Kiinalaiset himoitsevat lihaa

Kiina kuluttaa tänä vuonna lähes 80 miljoonaa tonnia lihaa. Kymmenessä vuodessa kulutus on kasvanut 20 miljoonaa tonnia. Suomalainen syö keskimäärin 76 kiloa lihaa vuodessa, kun kiinalaisen  kulutus on runsaat 60 kiloa. Jokainen lisäkilo kiinalaisten keskikulutuksessa merkitsee globaaleja paineita maataloustuotteiden hintoihin.

Kiinalaisen ruokavalion painottuminen yhä enemmän lihaan ja pois viljatuotteista herättää myös epäilyjä ja ristiriitoja. Sanomalehti China Dailyn verkkosivujen kommenttipalstalta löytyivät muun muassa seuraavat mielipiteet:

– Jees! Kiinalaiset kuluttavat enemmän lihaa ja enemmän maitotuotteita – mitä sitten? Mitä muka pitäisi tehdä? Kieltäisittekö kiinalaisilta ihmisiltä lihansyönnin ja maidonjuonnin? Hevonpaskaa! Te länsimaiset voisitte syödä ja juoda mitä haluatte, mutta kehittyvien maiden ihmiset eivät saisi, niinkö?? Se on vain länsimaalaisten oikeus, niinkö? Näin purkautui nimimerkki rocky pari vuotta sitten kommentoidessaan lehden juttua.

Artikkelissa puhuttiin eläintuotteiden kasvavasta kulutuksesta, mutta siinä nostettiin esiin myös  muuttuvan ruokavalion vaikutukset kansanterveyteen. Useissa kommenteissa kannatettiin perinteistä ja terveellistä, kiinalaista vilja- ja vihannespohjaista ruokavaliota.

– Mielestäni kiinalaisten tuli olla huolissaan kansankunnan terveydestä. Kaikki tietävät, että Yhdysvalloissa on valtava liikalihavuudesta aiheutuva ongelma, mutta sama voi tapahtua Kiinassa, jos ihmiset eivät ole varovaisia, kirjoitti nimimerkki Healthy.

– Olen asunut ja vieraillut Kiinassa monien vuosien ajan, ja asujaimisto on ehdottomasti käymässä lihavammaksi. Nykyään näkee yhä enemmän lihavia lapsia, koska vanhemmat syöttävät heille länsimaisempaa ruokaa, toisin sanoen McDonald'sin, KFC:n ja erinäisten muiden ketjujen roskaruokaa.

– Perinteinen kiinalainen ruokavalio on hyvin terveellinen ja siihen pitäisi rohkaista. Kiinan ei tarvitse kopioida kaikkea amerikkalaista eikä päätyä paksukaisten kansakunnaksi.

Kiinalaisten lihat
ovat pieniä

Peruskiinalaisen ravintolan ruokalistalta ei löydy pihviä eikä edes porsaanleikettä. Kiinalaiset syövät lihansa niin kuin lähes kaiken muunkin ruoan korkeintaan suupalan kokoiseksi pilkottuna. Tämä tietenkin käy hyvin yksiin sen kanssa, että ruoka viedään suuhun puikoilla.

Katugrillin lihavartaiden lihanpalat ovat niin pieniä, että aterian lisukkeeksi ostetaan kerrallaan 5–10 varrastikkua. Pienissä paloissa on tietenkin se etu, että liha tulee käytettyä tarkemmin, kun hukkapaloja ei ole ollenkaan.

Valmiiksi leikattua pihvilihaa on tarjolla suurimmissa ruokakaupoissa. Sikaa ja lammasta voi ostaa suurinakin paloina paikallisilta teurastajilta. Myös isojen ruokakauppojen lihaosastoilla työskentelee useita teurastajia.

Kananvarpaita ja
luunsiruja

Yleisimmin kiinalaiset syövät joko sikaa tai kanaa. Eläimet käytetään kokonaan hyväksi: siat sisäkaluja myöten ja kanat aina kynsiin asti.

Monet lännestä tulleet ovat luopuneet kanaruokien syömisestä kiinalaissa ravintoloissa, sillä he eivät pidä siitä, että kanat pilkotaan ja pannaan pataan luineen. Kiinalaiset uskovat vankasti siihen, että luut lisäävät ateriaan makua, mutta länsimaiset ihmiset eivät totu helposti luunsiruihin aterioissaan.

Kanan varpaita monet pitävät herkkuna. Tässä läntinen maku taas eroaa kiinalaisesta. Olen kerran syönyt kananvarpaita, jotka mielestäni olivat tosi maukkaita. Yleensä ne ovat minusta sitkeitä ja melko mauttomia, mutta kyllä niitä syömään pystyy.

Makeita
lihoja

Jalostettu liha poikkeaa maultaan melkoisesti länsimaisista jalosteista. Suurin ero on makkaran ja muiden lihajalosteiden makeudessa.

Makeus ei ole kovin voimakasta, mutta ensi alkuun se kyllä yllättää. Usein niiden lihapitoisuus on myös vähäisempi kuin vaikka eurooppalaisissa makkaroissa – suomalaisia ei tässä oteta lukuun.

Lihajalosteiden tarjonta on kuitenkin selvästi kasvussa. Suurissa elintarvikeliikkeissä on vaihtelevasti tarjolla yhdysvaltalaisten yritysten salamia, pepperonia ja muita hyvin säilyviä leikkeleitä. Myös kinkkusiivuja ja pekonia on myynnissä. Tarjontaa on ehkä neljännes siitä mitä pienestä vantaalaiskaupasta löytyisi.

Kaupunkilaisten
herkkua

Melkein puolet kiinalaisista asuu nyt kaupungeissa. Kaupunkilaiset syövät paljon enemmän lihaa kuin maalaiset. Kaupunkilaiset ansaitsevat enemmän kuin maalaiset, ja kaupungeissa lihankulutus on henkeä kohti on 270 prosenttia suurempi kuin maaseudulla.

Centre for World Food Studies ennustaa lihan kulutuksen jatkavan kasvua Kiinassa niin, että vuonna 2030 se on 85 kiloa henkeä kohti. Tämä tarkoittaisi, että lihaa kulutettaisiin kaksinkertainen määrä vuoteen 1997 verrattuna, jolloin lihaa käytettiin 41 kiloa. Tämän ennusteen mukaan Kiina pystyy tuottamaan tarvittavan lihan kotimaassa antamatta paljoakaan periksi omavaraisuudesta. Vielä 2030 kolme neljäsosaa kiinalaiskarjasta ruokittaisiin paikallisesti tuotetulla rehulla.

Kiinalaisten ruokavalio on muuttunut dramaattisesti viimeisen kahden vuosikymmenen aikana. Lihatuotteiden ja hedelmien kulutus on lisääntynyt, viljatuotteiden vähentynyt.

Kaupunkialueille viljatuotteita käytettiin henkeä kohti 145 kiloa vuonna 1981. Vuonna 2004 kulutus oli laskenut 78 kiloon. Henkeä kohti laskettu lihan kulutus nousi samaan aikaan 20 kilosta 29 kiloon, munien kulutus kasvoi viidestä 10 kiloon ja kalatuotteiden seitsemästä 12 kiloon. Luvut selviävät Iowa State -yliopiston selvityksestä vuodelta 2007.

Säilyykö elintarvikkeiden
omavaraisuus?

Kiinan pitkäaikainen pyrkimys maatalousomavaraisuudesta on vaarassa, australialaiset analyytikot ennustavat. Investointipankki Morgan Stanleyn analyytikko Hussein Allidina arvioi, että maassa ei ole tarpeeksi viljaa ruokkimaan 477 miljoona pään sikakantaa, vaikka maassa on seitsemäs maissin ennätyssato siten vuoden 2003.

Maassa ole sitä paitsi riittävästi sikoja tyydyttämään nykyistä kysyntää. Morgan Stanleyn raportin mukaan sikakantaa pitäisi kasvattaa vielä 60 miljoonalla.

Sanomalehti The Australian kirjoittaa, että analyytikot ennustavat Kiinan maissin maahantuonnin kasvavan tämän vuoden miljoonasta tonnista yli viiteen miljoonaan tonniin lokakuussa käynnistyneen maatalousvuoden 2012 aikana. Vuodelle 2015 he odottavat jo yli 10 miljoonan tonnin tuontia.

Muutos juontaa markkinataloudesta
ja ulkomaisista sijoituksista

Kiinalaisen ruokavalion radikaalin muutoksen takaa löytyy monia syitä: maanviljelyksen yksityistäminen ja hajauttaminen, elintarvikkeiden sääntelyn lopettaminen vuosina 1985–1993 ja, ehkä hieman yllättäen, ulkomaiset sijoitukset.

Vuosina 1990–1997 suorat ulkomaiset sijoitukset kasvoivat kymmenkertaisiksi. Ne rahoittivat elintarviketuotantoprosessien modernisoinnin ja loivat kokonaan uuden ruoan jälleenmyyntikanavan.

Supermarketeista tuli elintarvikkeiden johtava jakelukanava kaupungeissa. Suurimmista kaupungeista löytyy nykyään yksi tai useampia johtavia ulkomaisia päivittäistavarataloja: amerikkalainen Walmart, ranskalainen Carrefour, japanilainen Jusco, korealainen Lottemart, saksalainen Metro.

200 miljoonaa
farmaria

Kiina tuottaa 40 prosenttia maailman hedelmistä ja vihanneksista. Se on myös näiden tuotteiden suurin viejä. Kiinan hedelmä- ja vihannestuotanto on seitsemän kertaa suurempi kuin Yhdysvaltain.

Kiina on myös maailman suurin riisin ja vehnän tuottaja ja toiseksi suurin maissin tuottaja. Lisäksi maa on maailman suurin lannoitteiden käyttäjä, selviää Potash Corporationin havainnollisesta Kiinan maatalousselvityksestä.

Kiinassa oli 200 miljoonaa maanviljelijää ja yli puoli miljoonaa elintarvikkeiden tuottajaa. Koko ruoantuotantojärjestelmä on liian suuri ja liian hajallaan, jotta sitä voisi valvoa tehokkaasti. Tämä avaa mahdollisuuksia ulkomaalaisille elintarviketuottajille, sillä kiinalaiset ovat nykyään valmiita maksamaan ruoan ”taatusta” puhtaudesta ja turvallisuudesta. Mikään vihannestori tai katuteurastaja ei pysty luomaan turvalliseksi koettua brändiä oman toimintansa tueksi.

Makkarankuoret
tulevat Suomesta

Kiinan lihateollisuuden kehittämisessä on suomalaisillakin oma osuutensa.
 
Maarianhaminassa päämajaansa pitävä ViskoTeepak valmistaa makkarankuoria koko maailmalle. Se on kasvattanut nopeasti vientiään Kiinaan.

Viskosta ja Teepakista vuonna 2007 integroitu yhtiö kuuluu ahvenenmaalaiseen Eriksson Capital Groupiin. Sillä on asiakkaita yli 80 maassa. Tuotantolaitoksia yhtiöllä on Suomen lisäksi Belgiassa, Hollannissa, Tšekissä, Japanissa ja Meksikossa. Näiden maiden lisäksi myyntikonttoreita löytyy myös Venäjältä ja Sveitsistä.

ViskoTeepakin liikevaihto oli viime vuonna 34 miljoonaa euroa. Työntekijöitä sillä on noin 800. Yhtiö on maailman suurin kuitusuolten valmistaja. Yhtiö kuuluu myös selluloosasuolten valmistajien kärkikastiin.

ViskoTeepakin tuotteisiin kääritään nakkeja, kuivia ja puolikuivia makkaroita, savustettuja lihatuotteita, kinkkuja, leikkeleitä, siipikarjaa ja meijerituotteita.

Kiinassa ViskoTeepakin tuotteita myy italialaisen L. Richeldin kiinalainen tytäryhtiö Qingdao Richeldi Trading -yhtiö. Parinkymmenen myyntimiehen yhtiötä johtaa Wang Dong Liang.

Wang on ylpeä yhtiönsä kovasta kasvuvauhdista ja hänellä on luja luottamus kasvun jatkumiseen. Hän uskoo, että mikään ei voi pysäyttää vaurastuvien kiinalaisten kasvavaa lihan kulutusta. Asuntokuplan puhkeaminen tai muusta syystä johtuva taloustaantuma toisi hänen mielestään vain tilapäisen notkahduksen bisnekseen.

Wangin mielestä ViskoTeepakin tuotevalikoima on niin hyvä, että luonnollisen kysynnän kasvaessa makkarankuorisopimuksia syntyy, kun vaan käy niitä keräämässä pois. Tosin Kiinassa sopimusten keräily vaatii aina omat rituaalinsa.