Ruotsalaisopeilla työurat ylös
Suomalaisten halveksima diskuteeraaminen pitää ihmiset pidempään työpaikoilla.
15.2.2012 06:39
45
Itsenäisyyden lisääntyminen on suomalaisen ylivoimaisesti tärkein motiivi lähteä yrittäjäksi, kun taas mahdollisuus tienata enemmän rahaa ei kuulu suomalaisen haaveisiin. Yrittäjyydestä kiinnostunut ruotsalainen puolestaan haluaa enemmän rahaa, kun taas itsenäisyyden lisääntyminen ei ole hänelle tärkeä asia.
Euroopan unionin (EU) teettämä tutkimus kertoo, että suomalaisella on kova hinku pois työelämästä. Suomalainen ei halua ruotsalaisen tavoin lähteä rakentamaan uutta, vaan hän haluaa paeta. Tästä voi päätellä, että maaperä työurien pidentämiselle on huonosti rakennettu.
Suomi tulee ilman muuta nostamaan virallista eläkeikää lähivuosina, vaikka demarit vastustavat nyt jyrkästi tällaista askelta. Pelkkä eläkeiän nostaminen ei kuitenkaan riitä, jos työpaikkojen ilmapiiri kannustaa ihmiset pakenemaan. Uuvahtanut 60-vuotias pääsee aina pois työelämästä, sanoi lainsäädäntö mitä tahansa. Ja haluanpa nähdä sen nuoren esimiehen, joka on tyytyväinen, kun oman tiimin henkeä rakentaa lain pakottamana sairauksien rasittama, työelämään kyllästynyt 63-vuotias veteraani.
Johtamisen
vallankumous
Urien pidentäminen vaatii lainsäädännön uudistamisen lisäksi radikaalia muutosta koko työelämään. Ensimmäisen kehitysaskeleen pitää lähteä johtamisesta. Suomessa on aina naurettu ruotsalaiselle diskuteeraamiselle. Suomalaisjohtaja kehuu ylpeänä, kuinka hän antaa käskyn ja ihmiset toimivat. Näin käykin armeijassa. Työelämässä tällainen johtaminen synnyttää kuitenkin toimintaa lähinnä uuden työpaikan etsimisessä.
Meillä diskuteeraaminen on niin vähäistä, että jopa monessa johtoryhmässä ihmetellään, miten yrityksen strategia ohjaa operatiivista toimintaa. Boardmanin ja Talent Partnersin tutkimuksen mukaan lähes 40 prosenttia yritysjohtajista pitää strategiaa liian ympäripyöreänä, jotta sen mukaan voisi toimia. Näin käy, kun diskuteeraaminen on kirosana. Asiat jäävät epäselviksi, epätietoisuus kalvaa työpaikan henkeä ja pahoinvointi lisääntyy.
Ruotsissa työskennelleet ihmiset sanovat, että keskusteleminen hidastaa jonkin verran liikkeellelähtöä. Mutta kun asiat on keskusteltu selviksi, ruotsalaiset tietävät, mitä tekevät. Suomessa taas lähdetään pahimmillaan nopeasti telineistä touhuamaan ilman yhteistä näkemystä siitä, mihin tähdätään.
Keskustelussa tärkeintä on juuri ymmärryksen lisääntyminen. Diskuteeraaminen ei tarkoita äänestämistä, jossa kaikki yhdessä päättävät tasa-arvoisesti esimerkiksi yrityksen strategian. Viisas johto ymmärtää kuitenkin, että hyviä ajatuksia voi syntyä joka puolella organisaatiota. Lisäksi viisas johto tajuaa, että vaikeat viestit pitää yksinkertaistaa ja niistä pitää keskustella toisinaan jopa väsymiseen asti.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Usein kuulee sanottavan, että asiat ovat muuttuneet, kun johtoon on noussut uusia sukupolvia ja naisia. Asia olisi hyvä tutkia. Omat kokemukseni eivät juurikaan tue väitettä. Keskustelemattomuuden kulttuuri on Suomessa niin syvällä, että se ei muutu hetkessä.
Minäkin vaikutan
ilmapiiriin
Työelämän paranemista ei voi kaataa kuitenkaan yksin johdon harteille. Me kaikki voimme vaikuttaa työpaikkamme henkeen, olimmepa sitten ylijohtajia, key customer managereita tai saniteettitilojen ylläpitäjiä. Jokaisen kannattakin katsoa peiliin ja miettiä, rakennanko juuri minä työpaikallani hyvää henkeä vai kuulunko enemmänkin perustan nakertajiin.
Suomessa asuu aggressiivinen ja väkivaltainen kansa. Malmöta pidetään Ruotsin väkivaltaisimpana kaupunkina. Kaupungissa onkin hurja meno, sillä siellä kuolee väkivallan uhrina melkein puolet siitä mitä Helsingissä ja neljäsosa Lahden luvuista. Luvut on suhteutettu väkilukuun.
Aikuistamistamme ovat ohjanneet mollivoittoiset sananlaskut, kuten "itku pitkästä ilosta" ja "räkänokastakin mies kasvaa, mutta tyhjännaurajasta ei koskaan". Jopa tanssimusiikkimme kulkee mollissa. Ruotsalainen iloisuus suorastaan... harmittaa.
Tästä historiasta minun ja sinun pitäisi vapautua. Geenejämme emme voi vaihtaa, mutta käyttäytymiseemme voimme ainakin yrittää vaikuttaa. Ensimmäisen askeleen voisimme ottaa jo tänään työpaikallamme. Eikä kannata masentua takaiskusta, kun ensimmäinen mököttäjä yrittää kampittaa muutosmatkasi.
14
9
15
Kommentit (45)
Onko Talsalla aikomus vaikuttaa ilmapiiriin vai pelkääkö se lukijamäärien vähentymistä, jos täältä löytyy enimmäkseen kannustavia viestejä ?
Kokemuksesta tiedän, että naiset johtopaikoilla eivät ainakaan lisää työpaikan hyvinvointia, lähinnä menee toisinpäin.
Miksi ei alenneta työnantajan korotettua työeläkemaksua yli 53-vuotiaille, jos työuria oikeasti halutaan pidentää eikä vain leikata eläkkeitä? Niinpä.
Eläkeiän korottaminen voidaan estää äänestämällä juuri demareita ja muita vasemmistopuolueita. Tämä on valintakysymys, valitsetko kurjan ja köyhän vanhuuden vai haluatko kenties palkita itsesi raadannastasi ja muuttaa Epsanjaan eläkepäiviksesi?
Suomessa johtamis ja esimies toiminta koko elinkeinoelämän menestymisen kannalta on erittäin alaarvoisen taantumuksellista. Ainoita voittajia ovat keinotekoisesti ja toisten kustannuksella nostetut pikkusieluiset itsetunnot.
Minä 40 vuotta työelämässä olleena fyysistä työtä tehneenä ja parhaillaan työkykyni menettäneenä, en usko sitä että eläkeiän nostolla ratkaistaan nämä työkykyyn vaikuttavat ongelmat.
Väkeä vähennetään kilpailukyvyn nimissä ja jäljelle jäänyt porukka jakaa irtisanottujen työt. Tämäkö parantaa työelämän laatua ja työkykyä pitkällä aika janalla?
Työhyvinvoinnista paasataan joka saatanan firmassa, mutta sen eteen en ole nähnyt tehtävän mitään oleellisesti työoloja parantavia toimenpiteitä.
Kelan järjestämät kuntoutuksetkin ovat vaan kunnon kohottamisen puolesta toitottavia aivopesuloita.
Siellä ei hoideta työkykyä sairauksien lähtökohdista vaan yleisten terveyskäsitysten pohjalta. Ei sairaudet poistu vaikka kuinka kuntoilisit ja söisit terveellistä ruokaa. Voit jopa saada liiallisesta rehkimisestä vammasi tai sairautesi pahenemaan.
Hyvä se on jostain konttoripöydän takaa huudella eläkeiän nostoa. Minä olen sitä mieltä, että 40 vuotta työelämässä pitäisi olla raja eläkkeelle siirtymiseen, niillä henkilöillä joiden työsuoritus on tapahtunut raskaassa ruumiillisessa työssä.
Tulee se työantajalle samaten kuin yhteiskunnalle kalliiksi, jos työntekijä ei pysty työtään tekemään ja joutuu sairaslomilla odottamaan 75-vuotiaana eläkkeelle siirtymistä.