kuonan päältä, asettavat sen kaatosenkkaan ja valaminen voi alkaa.

Valamista on edeltänyt muotin teko ikivanhalla hiekkavalumenetelmällä. Näistä rujoista muoteista, kuin sadun rumista ankanpoikasista, pitäisi vajaan vuorokauden jäähtymisen jälkeen kuoriutua kymmenen kaunista kellonkuorta.

Lopputulos tuuripeliä

Eljas ja Marketta Juutilainen riisuvat avaruuspukunsa ja pyyhkivät noroina valuvaa hikeä otsaltaan. Eljas katselee kättensä työtä tuumivasti.

-Koko ajan tässä on tulisilla hiilillä, miten valu on onnistunut, hän mietiskelee.

-Kaikki on niin pienestä kiinni. Kellosta voi tulla susi, eikä siihen löydy järjellistä selitystä. Huokoisuus tai aivan pieni reikä voi pilata koko kellon, oktaaviala saattaa vaihtua tai muuta sellaista.

Sata vuotta valutyötä

Eljas Juutilainen tietää kellonvalun niksit, mutta myös vaikeudet. Hän on valuri jo kolmannessa polvessa.

Heikki-ukki perusti Juutilan valimon yli sata vuotta sitten. Vanhan savutuvan toisessa päässä valmistettiin silloisen yhteiskunnan tärkeitä tarve-esineitä, aisakelloja ja setolkka- ja umpikulkusia. Niitä vietiin Itä-Suomeen ja Pietariin saakka.

Tällä vuosisadalla valimon tuotanto palveli myös pyöräilijöitä ja autoilijoita. Samalla valettiin myös ensimmäiset kirkonkellot, jotka nykyisin ovat taloudellisesti tärkeimmät tuotteet.

Juutilan valimossa tehdään myös monia erilaisia lahjaesineitä. Erikoisempia tuotteita ovat vaakunat, matkaikonit, ristit ja reliefit.

Juutilan Valimo toimii täysin tilauspohjaisena. Maine on levinnyt suusta suuhun.

-Markkinointikulut ovat nolla, naurahtaa valurimestari.

Kirkonkelloja Senegalista Venäjän Karjalaan

Kirkonkelloja on Kaavilla valettu jo satoja ja ne ovat levinneet temppeleihin ympäri maailmaa. Niitä löytyy mm. Namibiasta, Senegalista ja Keniasta.

Venäjän uudelleen heränneissä seurakunnissa helisee niinikään Juutilan valimon kelloja samoin kuin tietysti Suomessa. Viime vuonna valmistui peräti 12 kirkonkelloa, jotka onnistuivat lisäksi ensi valulla. Aina ei kuulemma ole näin hyvä onni matkassa.

-Joskus saman kellon valun joutuu ottamaan uusiksi kolmekin kertaa.

Suurin Juutilassa valettu kello on ollut 400-kiloinen Pyhäjoen kirkkoon tehty tilaus.

-Hyvä tulos palkitsee aina tekijän. On kuin pala lähtisi kellon mukana, kun se matkaa maailmalle, sanoo Juutilainen aitoa käsityöläisen ylpeyttä äänessään.

Perinteitä ja nykytekniikkaa

Onnistuneille kirkonkelloille valurimestari antaa vähintään kymmenen vuoden takuun. Kellojen mallit ovat tekijän päässä ja ne tulevat kokemuksen myötä opitusta ammatista, ei oppikirjoista.

Kellojen valu on Juutilaisen mukaan aina käsityötä. Kellon viimeistelyssä tarvittavat sorvit olivat aikoinaan lihasvoimalla käyviä polkusorveja, nykyisin tietysti sähkökäyttöisiä.

Sähköllä käyvät nykyisin myös kirkonkellot. Kellonnyöreissä riippuvia suntioita on enää aniharvassa. Juutilan Valimon kelloihin asennetaan sähköinen soittolaite, jota suntio käyttää tietokoneella.

Museo vanhaan savupirttivalimoon?

Juutilan vanha valimorakennus seisoo vielä talon pihapiirissä. Siinä on säilynyt runsaasti esineistöä ja työkoneita menneiltä ajoilta.

Eljas Juutilainen mielisikin vanhaa valimoa museoksi, jossa saisi havainnollisen käsityksen vanhoista työtavoista. Toistaiseksi hanke on edennyt sen verran, että viime talvena museoviraston tutkija inventoi vanhan valimon esineistön. Nimekkeitä kertyi yli 880 ja esineitä luetteloitiin yli 2 000 kappaletta.

Juutilan Valimon toiminta jatkunee tulevaisuudessakin. Kellojen valmistamisesta on ollut kiinnostunut Eljaksen sisaren poika, joka on ollut opettelemassa ammattia isompien valujen aikana.

∇ Mainos ∇
24.12.1998 00:00
Anja Salminen
Lisää suosikkeihin

Henkilökohtaiselle suosikkilistalle tallentaminen vaatii kirjautumista.

KirjauduRekisteröidy
Lähetä kaverille
Tulosta (HTML)
Tallenna (PDF)

Kommentoi

Ohjeet: Pysy aiheessa ja kirjoita napakasti. Muista, että haastateltavilla, kanssakeskustelijoilla ja toimittajilla on oikeus omaan, eriävään mielipiteeseen. Ole kohtelias, äläkä tarkoituksella provosoi tai hauku muita keskustelijoita. Taloussanomat varaa oikeuden poistaa asiattomat viestit.
Lue koko keskusteluetiketti
Varaa oma nimimerkkisi Taloussanomien uutiskommentointiin rekisteröitymällä käyttäjäksi tai kirjaudu sisään.

Rekisteröityminen ja nimimerkin varaus eivät ole pakollisia.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Olet kirjautunut sisään, muttet ole vielä valinnut omaa, muille käyttäjille näkyvää nimimerkkiäsi. Varaa nimimerkki omaksesi kirjoittamalla se nimimerkki-kenttään.

Varauksen jälkeen muut eivät voi käyttää nimimerkkiäsi ja se näkyy automaattisesti kaikissa kirjoittamissasi viesteissä.

Huomioithan, ettei nimimerkkiä ei voi muuttaa jälkikäteen.

Nimimerkissä saa käyttää ainoastaan kirjaimia ja numeroita. Sen minimimitta on viisi merkkiä ja maksimi kaksikymmentä merkkiä.
Asiakastieto

Yhteistyössä