Kauneuden kääntöpuoli

Katselen usein ihmeissäni urheiluhallien pukuhuoneissa, kuinka tuskallista oman vartalon paljastaminen on osalle naisista. Jos nurkassa on lukollinen koppi, se on ahkerassa käytössä. Jos ei ole, moni kääntyy pukiessaan häveliäästi seinään päin, piiloutuu kassiläjän taakse ja tavoittelee ripeän pukeutumisen ennätystä. Pukija kärsii ilmeisestä vartalohäpeästä.

Vieressä pörrää vartaloaan palvova temppelinrakentaja, joka asettautuu pikkupikkupitseissään peilin eteen kuivaamaan hiuksiaan, ehostamaan kasvojaan ja tarjoamaan peilin avulla vartalohäpeäisille tuplakuvan täydellisyydestään. Temppelinrakentaja ei vahingossakaan tee mitään ripeästi tai vaatteet päällä.

Viime vuosina sekä temppelinrakentajilla että vartalohäpeänsä hoitajilla on mennyt hyvin. Erilaisten kauneusleikkausten, täyteaineiden ja naamaa hyydyttävien botuliinitoksiinien hinnat ovat laskeneet sen verran ripeästi, ettei enää tarvitse olla rikas voidakseen ottaa niistä saatavan hyödyn irti.

Markkinatutkimuslaitos Mintelin mukaan Britanniassa tehtiin vuonna 2009 kaikkiaan 1,3 miljoonaa kosmeettista leikkausta. Peräti 19 miljoonaa brittiä – lähes puolet aikuisista – on kiinnostunut kohentamaan ainakin jotain ruumiinosaansa leikkauksella. Kauneusleikkaukset ovat täällä jo kymmenien miljardien bisnes.

Valtio maksaa
silikonivuodon

Ensimmäisten joukossa kauneuden massamarkkinoille ehtivät ne 40 000 brittinaista, jotka laitattivat itselleen ranskalaisvalmisteiset PIP-silikonirinnat. Ne olivat huomattavasti kilpailevia tuotteita halvemmat ja kuka tahansa lääkärinkoulutuksen saanut sai perustaa klinikan rintaleikkauksia varten.

Nyt näiden PIP-pussukoiden epäillään sisältävän heikkolaatuista silikonia, joka vuotaessaan voi aiheuttaa vakavia sairauksia, jopa syöpää. Pelästyneet asiakkaat haluavat niistä eroon.

Britanniassa kyselläänkin nyt, kenen kuuluu maksaa epämääräisten tohtoreiden, epämääräisillä tuotteilla tehtyjen kauneusoperaatioiden tuottamat ongelmat. Vastaus on veronmaksajan kannalta ikävä: valtion.

Vaikka yksi hyvämaineinen kauneusklinikka on jo ilmoittanut poistavansa kaikilta sitä haluavilta asiakkailtaan PIP-rinnat, monet leikkauksia tehneistä klinikoista ovat aikoja sitten kadonneet jäljettömiin. Toki tässäkin asiassa pitäisi olla kuluttajansuoja, mutta käytännössä se voi osoittautua mahdottomaksi.

Kansallisen terveydenhuollon periaatteiden mukaan kaikkien ihmisten terveysongelmia on hoidettava olivatpa ongelmat itse aiheutettuja tai ei. Julkisen sektorin lääkärit eivät voi kieltäytyä hoitamasta vartalonkohennukseen sortunutta potilasta sen enempää kuin tupakoitsijaa, alkoholistia, auringonpalvojaa tai ylipainoistakaan.

Ihmisten tekemät tyhmät tai tuhmat elämäntapapäätökset eivät saa olla hoidon este.

Valvonnasta
vähän apua

Britit ovat yrittäneet valvoa kauneusteollisuuttaan, mutta monet yrittäjät viis veisaavat valvonnasta. Joka kymmenes klinikka lopettaa toimintansa vain muutamia kuukausia operaatioidensa mainostamisen jälkeen.

Kun Britannian terveysviranomaiset selvittivät kauneusklinikoiden saavuttamia tuloksia, peräti 700 klinikkaa kieltäytyi vastaamaan kyselyyn, vaikka se oli valvontaviranomaisen edellyttämä pakollinen kysely. Viranomaisten mukaan 80 prosenttia klinikoista tekee ainakin joitakin tarjoamistaan leikkauksista liian harvoin pitääkseen yllä ammattitaitoista otetta.

Jos valvontaa tiukennettaisiin, osa klinikoista karsiutuisi pelistä pois ja hinnat nousisivat. Pieleen menneiden kauneusleikkausten ongelma ei poistuisi, koska jo nyt Britannian klinikat kilpailevat itäeurooppalaisen halpatuotannon kanssa. Kuten Suomenkin klinikat.

Ja matkatuliaisina tulleiden terveysongelmien hoito on niin Britanniassa kuin Suomessakin aina kaatunut kansallisen terveydenhuollon maksettavaksi.