Markkinavoimien uskon puute
Kun kapitalisteista kapitalisteimmatkin ovat menettäneet uskonsa kapitalismiin, tarvitaan radikaaleja muutoksia. Markkinavoimat eivät edes omasta mielestään ole aina oikeassa.
27.1.2012 07:01
47
Investointipankissa työharjoitteluvuottaan viettävä opiskelija naureskelee olevansa alipalkattu, kun hänen tulonsa ovat vain kaksinkertaiset lääke- ja teknologiayritysten sekä kauppaketjujen harjoittelijoihin nähden. Maineensa menettäneissä, valtion haltuun ajautuneissa pankeissa harjoittelijat saavat nimittäin vieläkin kovempia palkkoja.
Silti opiskelija ymmärtää kapitalismin vastaisia mielenosoituksia pitävien ihmisten tunteita. Onhan se ihan hölmöä, että pankkiala on täysin irtaantunut muun yhteiskunnan menosta. Vaikka pankkityö aiheuttaa omantunnontuskia, niin tietenkin hyväpalkkainen tulevaisuus kiinnostaa. "Eihän se sentään rikollista ole, eihän?"
Eläkerahastojen myyjä joutuu ensi vuonna itse enneaikaiselle eläkkeelle, kun hänen edustamiensa eläkerahastojen toimintatapa muuttuu laittomaksi. Onneksi työstä kertyi sen verran omaankin kassaan, että vapaaherran päiviin on varaa. Silti hänkin joutuu kysymään, kuinka eettinen hänen edustamansa järjestelmä oikeastaan oli.
Pankkiharjoittelija ja eläkemyyjä eivät ole kysymyksineen yksin. Tällä viikolla julkistetun uutistoimisto Bloombergin selvityksen mukaan yli kaksi kolmasosaa sijoittajista katsoo kapitalismin olevan kriisissä.
Kolmasosa heistä pitää radikaaleja muutoksia välttämättöminä, jotta kapitalismi ja maailmantalous pelastuisivat.
Markkinat
ovat väärässä
Sijoittajat – jos ketkä – ovat juuri niitä markkinavoimia, joiden oikeassaolon nimeen on vannottu aina 1980-luvulta alkaen. Jos he ovat oikeassa tässä kyselytutkimuksessa, markkinavoimat ovat usein sen verran väärässä, ettei yhteiskunnan pitäisi tanssia niiden pillin mukaan.
Kapitalismin ja yhteiskuntarauhan pahin uhka on sijoittajien mielestä tuloerojen kasvu, johon valtioiden pitäisi puuttua. Tuloerot ovat kasvaneet erityisen voimakkaasti Yhdysvalloissa, Britanniassa, Israelissa ja Meksikossa, mutta suunta on sama kaikkialla.
Pankkiirit myöntävät itsekin, ettei heille maksetuissa bonuksissa ole aina ollut järkeä. Kun muu kansa tuskailee työpaikkojen menetyksiä ja valtioiden velkaantumisesta johtuvia sosiaalibudjettien leikkauksia, ei voi olla oikein, että valtion pelastamiksi joutuneissa pankeissa jatkuu hulppea meno.
Länsimaissa eriarvoisuudella on kaksi jakolinjaa. Hyvätuloisten ja heikkotuloisten välinen kuilu on revennyt entistä suuremmaksi, mutta myös sukupolvien välisistä varallisuuseroista on tullut kestämättömiä. Hyvätuloisellakin nuorella on edessään järjettömän korkeat asuntojen hinnat, isojen opintolainojen takaisinmaksu ja kovat rasitteet edellisten polvien elättämisestä.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Markkinavoimat toimivat huonosti rahamarkkinoiden lisäksi työ- ja tavaramarkkinoilla. Johto- ja asiantuntijatehtävien arvo kasvaa tai pysyy vähintäänkin ennallaan, mutta muiden töiden arvo laskee, kun globaalissa kilpailussa tavalliset tavarat ja palvelut tuotetaan entistä halvemmalla.
Ääriesimerkkejä hintamekanismien toimimattomuudesta ovat isot urheilutapahtumat ja halvimmat tavarat. Jos Lontoon olympialaisten lippuja olisi myyty markkinahinnoin, katsomoissa istuisi vain maailman rikkaimpia ihmisiä. Urheilussa lippuarvonnat ovat hyväksytty tapa myydä paikkoja, jotta kaikilla olisi mahdollisuus päästä nauttimaan tapahtumista.
Alhaisten hintojen ääripäässä mitään kontrollia ei ole. Opiskelijatkin naureskelevat, ettei kalsareita kohta enää kannata pestä, kun halpahalli myy niitä puoli-ilmaiseksi. Työmarkkinoilla minimipalkkakaan ei suojaa niitä, joiden hommat loppuvat viidet-kalsarit-punnalla-kilpailun vuoksi.
Radikaaleja
ratkaisuja
Kapitalismin pelastaminen vaatii radikaaleja ratkaisuja, jotka ovat valtioiden käsissä. Pankkien kurittaminen on alkanut, mutta toteutuessaankin se on vain pieni osa tarvittavaa palapeliä. Yhden alan bonuskuri ei poista muita jakolinjoja.
Valtioiden johtajat joutuvat vielä pohtimaan tosissaan, miten tilanteeseen puututtaisiin. Markkinoita ei pidä tappaa, sillä suunnitelmatalous ei taatusti toimi. Valtioilla on kuitenkin käsissään raskas ase markkinoiden ohjaamiseksi, jos ne uskaltavat sitä käyttää. Verotus.
Uudistusten teko herättää valtavasti kysymyksiä. Millainen verotus hillitsisi rahamarkkinoiden ylilyöntejä, muttei halvaannuttaisi niitä? Pitäisikö työn sijasta verottaa tavaraa? Voitaisiinko henkilökohtaiset palvelut vapauttaa kaikista veroista? Tulisiko vanhusten syödä asuntonsa ennen kuin veronmaksaja elättää heidät? Nostettaisiinko varallisuusveroja? Suunnattaisiinko valtion tuet lupaaville aloille taantuvien teollisuuspaikkakuntien sijasta?
0
-5
8
Kommentit (47)
-ei saa - se on pyhä asia .
keskituloiset ja köyhät maksakoot-
kokoomus-niinistö laittaa selvityskonsultit
kertomaan asiasta, jos NYT EI KAIKKI JO TIEDÄ SITÄ.
Oikeampi nimi olisi FINANSSITEOLLINEN JÄRJESTELMÄ.
Pahinta on kuitenkin se, että finanssiteollisen järjestelmän suosiminen on antanut länsimaisille demokratioille harhaluulon ikuisesta kasvusta ja velkaantumisesta.
Se on vienyt jo ihmissukupolvelta käsityksen talouden LOPULLISISTA "luonnonvoimista", jotka kyllä tulevat suuressa ympyrässä lopulta eteen.
Rehellinen kapitalismi on toimiva järjestelmä.
Samalla finanssijohtamnen on aina rappion ennusmerkki, ja tähän sortuneiden yhteiskuntien (ja yritysten) tilalle on aina astunut uusi johtaja. Tämä ei ole ongelma vaan osa kapitalismin itsekorjaavuutta
Ongelma syntyy siitä että eoäonnistuneita johtajia ei mitenkään rankaista, eli kannusteet ovat väärät. Vielä pahempi, virheet korjataan valtion eli veronmaksajien tai osakkeenomistajien rahoista. Samaan aikaan epännistuneet johtajat jatkavat niin kuin mitään ei olisi tapahtunut. Tämä synnyttää lisää epäonnistumista. Kierre on valmis ja syvällä.
Se millä nyt luotte tuota illuusiota katoaa yhdessä yössä 0 arvoiseksi.
Sitten alkaa itku ja hammasten kiristys ja iki orjuus velkaan jossa on vain pieni korko(he he he).
Oikeampi nimi olisi FINANSSITEOLLINEN JÄRJESTELMÄ.
Pahinta on kuitenkin se, että finanssiteollisen järjestelmän suosiminen on antanut länsimaisille demokratioille harhaluulon ikuisesta kasvusta ja velkaantumisesta.
Se on vienyt jo ihmissukupolvelta käsityksen talouden LOPULLISISTA "luonnonvoimista", jotka kyllä tulevat suuressa ympyrässä lopulta eteen.
Rehellinen kapitalismi on toimiva järjestelmä.
Alijäämäiset lumedemokratiat nimenomaan saavat velkaantumisesta käyntivoimansa.
Kaikille hyvän lupaaminen on helpoin tapa pysyä vallassa ja suosittuna. Siihen tarvitaan julkista velkaantumista ja yksityisen puolen finanssikuplaa - molempia yhtä aikaa.
Rahanluomisen täydellinen muutos ja suurien reaaliomistuserien takavarikoiminen kasvottomilta korporaatioilta antaisi eväät uuteen ihmismäiseen yhteiskuntaan.
Syy on niin kaukana ja sen aikaiset hallitsijat ovat vastuussa tästä.
Rehellinen kapitalismi on toimiva järjestelmä.
Uskotko dollariin?
Miten niin, pakkohan siihen on uskoa, USA:lla on maailman mahtavin armeija, jota ei epäröidä käyttää.
Sinänsä dollarilla ja rehellisellä kapitalismilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa.
Rehellisyys hävisi USA:ssa 30-luvulla, kun Euroopan rikkaat Abrahaminuskoiset lähtivät sinne maanpakoon Natsien terroria.