Villaiset liberaalit
Pikkuruinen Totnesin kaupunki Etelä-Englannin Devonissa näyttää tietä uuteen, uljaaseen maailmaan, jossa pieni on kaunista. Sen paikallinen raha on jo saanut seuraajia.
13.1.2012 08:11
14
Kun kaksi nukkavierua kulkuria pyysi minulta juomarahaa Totnesin kadulla viime viikolla, pysähdyin rupattelemaan. Jos olisin ollut jossakin muualla olisin kadunpätkän ainoana muuna kulkijana kiiruhtanut puolipeloissani eteenpäin – yksinäinen nainen kun olisi kovin voimaton kahden miehen seurassa, jos nämä heittäytyisivät aggressiivisiksi.
Kenties Totnesin henki oli pehmittänyt pelkojani. Kuultuaan kotimaastani toinen kodittomista näytti minulle kaulassaan roikkuvaa riipusta. Se oli kuparista taottu kantele. Sitten mies alkoi puhua ruotsia.
Seuraavana päivänä nämä kaupungin kiintiökodittomat osuivat hyväntekeväisyyskirpputorin järjestäjän silmiin. Tämä kutsui heidät heti sisälle etsimään puhdasta päällepantavaa. Kirpputorin tuotto oli määrä käyttää vihannesistutuksiin, joiden sato on kenen tahansa poimittavissa ensi kesänä, mutta toki myyntipinoista löytyisi jotain myös kodittomien hyväksi.
Totnes on ehkä koko Englannin boheemein kaupunki. Sen asukkaita kuvataan usein villaisiksi liberaaleiksi (woolly liberals). Kaupungin kupeessa on kaikenlaista vaihtoehtoistoimintaa tukeva Dartingtonin kartano, jossa toimiva Schumacher-opisto järjestää mm. siirtymätalouden maisterintutkintoja.
Ajattele
paikallisesti
Totnes kutsuu itseään siirtymäkaupungiksi (transition town). Vuonna 2006 kaksi paikallista vaikuttajaa, Rob Hopkins ja Naresh Giangrande, ryhtyi pohtimaan, miten kohti perikatoa ajavaa globaalistuvaa taloutta voitaisiin muuttaa ihmisläheisemmäksi.
Villaisten liberaalien Totnesista löytyi äkkiä aloiteryhmä, joka kokosi alleen yhä uusia hankkeita. Pieni puro kasvoi kymmenen eri toimialan ryhmittymiksi, joista kukin pitää sisällään monenlaisia projekteja. Useimmat näistä ovat pieniä, mutta mm. uusiutuvan energian ja rakentamisen alueilla totnesilaiset tekevät myös totista bisnestä paikallisuuden ja ympäristöystävällisyyden periaatteita noudattaen.
Nyt erilaisia projekteja on kymmeniä. Siirtymäliikkeellä on tuhansia seuraajia eri puolilla maailmaa. Myös Suomessa on puolenkymmentä hanketta.
Giangranden ja Hopkinsin omintakeisin aloite oli paikallinen raha. Se toimii yksinkertaisesti: asukas voi vaihtaa puntiaan paikallisiin puntiin ja käyttää niitä sitten kaikkiaan 80 hankkeeseen osallistuvan yrityksen tuotteita ja palveluita ostaessaan. Yrittäjät joutuvat käyttämään Totnesin punnat muissa verkostoon liittyneissä yrityksissä.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Totnesin puntia käyttävä asiakas pakottaa siten myös yrittäjät toimimaan paikallisesti. Näiden puntien käyttö ei ole suurensuurta, mutta kyseessä on silti kannanotto paikallistalouden puolesta.
Giangranden mukaan rahalla on taipumus valua – suorastaan vuotaa – keskuksiin päin. Lontoon City on oiva esimerkki rahan valumiskohteesta, jossa sen alkuperäistä hankintatapaa ei kukaan enää muista. Giangranden mielestä valumataloudella täytyy olla vastavoima.
Ajatus paikallisrahasta on jo saanut kolme englantilaista seuraajaa, joista yksi on lontoolainen Brixtonin kaupunginosa. Siellä voi paikallisseteleiden lisäksi ostaa omaa valuuttaa kännykällä.
Pienistä puroista
iso virta
En voi olla ihailematta Giangranden ja muiden totnesilaisten idealismia. Kyynisenä toimittajana en kuitenkaan usko, että maailma muuttuu heidän ideologiansa mukaiseksi. En usko, että suuruuden ekonomia voi koskaan kääntyä takaisinpäin ilman järkyttävän isoa kriisiä.
Silti näiden idealistien hankkeet voivat kasvaa isoksi puroksi, jolla on hurjasti merkitystä. Ensinnäkin jokainen pieni paikallinen säästö on osa isoa ympäristönsuojeluyhtälöä. Lisäksi tarpeeksi laajalle levitessään tällaiset hankkeet voivat herättää päättäjät tekemään isoja uudistuksia.
Todella merkittäviä päätöksiä olisivat kunnon investoinnit uudenlaiseen infrastruktuuriin: älykkäisiin energiaverkkoihin, vetyautoiluun, uusiutuvaan energiaan, puhtaaseen hiileen, entistä tehokkaampaan kierrätykseen...
20
9
Kommentit (14)
Lähinnä jää monen lompsaan homehtumaan ja pienentää ostovoimaa.
Ei sitten ole kyynisen toimittajan silmiin sattunut, miten maailma makaa tällä hetkellä? Järkyttävän isoa kriisiä kohti ollaan ajamassa yhä kiihtyvää vauhtia! Globalisaatio on kuin itse itseään syövä käärme.
Lokalisaatiolla alkaa olla yhä enemmän ja enemmän kannattajia, kun ihmiset alkavat huomata ettei se globalisaatiopropaganda, jota heille on syötetty, pidäkään paikkaansa.
Ainoastaan todella hyvinvoivat ja täysin näköalattomat hännystelijät, wannabe-kapitalistit, enää uskovat tuhatvuotiseen valtakuntaan. En puolusta kommunismia enkä usko siihen.
Mutta uskon, että lokalisaatio ja elintason raju lasku odottaa meitä kaikkia hyvinkin läheisessä tulevaisuudessa.
Meni jo. Käytettävät reaaliset resurssit investointeihin, joilla nuo muutokset olisivat mahdollisia edes jollain todennäköisellä aikajänteellä, ovat jo pakkasella.
"Vetyautoilu?": milläs´nuo renkaat tehdään a´ 30litraa öljyä/rengas, millä kuljetamme energiaa ympäriinsä, millä energialla rakennamme tai ylläpidämme sähköverkkoja tai hankimme metallia näiden tekoon?
Matalalla roikkuvat hedelmät on jo poimittu ja poltettu taivaan tuuliin kulutusyhteiskunnan ja bisneksenteon alttareilla.
EROEI-indeksi tulee ja syö meidät. Energy Return On Energy Investment.
Todnes´in kaltaisten yhteisöjen tärkein muuttuja on ihmisten palaaminen toistensa tykö. Tämä vara ei lopu jos sitä tuetaan. Kohta sitä tarvitaan...
Funktion muoto on vakio kyynärmalli, sen mittakaava vaihtelee, mutta sen lopputulemat ovat vääjäämättömät. Väestönkasvu ja virtuaalisen rahanluonnin määrä ovat kyynärpään ohittamisen jälkeen seiniä, öljyn loppuminen ja lajien sukupuuttoon kuoleminen ovat jyrkänteitä. Toteutumiset ovat VAIN ajan kysymyksiä ellei perusteita muuteta.
Usean eksponentiaalisen funktion yhteisvaikutus ilmenee rajuna kuin talvimyrsky - se yllättää väkisin, eikä se jää toteutumatta koska et toivo näin käyvän: Jos sähkö loppuu, talo kylmenee eikä sinulla ole mahdoillisuutta saada energiaa millä sitä valmistautumista seuraavaan myrskyyn voisi tehdä. Et pätki puita lämmikkeeksi jos et saa bensaa moottorisahaasi.
Tällä hetkellä elämme historian mittakaavassa samanaikaisten (+/- 20 vuotta) eksponentiaalisten tapahtumasarjojen risteyksessä, eikä jälki tule olemaan kivaa. Tyhjästä luodun velkarahan määrä ei auta, sillä se ei enää pitkään aikaan ole perustunut mihinkään reaaliseen lisäarvoon, fyysiseen työhön tai immateriaaliseen innovaatioon. Velkarahan ainoa funktion on ollut kulutuksen ylläpito...
Tähän suuntaan meillä Suomessakin tullaan lähitulevaisuudessa menemään, kun euron vaikeudet yhä kasvavat - ja kokoomuslaiset poliitikkomme silti väkisin pitävät Suomen kiinni eurossa, mikä vaikeuttaa tavallisen kansalaisen asemaa ja rahankäyttömahdollisuuksia merkittävästi.
Eli kansa ottaa vähitellen käyttöön jonkin muun, tarkoitukseen paremmin sopivan rahan, mikäli virallinen raha on huono.
Ei sitten ole kyynisen toimittajan silmiin sattunut, miten maailma makaa tällä hetkellä? Järkyttävän isoa kriisiä kohti ollaan ajamassa yhä kiihtyvää vauhtia! Globalisaatio on kuin itse itseään syövä käärme.
Lokalisaatiolla alkaa olla yhä enemmän ja enemmän kannattajia, kun ihmiset alkavat huomata ettei se globalisaatiopropaganda, jota heille on syötetty, pidäkään paikkaansa.
Niinpä niin.
Anna Mård taisi tuossa edellä sortua suomalaisen toimittajan helmasyntiin eli huonoon uutisvainuun.
Tyypillinen suomalaistoimittajahan ei yleensä kykene tunnistamaan isoa uutista, vaikka sellaista ihan hopeavadilla tarjottaisiin hänen nenänsä edessä!
Tyypillinen suomalaistoimittaja on tottunut vain siteeraamaan poliitikkojen, virkamiesten ja yritysjohtajien puheita. Tai sitten tekemään jotain hömppäjuttuja, joissa joku ex-missi esittelee uuden kotinsa sisustusratkaisuja tai muuta nonsenssiä.
Mutta kun koko läntisen maailman talous on syöksymässä rotkosta alas, valtaosa suomalaisista toimittajista ei kykene havaitsemaan siinä mitään uutisoimisen aihetta!
Ei sitten ole kyynisen toimittajan silmiin sattunut, miten maailma makaa tällä hetkellä? Järkyttävän isoa kriisiä kohti ollaan ajamassa yhä kiihtyvää vauhtia! Globalisaatio on kuin itse itseään syövä käärme.
Lokalisaatiolla alkaa olla yhä enemmän ja enemmän kannattajia, kun ihmiset alkavat huomata ettei se globalisaatiopropaganda, jota heille on syötetty, pidäkään paikkaansa.
Niinpä niin.
Anna Mård taisi tuossa edellä sortua suomalaisen toimittajan helmasyntiin eli huonoon uutisvainuun.
Tyypillinen suomalaistoimittajahan ei yleensä kykene tunnistamaan isoa uutista, vaikka sellaista ihan hopeavadilla tarjottaisiin hänen nenänsä edessä!
Tyypillinen suomalaistoimittaja on tottunut vain siteeraamaan poliitikkojen, virkamiesten ja yritysjohtajien puheita. Tai sitten tekemään jotain hömppäjuttuja, joissa joku ex-missi esittelee uuden kotinsa sisustusratkaisuja tai muuta nonsenssiä.
Mutta kun koko läntisen maailman talous on syöksymässä rotkosta alas, valtaosa suomalaisista toimittajista ei kykene havaitsemaan siinä mitään uutisoimisen aihetta!
Joidenkin mielestä on kivaa elää pienessä piirissä, mutta Totneskaan ei ole omavarainen...
Tuhoa ennustettu jo tuhansia vuosia, silti glopalisaatio etenee ja voi hyvin.
Tuhoa ennustettu jo tuhansia vuosia, silti glopalisaatio etenee ja voi hyvin."
Tiedoksi: ihmisten maailma nykymuodossaan ei ole omavarainen. Se on mellestänyt toistasataa vuotta säilötyllä aurinkoenergialla (öljyllä). Litra öljyä sisältää yhden ihmisen kuukauden mittaisen fyysisen työn verran energiaa. Sillähän tekee vaikka mitä - ja on tehty myös.
Jännä juttu miten tykkäämme pitää itseämme vaan entisaikoja fiksumpina ja filmaattisimpina ja kaikki hieno ympärillämmehän on tasan juuri omaa ansiotamme. Teollinen vallankumous öljyn liukastamana on polttanut maailman rajalliset resurssit karrelle, korvaavaa liukastetta ei todellakaan ole tiedossa, mutta joku höpisee vielä kasvusta, globalisaation tuomasta onnesta.
Maailman öljytuotanto on laskenut jo pitkään. Uusien löytöjen huippuvuosi oli 1964. Tuo norjalaisten "suurin löytö" 20 vuoteen riittää maailman nykyhetken kulutukseen pariksi kuukaudeksi.
Mistä oikeasti luulimme että "kehittynyt länsimaailma" oli tehty - piparkakuista?
Se suuri tuottavuus ja tehokkuus on ollut tasan halvan käyttöenergian tuomaa lisää - ei ahkeruutta, ei älyä...
Leikki loppuu kohta. Jos osoitat asian olevan toisin, otan ilolla tiedon vastaan.