TALOUSKESKUSTELUN KAUHUKAKARA NAURAA EKONOMISTIEN TOTUUKSILLE

Mainonnan suunnittelija Ari Ojapelto tunnetaan kirjoituksistaan. Yleisönosastojen talouskeskustelu olisi köyhempää ilman Ojapeltoa. Mutta olisiko keskustelu järkevämpää ilman talouskeskustelun kauhukakaraa?

Mainonnan suunnittelija Ari Ojapelto istuu oluttuoppi kädessä ravintola Bulevardiassa. Kättelemme ja heitämme kevyitä kommentteja baarista ja sateisesta säästä. Ojapelto on selvästi varuillaan, vaikka juttu lentääkin.

Hän tekee ehdot heti selviksi: Kaikesta muusta voidaan puhua paitsi rakastajattaristani ja kalsareideni väristä.

Ennen kuin ehdin aloittaa haastattelun, jonka ei ole tarkoitus koskea Ojapellon rakastajattaria tai kalsareita, Ojapelto alkaa sättiä taloustoimittajia.

Taloustoimittajat ovat niin typeriä, että jonkun täytyy uhrautua kertomaan tosiasioita, hän tykittää. Ja nauraa päälle.

Ojapellolla on suuret luulot ja suuret epäluulot. Suuret luulot kohdistuvat häneen itseensä ja epäluulot muihin. Ojapelto pitää itseään visionäärisenä ajattelijana, joka ymmärtää todellisuutta paremmin kuin taloustieteilijät, poliitikot, valtiovarainministeriön virkamiehet tai taloustoimittajat. Nämä taas luokittelevat yleisönosastoja ahkerasti täyttävän Ojapellon talouskeskustelun kylähulluksi, tuomiopäivän apostoliksi tai marxilaisuuden viimeiseksi mohikaaniksi.

Ojapellon sanomana on, että tuottavuuden ja automaation lisääntyminen aiheuttaa työttömyyttä. Ojapelto hyökkää myös talouden globalisaatiota ja rahamarkkinoiden vapautta vastaan.

Äkäisimmin Ojapellon ovat torjuneet taloustieteilijät. Helsingin yliopiston kansantaloustieteen professori Vesa Kanniainen on jopa pohtinut, onko Ojapellolla oikeutta levittää harhaoppejaan.

´Kenellä voi siis olla puheoikeus? Voiko tieteenalan ulkopuolisilla olla kompetenssia määritellä jonkin toisen alueen tutkimusongelmat ja metodit´, Kanniainen kysyi äskettäin Yliopisto-lehdessä.

Kun oluttuoppimme ovat puolessa välissä, Ojapelto on jo ehtinyt vuodattaa angstinsa taloustoimittajia kohtaan. Pääsemme asiaan.

Ojapelto kertoo, kuinka hän innostui yhteiskunnallisesta pohdinnasta 1980-luvulla käytyään tiiviitä keskusteluja Nokialla työskennelleen kaverinsa kanssa.

Hän oli teknologisissa kysymyksissä niin ylivoimainen, että mun oli ruvettava sivistämään itseäni.

Samoihin aikoihin Ojapellolla liikeni muutenkin entistä enemmän aikaa itsensä sivistämiseen taloutta, teknologiaa ja yhteiskuntaa käsittelevän kirjallisuuden parissa. Nykyisin Ojapellon lähes koko vapaa-aika kuluu kirjoittamiseen, lukemiseen ja ´sanoman´ levittämiseen.

Työnsä mainostoimisto Verassa hän kuitenkin hoitaa säntillisesti. Siksi tämäkin tapaaminen oli järjestettävä työpäivän jälkeen.

Mutta palataanpa vielä hetkeksi kultaiselle 1980-luvulle. Tuolloin Ojapellon ajatukset olivat kiteytyneet niin, että hän päätti julkaista kirjan. Teos Lisääkö automaatio kilpailukykyä vai työttömyyttä? ilmestyi kasinotalouden pyöriessä kuumimmillaan 1989.

Harva jaksoi tuolloin paneutua moiseen voivotteluun. Oli parempaakin tekemistä. Ojapelto katsoo minua alta kulmien, kun tunnustan etten ole opusta lukenut, vaikka kirjoitin ylioppilaaksi ja pääsin yliopistoon juuri tuona vuonna.

Taloustieteilijöille on kiusallista, että ennustin kirjassani laman ja suurtyöttömyyden, globalisoitumisen, talouden keskittymisen monikansallisten yritysten hallintaan sekä poliittisen vallan luisumisen kasvottoman pääoman liekanaruun. Ei tästä maasta löydy yhtään ennustajaa, joka olisi osunut yhtä oikeaan.

Kirjoitin jo kymmenen vuotta sitten samoista asioista, joita Jeremy Rifkin ja kumppanit nyt käsittelevät. Eihän se ole mitään, kun mainosmies sanoo sen pienessä Suomessa. Mutta kun saman asian kertoo talousprofessori Yhdysvalloista, niin sitten se on jotakin!

Työn lopusta kirjoittaneen Rifkinin ajatuksista innostui mm. tasavallan presidentti Martti Ahtisaari, jonka nimissä painettiin esipuhe Rifkinin kirjan suomennokseen.

Ojapellolle presidentti ei ole soitellut. Hänelle on silti ilmaantunut päähän taputtajia. Arvovaltaisin lienee akateemikko Erik Allardt, joka nimittää Ojapeltoa ´Suomen Rifkiniksi´. Allardtin mielestä Ojapelto on oikeassa vaatiessaan taloustiedettä liittämään teorianmuodostukseen työttömyyden vastustamisen.

Ojapellon tukijat ovat lähinnä sosiologeja. Politiikassa Ojapellolla on ollut, yllättävää kyllä, enemmän kysyntää porvaripuolueiden kuin vasemmiston piirissä.

Kokoomuksen Ojapelto kertoo jopa vokotelleen häntä kerran jäsenekseen ja teknologian voittokulkuun lujimmin uskovat nuorsuomalaiset ovat kutsuneet häntä seminaareihinsa.

Koen kuitenkin olevani lähinnä vihertävä demari, Ojapelto määrittelee.

Moni on veikannut, että Ojapellolla on poliittista kunnianhimoa, vaikka synkeät tulevaisuuden visiot eivät ehkä vetoa äänestäjiin.

Ei politiikka ole täysin poissuljettu vaihtoehto, sanoo Ojapelto.

Hänen mielessään pyörivät kuitenkin lähitulevaisuuden suunnitelmat. Ojapellon kirjoituksiin kyllästyneet voivat henkäistä helpotuksesta ainakin kahden viikon ajan: pahoja puhuva mainosduunari lähtee lataamaan akkujaan Singaporeen. Ojapeltovapaat viikot alkavat tänään.