VENÄJÄ ELÄMÄNTEHTÄVÄNÄ

Kun Venäjän pörssikurssit romahtavat tai kun Boris Jeltsin järjestää hallituskriisin, televisiokameroiden eteen kutsutaan Pekka Sutela. Suomen Pankin idäntalouksien yksikköä johtava Sutela, 47, on maan arvostetuin Venäjän talouden tuntija. Sutelan analyysi Venäjän talouden ja politiikan tilanteesta ei jätä kuulijaa epävarmaksi naapurimaan ongelmien laadusta.

Jo kauan sitten Neuvostoliitosta ja Venäjästä tuli Sutelalle elämäntehtävä.

Sutela otti kohtalokkaan askeleen Neuvostoliiton suuntaan vuonna 1971 liittymällä Akateemiseen Sosialistiseuraan eli ASS:iin. Virta vähemmistökommunistien miehittämään ASS:iin oli tuolloin vuolaimmillaan Helsingin yliopiston valtiotieteellisessä tiedekunnassa, jossa Sutela opiskeli kansantaloustiedettä ja sosiologiaa. Opiskelija-aktiivina Sutela koki antiauto-ritäärisen vasemmistoradikalismin muuntumisen todellisuuskuvaltaan harhaiseksi Neuvostoliiton ihailuksi.

Sutela kuittaa taistolaistumisensa ylimalkaisesti ja hymyilee hivenen vaivautuneesti.

Taistolaiseksi tultiin siksi, että kaikki valtiotieteellisen fiksut kundit ja kauniit naiset olivat ASS:ssa. Tietenkin ajan henki sekä kiinnostus teoriaan ja oppihistoriaan vaikuttivat myös liittymiseen.

Sutelan tutkimukselliseen ´idänretkeen´ vaikuttivat aluksi pitkälti poliittiset syyt. Tieteestä ja teoriasta kiinnostunut Sutela paneutui marxilaiseen taloustieteeseen, koska se oli oleellinen osa muodikasta porvarillisen taloustieteen kritiikkiä. Sutela viljeli 1970-luvun mittaan tätä taistolaisten suosimaa marxilais-leniniläistä kritiikkiä opiskelijalehtiin kirjoittamissaan artikkeleissa.

Sokeaksi ajan hengen perässäjuoksijaksi Sutelaa ei silti voi syyttää. Kun useimmat nuoret marxilaiset yhteiskuntatieteilijät alkoivat tutkia ´suomalaista kapitalismia´ Neuvostoliitosta ja DDR:stä kopioituihin ajatusmalleihin tukeutuen, Sutela päätti perehtyä suunnitelmatalouden ideologisiin perusteisiin.

Muut olivat kiinnostuneita valtiomonopolistisesta kapitalismista ja muista sellaisista teorioista. Ajattelin, että edes minun pitäisi olla kiinnostunut Neuvostoliiton ja sosialismin tutkimuksesta. Siksi Neuvostoliitosta ja Venäjästä tuli minulle elämäntehtävä.

Valinta kannatti, koska valtiomonopolistisen kapitalismin teoriasta pulpunneet tutkimushankkeet, kuten kohuttu Tandem-tutkimus, lopahtivat nopeasti omaan mahdottomuuteensa.

Neuvostotalouden ongelmien käsitteleminen oli suomettuneessa YYA-Suomessa kuin tulella leikkimistä. Tämän koki etenkin Tiusanen, joka käsitteli Neuvostoliiton talousongelmia suorasukaisemmin ja maanläheisemmin kuin muut taloustieteilijät.

Mulle tuli murhauhkauksia, kun toin esiin länsimaisia näkemyksiä itä-blokin talousvaikeuksista. Raitiovaunussa tultiin sanomaan, että minut tapetaan ja perheeni upotetaan, Tiusanen muistelee.

Tiusasen harjoittama talousjärjestelmien vertailu ei miellyttänyt suomalaisten kommunistien ohella myöskään neuvostoliittolaisia. Vertaillessaan työläisten elintasoa länsimaissa ja Neuvostoliitossa Tiusanen joutui pahasti ryöpytetyksi.

Tulokseksi tuli, että New Yorkissa työläinen käyttää leipäkilon ansaitsemiseen vähemmän aikaa kuin Moskovassa. Se oli kauhea katastrofi neuvostoliittolaisille. Kolme kotiryssääni huusivat täyttä huutoa, ettei olla enää koskaan kavereita. Kohu meni kolmessa päivässä ohi.

Tiedemiehenä Sutela kertoo olevansa itseoppinut. Yliopistolla ei luennoitu 1970-luvun alussa Neuvostoliiton talousjärjestelmästä, vaikka tarvetta olisi ollut: Brezhnevin kaudella neuvostotalouden rappeutuminen oli jo täydessä vauhdissa.

Neuvostoliiton taloustieteellistä ajattelua Sutela tutki sekä pro gradu -tutkielmassaan että lisensiaatintyössään.

Molemmat ovat abstrakteja tutkimuksia, joissa yhdistellään marxilaispohjaista teoriaa Neuvostoliitossa käytyyn talouskeskusteluun. Gradussa Sutela pyrki osoittamaan, ettei marxilaista arvoteoriaa voinut käyttää sosialismin hintateoriana.

Lopputuloksena oli, että neuvostoliittolainen sosialistinen taloustiede on roskaa, Sutela muistelee graduaan.

1970-luvun alussa Sutela ei kuitenkaan suhtautunut yhtä tuomitsevasti neuvostoliittolaiseen taloustieteeseen. Sen osoittaa gradun esipuheeseen sisältyvä lause, jossa Sutela kehuu neuvostotaloutta kelpo kommunistin tavoin: Neuvostotaloustiede on kuitenkin jo osoittanut suuret kykynsä palvella kansan ja sen johdossa olevan kommunistisen puolueen asettaman suuren tehtävän, sosialismista kommunismiin siirtymisen edellytysten luomisen, toteuttamista. Tästä on mielestämme erinomaisena osoituksena optimaalisen suunnittelun teorian ja vähitellen myös käytännön kehitys.

En muista olenko henkilökohtaisesti koskaan kehunut Neuvostoliittoa. Tietysti se on mahdollista, mutta ei siihen mitään tarvetta ollut, Sutela sanoo.

Ehkä näin olikin, sillä Sutela kehuu neuvostotaloustieteen saavutuksia me-muodossa. Kyse oli taistolaisten liikkeen kollektiivisesti osoittamasta ´tosiasiasta´, että neuvostotaloustiede viitoitti Neuvostoliiton tietä kohti kommunismia. Eräässä Soihtu-lehteen tekemässään kirja-arvostelussa vuodelta 1976 Sutela arvioikin, että Neuvostoliitto oli saavuttanut ´kehittyneen sosialismin vaiheen´, kuten virallinen liturgia toitotti.

Sutela myöntää uskoneensa vuoteen 1980 saakka sosialistisen talouden tulevaisuuteen. Usko rapautui Lech Walesan johtaman Solidaarisuus-liikkeen käynnistämän lakkoaallon myötä.

Puolan tilanne vaikutti voimakkaasti siihen, että lakkasin uskomasta sosialismin uudistettavuuteen. Mielestäni oli selvää, että Solidaarisuus oli sosialismin vastainen liike. Kun tällainen liike syntyi, ajattelin, ettei sosialismilla ole tulevaisuutta.

Sutela erosi samana vuonna Suomen Kommunistisesta Puolueesta. Viileän tiedemiehen ero SKP:stä ei ollut yhtä dramaattinen ja identiteettiongelmia aiheuttanut prosessi kuin monille marxismi-leninismiin uskonnonomaisesti suhtautuneille entisille taistolaisjohtajille.

Sutelan vuonna 1982 kirjoittamassa oppikirjassa Neuvostotalouden periaatteet esiintyi jo kritiikkiä sosialistista talousjärjestelmää kohtaan. Kirjassa korostetaan, että talouskasvun hidastuminen on suuri ongelma Neuvostoliitolle. Ongelman syvyys ei kuitenkaan ollut Sutelalle vielä täysin valjennut, sillä hän perusteli keskittymistä ´keskusjohtoisen suunnitelmatalouden toimintatavan kuvaukseen´ seuraavasti: tällaisena kirja on tuore kauemmin, kuin jos se olisi keskittynyt alati muuttuviin ajankohtaisiin ongelmiin.

Sosialistimaiden talouskehityksestä samoihin aikoihin runsaasti kirjoja suoltanut professori Tauno Tiusanen laskee Sutelan heikkoudeksi tukeutumisen pelkästään virallisiin neuvostolähteisiin.

Sutela on erittäin huolellinen tutkijatyyppi, mutta kirjanoppineisuuden ulkopuolinen tiedonkeruu ei ollut hänen vahvuutensa. Sutela ei pohtinut riittävästi, mitä virallisten kasvulukujen taakse kätkeytyy.

Perestroikan myötä Sutelassa heräsi toivo välttämättömien talousuudistusten toteutumisesta. Sutelan näkemykset ´radikaalin reformin´ luonteesta olivat tuolloin jo lähellä Tauno Tiusasen arvioita.

1980-luvun puolivälissä Sutela tuli esiin täysin muuttuneena miehenä. Rupesimme pitämään silloin yhteisiä palaverejakin, Tiusanen kertoo.

Perestroika oli onnenpotku myös Sutelan uran kannalta. Hän kohosi tuolloin kansanväliseen tietoisuuteen, koska länsimaisilla sovjetologeilla ei ollut yhtä hyviä suhteita oppositiossa olleisiin taloustieteilijöihin tai käsitystä Neuvostoliitossa harjoitetun talousajattelun perusteista.

Tämä tajuttiin myös Suomen Pankissa, joka alkoi kehittää Venäjän ja Itä-Euroopan talouden seurantaa. Aiemmin keskuspankissa oli lähinnä pidetty kirjaa clearing-kaupan tileistä.

Pitkän yliopisto- ja tukijauran jälkeen Suomen Pankki tuntui valtiotieteen tohtori Sutelasta miellyttävältä työpaikalta, koska siellä saattoi keskittyä täysipainoisesti tutkimukseen.

Ennen nykyistä tehtäväänsä idäntalouksien yksikön johtajana Sutela kipaisi pariksi vuodeksi takaisin yliopistoon, tällä kertaa professoriksi. Opiskelijat muistavat hänet erittäin innostavana luennoitsijana, joka johdatti monet tutkimaan siirtymätalouksia.

Neuvostotalouden perinpohjaisesta tuntemuksesta on itätalouksia tutkittaessa erittäin paljon hyötyä, koska siirtymävaiheen keskusjohtoisesta sosialismista markkinatalouteen ennustetaan kestävän vielä kymmeniä vuosia.

Venäjän tutkijoiden ja talousopin harrastajien keskuudessa on tietääkseni vain yksi ihminen, joka uskoo Venäjän talouden rupeavan kasvamaan nopeasti, Sutela sanoo.

Talouskehityksessä Sutela ei usko kohtalon sanelemiin ratkaisuihin. Venäjän tulevaisuus kytkeytyy hänen mukaansa investointeihin, rahoitukseen ja niiden tehokkuuteen.

Sutelan elämäkin kytkeytyy Venäjään lähinnä talouden kautta.

En ole kiinnostunut Venäjästä tai Neuvostoliitosta sillä tavalla maana, että olisin koskaan halunnut siellä elää. Luen varmasti enemmän muuta kuin venäläistä kirjallisuutta. Tshehov menee, mutta Dostojevskistä en pidä.

Olen kansantaloustieteilijä, joka on sattunut erikoistumaan Venäjään. En ole Venäjän tutkija, joka sattuu olemaan kansantaloustieteilijä. Asia on näin, vaikka jotkut arvelevat toisin.

Jarkko Vesikansa on Taloussanomien toimittaja. Valt.yo. John Lagerbohm tutkii taistolaisen opiskelijaliikkeen historiaa.