Vanhoja uutisia
– Vanhoja uutisia, perulainen espanjanopettajani Martin sanoo ja nauraa.
Euroopan talouskriisi, siis.
Latinalaisessa Amerikassa velkakriisit, Maailman valuuttarahasto IMF ja sen sanelemat säästökuurit ovat tuttuja monen maan menneisyydestä.
Siksi täällä katsotaan nyt hämmentyneenä, kuinka historia toistaa itseään vanhalla mantereella.
Latinalaisessa Amerikassa kriisi ei ole ainakaan vielä pahemmin tuntunut, vaikka talouskasvu onkin hidastunut. Perun talouden ennustetaan silti kasvavan tänä vuonna 5,0 prosenttia, Argentiinan 4,8 ja Brasilian 3,8 prosenttia. (Nopeinta kasvua povataan maanjäristyksen runtelemalle Haitille, 8 prosenttia.)
Nousu näkyy. Ja kuuluu.
Vietän Limassa muutaman viikon, joiden aikana vaihdan asuntoa kahdesti, melun vuoksi.
Ei muuttaminen mitään auta. Pitäisi kirjoittaa, kaipaan työrauhaa, mutta joka puolella on loputon rakennustyömaa, aamusta iltaan porausta ja kolinaa. Ihan kuin joka toiseen kortteliin rakennettaisiin uutta kerrostaloa. Korvatulpista ei ole iloa.
Kynttilä Kiinan
taloudelle
Vanhan vuoden lopulla tuli latinoille eräs erityisen merkittävä uutinen: Brasilia kiilasi ohi Britannian maailman kuudenneksi suurimmaksi taloudeksi. Brasilian imun toivotaan hyödyttävän koko maanosaa.
Toiveet kohdistuvat myös itään, Kiinaan, jonka raaka-ainekysyntä vaikuttaa yhä kyltymättömältä. Kiina on nykyisin Perun suurin kauppakumppani, tärkeämpi kuin Yhdysvallat.
Perun talousministeri sanoi hiljattain, että "joka ilta Peru sytyttää kynttilöitä ja rukoilee" sen puolesta, että Kiinan talous ei kaadu.
Kahden talousjätin välissä syntyy joskus kitkaa. Sekä Perussa että Boliviassa on vireillä isoja tiehankkeita, jotka kytkisivät Brasilian Tyynelle valtamerelle. Boliviassa Tipniksen sademetsäalueen halki suunniteltu tie on aiheuttanut pahan särön presidentti Evo Moralesin hallituksen ja tietä vastustavien intiaaniyhteisöjen välille.
Kiinaa
koululaisille
Kun perulaiset päivittelevät eurokriisiä, mukana taitaa olla hitunen vahingoniloa entisiä siirtomaavaltoja kohtaan. "Voi raukat, nyt rikkaiden kakarat eivät voi ostaa uutta autoa. Kuka meitä auttoi 80-luvulla?", yksi kysyy.
Talouskriisi tasaa puntteja.
Pitkään Eurooppa on ollut Latinalaisen Amerikan älymystölle jonkinlainen roolimalli, ja Euroopan Unioni toiminut esikuvana haaveille maanosan tiiviimmästä yhdistymisestä. Nyt ne visiot näyttävät epäilyttäviltä.
Aiemmin varakkaat lähettivät lapsensa opiskelemaan Eurooppaan ja köyhät muuttivat siirtotyöläisiksi. Talouskriisin myötä työnhakuun lähdetään entistä useammin Atlantin yli toiseen suuntaan.
Perulaisten yhteyksiä Kiinaan auttaa, että siirtolaisuuden myötä maassa on iso kiinalaisyhteisö, noin 1,3 miljoonaa ihmistä. Limassa ei ole tavatonta tavata perusperulaista taksikuskia, joka on laittanut lapsensa kiinankieliseen kouluun. Sen uskotaan turvaavan työpaikan tulevaisuudessa.
– Kielen takia, eräs painottaa koulun hyötyjä.
– Siellä ei opeteta sosialismia.














Kommentit (10)
Kappas vaan, kokemuksen tuoma viisaus alkaa jo kukkia Perussakin.
Se läntisen maailman loppu jona sinnä tyttönen sen tunnet.
Siitä onkin jo aikaa kun IMF jyräsi siellä talouskuriohjelmilla.
Silloinen Argentiina - etelä-amerikan kreikka- oli paaluttanut pesonsa dollariksi ja kaikkien IMF:n vaatimien säästö-ja menoleikkauskuurien jälkeen Argentiina teki näyttävän haaksirikon valtionvelkansa kanssa.
Krugman muisteli taannoin blogimerkinnässään menneitä aikoja ennen Brasilian matkaansa. Aikanaan brasilialainen ekonomisti lähetti hänelle tiedoksi ennen Brasilian matkaa turstipostikortin, jossa oli kuvana kuuluisa Rio de Janeiron vuorella oleva vapahtajan suuri patsas. Kortiin oli kirjoitettu : "valtionvelka on näin SUURI eikä edes Luoja pysty sitä maksamaan".
Ajat on muuttuneet noista ajoista.
Brasilia, Peru, Chile, Argetiina jne ovat vahvalla talouskasvupohjalla kehittyvinä talouksina ja valtionvelatkin on saatu hallintaan.
Mitä, käykös tämä Martinkin ehkä Talsan sivuilla rommaamassa joka päivä joka kommentissa? Vai mihin perustat väitteesi?