Luonnontalouden laskelmat

Nousen puolitutun kävelyporukan kanssa Crooksburyn mäen harjalle katsomaan, kuinka kaunis ja rehevä kotimaakuntani Surrey on. Aivan Lontoon kupeessa – osittain osana suurkaupunkia – sijaitseva Surrey on hyötynyt yli 50 vuotta vanhoista laeista, joiden mukaan suurkaupunkien ympärille pitää jättää vihreä vyöhyke. Ikään kuin kaupungin ja kansalaisten keuhkoiksi.

Vihreä vyöhyke on suojellut maakuntaa niin, että nyt Surrey on koko Englannin metsäisintä aluetta. Lukuisat kävelyporukat hikoilevat sen kukkuloille viikonloppuisin ja päättävät patikointinsa perinteisten pubien lounaspöytiin. Niin mekin. Monta kertaa kuukaudessa.

Surrey ei ehkä ole laskenut luontonsa rahallista arvoa, mutta se on varmasti hyvin, hyvin korkea. Ilman luontoaan Surrey ei olisi Lontoon ympäristön vaurain alue, joka hyötyy miellyttävän ympäristön tuomista hyvistä veronmaksajista. Luonto tuo maakuntaan myös tuntuvia tuloja ulkoilun ja virkistystoiminnan myötä.

Britannian ympäristöministeriö (Department for Environment, Food and Rural Affairs) sen sijaan on ryhtynyt tekemään taloudellisia laskelmia luonnon arvosta. Laskelmiin sisältyy useita skenaarioita siitä, miten erilaiset tavat ottaa luontoa huomioon vaikuttaisivat tulevaan kehitykseen.

Ministeriön skenaarioissa kestävä kehitys osoittautuu pitkällä tähtäimellä taloudellisesti kannattavimmaksi. Vuoteen 2060 saakka taloudellisesti paras tuotto syntyy, jos luonnon arvojen ei anneta rajoittaa voittojen tai kansallisen omavaraisuuden tavoittelua. Sen jälkeen luonnon rapistumisesta maksettava hinta kumoaa aikaisemmat tuotot.

Kun luonnon tasapaino ja tarpeet unohtuvat, se käy kalliiksi. Vuonna 1970 brittikalastajat nostivat merialueiltaan yli miljoona tonnia kalaa ja äyriäisiä. Vuonna 2008 määrä oli puoliintunut ja laskusuunta jatkuu. Vuonna 1970 tulot olivat loistavat, mutta ylikalastus tuhosi kalavedet. Vähempi ahneus olisi johtanut korkeampiin pitkäaikaisiin tuloihin.

Luontohyödylle
hinta

Ympäristöministeriön päätutkija Bob Watsonin mukaan luonnosta saataville hyödyille täytyy ryhtyä määrittelemään rahallisia arvoja. Kun esimerkiksi jokien tila vaikuttaa vedenpuhdistuskustannuksiin ja hyönteisten määrä viljelykasvien pölytykseen, niin luonnon arvon – tai sen menettämisen hinnan – voi hyvinkin laskea.

Luonnonvaraisen pölytyksen arvo Britannian maataloudelle on ministeriön laskelmien mukaan 430 miljoonaa puntaa. Pelkästään Walesissa tulvatuhot aiheuttavat ihmisille ja yrityksille 200 miljoonan punnan vuosittaisen laskun. Tulvat pahenevat, jos jokien luonnolliset tulvatasangot katoavat. Jo 42 prosenttia Englannin ja Walesin tulvatasangoista on otettu muuhun käyttöön.

Kun 70 prosenttia valtakunnan juomavedestä tulee joista, joiden alkulähteet ovat ylämaiden ja vuorten soilla ja vetisillä nummilla, niin näiden ylämaiden taloudellinen arvo on matkailutuloja suurempi. Matkailutulojakaan ei pidä väheksyä, sillä Britannian korkeimpien huippujen valloittaminen on monen vaeltajan unelma.

Britannian luonto ja kaupunkeja ympäröivät vihreät vyöhykkeet ovat nyt kovien paineiden alla, sillä maan kaavoitusta on tarkoitus nopeuttaa. Kasvava kotitalouksien määrä tarvitsee uusia asuntoja ja yritykset haluavat liiketiloja. Valtakunta kaipaa uusia moottoriteitä ja nopeita junayhteyksiä.

Näitä rakennettaessa kalastajien kokemukset kannattaa pitää mielessä. Voi olla, että nyt halvin, helpoin ja kannattavin tie osoittautuu muutaman vuosikymmenen päästä kaikkein kannattamattomimmaksi ja järjettömimmäksi.

Luonto
tuo töitä

Britanniassa sadat tuhannet ihmiset ovat töissä, joiden säilyminen edellyttää puhdasta luontoa. Pelkästään Walesissa 100 000 työpaikkaa riippuu merenrantakohteiden turismista. Se loppuu, jos rannat tuhoutuvat. Skotlannissa luontoturismi on luonut 39 000 työpaikkaa.

Koko Britanniassa rannikkoturismin taloudellinen arvo on 17 miljardia puntaa. Toki siitä iso osa kertyy jos jonkinlaisista huvilaitureiden peliautomaateista, mutta niitä ei olisi ilman kaunista rannikkoa.

Luontoturismin ja ulkoilun siivittämiä työpaikkoja on paljon myös alueilla, joilla niitä ei ulkoilun ansioksi lasketa. Surreyn alueen kävelijäryhmät buukkaavat lauantaisin ja sunnuntaisin satoja lounaspaikkoja.

Ilman kaunista luontoa he eivät sitä tekisi. Viime viikolla meitä oli 25, ensi viikolla 30, seuraavalla viikolla 20... Emmekä me ole edes luontoturisteja, vaan paikallisia asukkaita, jotka eivät ilman metsiä vaivautuisi ravintolahenkilökuntaa elättämään.