Outoa demokratiaa EU:ssa
EU:n epäonnistuneet virkamiehet puuttuvat ennennäkemättömällä tavalla Suomen päätöksiin.
10.5.2011 11:23
63
Suomella on paljon kokoaan suurempi vaikutusvalta EU:ssa – kunhan vaikuttaa sillä tavalla kuin muut ovat päättäneet. Ja erityisen tärkeää on päättää asiat EU:n epäonnistuneiden virkamiesten toivomalla tavalla.
Tällainen vaikutelma syntyy massiivisesta lobbauksesta, jolla Suomea kammetaan jakamaan veronmaksajien rahoja pohjattomaan pankkitukiautomaattiin.
Kaikista erikoisinta asiassa on, että lobbaukseen ovat osallistuneet muun muassa EKP:n pääjohtaja Jean-Claude Trichet ja komissaari Olli Rehn. Jäsenvaltioiden palvelijat ovat ilmeisesti kasvaneet mielissään isänniksi, joita valtiot palvelevat. Ja niinhän asia onkin, sillä jäsenvaltiot maksavat näiden herrojen vuorineuvostason palkat, joita verotetaan kassatoimihenkilön prosentilla.
Koomisimmilta jälleen kerran onnistui kuulostamaan Trichet, jonka mielestä jokaisen maan pitää osallistua vastuun kantamiseen. Positiivista Trichen ulostulossa on, että mies on herännyt. EKP näytti nimittäin nukkuvan silloin, kun holtittomat pankit jakoivat lainaa mitättömällä korolla ylivelkaisille euromaille, joissa kasvu näkyi lähinnä kiinteistökuplan paisumisena. Tuolloin EKP:stä ei kuulunut varoituksen sanaakaan, sillä euroalueen keskimääräinen inflaatioprosentti oli haarukassa.
Tästä huolimatta tehtävässään epäonnistunutta Trichetä pidetään Suomessa messiaana, jolta kukaan ei kysy, miten hän aikoo kantaa oman vastuunsa. Mutta ilmeisesti vastuun kantaminen kuuluu vain veronmaksajille.
Ei tosin ole mitenkään uutta, että palvelijoista tulee isäntiä ja isännistä palvelijoita. Roolit näyttävät vaihtuvan useimmissa organisaatioissa vähän väliä. Tämä on tuttu ilmiö muun muassa suomalaisesta S-ryhmästä, jossa alueosuuskauppoja palveleva keskuskonttori on aina silloin tällöin alkanut sanella isännille pelisääntöjä. S-ryhmässä isännät ovat kuitenkin ainakin tähän saakka näyttäneet kaapin paikan, kun rengin kukkoilu on alkanut ärsyttää liikaa. Sen sijaan Suomi osaa olla renki isäntänäkin.
Piiskaa ja
porkkanaa
Suomen eduskuntaa väännetään pankkituen kannattajaksi piiskalla ja porkkanalla. Piiskana käytetään uhkaa, että suomalaisten kuva maailmalla heikkenee. Meitä aletaan pitää säälimättöminä kiskureina, jotka eivät välitä muiden vaikeuksista.
Lisäksi Suomea pelotellaan sillä, että EU:ssa suhtaudutaan jatkossa kielteisesti Suomen toivomiin maataloustuen lisäyksiin, jos emme osallistu pankkitukeen.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Tämä uhkaus on erikoinen sikäli, että veronmaksajan korvissa se kuulostaa seuraavalta: jos et aio osallistua espanjalaisten pankkien tukemiseen, et saa antaa verorahojasi myöskään maanviljelijöille. Tätä uhkausta moni saattaa pitää suorastaan porkkanana. Siitä huolimatta uhkaus kuulostaa kiristykseltä, joka tuo mieleen lähinnä rauhanomaisen rinnakkaiselon Neuvostoliiton naapurina.
Erityisen harmistuttavaa keskustelussa on, että tukiautomaatin vastustajat leimataan huonoiksi eurooppalaisiksi. Todellisuudessa huonoja eurooppalaisia ovat päättäjät, jotka rakensivat valuvikaisen talousjärjestelmän, joka päästi muutamat maat velkaantumaan kestämättömällä vauhdilla.
Kun euroa rakennettiin, nuo päättäjät kiistivät kaikki epäyhtenäisen talousalueen riskit ja syyttivät eurokriitikoita veneen keikuttajiksi. Nyt osa noista samoista päättäjistä leikkii edelleen asiantuntijaa ja julistaa, että veromaksajien on paikattava heidän tekemänsä virheet.
Tukiautomaattia voidaan toki vastustaa monella perusteella enkä tiedä kaikkien motiivia. Monet sitä kritisoivat näkevät kuitenkin, että nyt ehdotetun kaltainen järjestelmä kaivaa maata eurooppalaisuuden alta kaikista tehokkaimmalla tavalla.
Kun takauksia antaneet maat lopulta joutuvat maksamaan satojen miljardien velat, katoaa EU:lta uskottavuutta ja kannatusta, jota se kipeästi tarvitsisi. Näin käy, kun asiansa hyvin hoitaneiden maiden veronmaksajat huomaavat uivansa syvissä vesissä.
Siinä vaiheessa yhä useammat alkavat kysellä, millaista demokratiaa EU:ssa oikeasti harjoitetaan. Silloin unionissa vallitsee yhtaikaa syvä taloudellinen ja poliittinen kriisi. Täytyy vain toivoa, että tuplakriisi tulee terveyttämään unionin, jossa nyt on aikalailla sairaita piirteitä.
0
-5
8
Kommentit (63)
Ymmärrän kyllä, että euroon piti siirtyä venäjän pelon vuoksi, mutta onhan tämä nyt outoa että naapurimaamme porskuttaa täysillä samaan aikaan kun oma hyvinvointivaltiomme on ajettu alas.
Voimme sanoa eläkkeillemme, sosiaaliturvallemme ja hyvälle koulutustasomme hei heit, jos miljardien syytäminen kankkulan kaivoon vielä jatkuu.
Paavo oli oikeassa. Markan setelit ja kolikot olisi pitänyt säästää, sillä niitä tarvitaan kohta.
Asiapitoisen ja kriittisen artikkelin viimeinen virke vähän lässähtää. Täytyy vain toivoa, että herätyskello soi ja huomaan nähneeni painajaista.
EU on organisaatio, joka on unohtanut ne hienot periaatteet, joiden pohjalta se luotiin. Trichet on epäonnistunut pahemmin EKP:n johdossa kuin George W Bush Irakin sodassa. Molempien naama sopii silti hyvin tikkatauluun.
Vaalien iso kuva on, että poliittinen keskusta voitti kirkkaasti vaalit, lisäystä kolmannes (kaksi istuntosalin keskimmäistä puoluetta)? Puoluekentän kumpikin äärilaita (Vasemmistoliitto ja Kokoomus) hävisi noin 15 %?
Puoluekentän keskialueen kaksi suurta puoluetta Perussuomalaiset ja Keskusta voittivat vaaleissa suhteellisesti 32 % (74 paikkaa, jossa lisäystä 18). Yhdessä Demarien kanssa heillä on enemmistö (35+42+39) 116 paikkaa. Kokoomus hävisi 7 paikkaa ja sillä on nyt vain 44 paikkaa?
Kansan vaaleissa ilmaiseman tahdon mukaan siis hallituksen pohja- ja ohjelmaneuvotteluja kuuluisi johtaa poliittiseen keskustaan kuuluva henkilö.
Toisaalta eniten vaaleissa voittivat ne jotka vastustivat euro-ongelmien poliittistaustaista tukitoimintaa?
Lisäksi euroalueen hätäpaketit ja vakausrahastot ovat vastoin parasta tietoa, EU:n perussopimusta ja ilmeisesti myös vastoin perustuslakia?
Vaikka euroalueen ongelmat ilmenevätkin talousjärjestelmien kilpailukykyongelmina, perusongelma on systeemitasolla, eikä ensisijaisesti huonossa talouden hoidossa?
Liittovaltiopolitikointina käyttöön otettu yhteisvaluutta on kärjistänyt ja kärjistää erilaisten talousjärjestelmien kilpailukykyeroja, pahan kierteen tavoin?
Tosiasia on, että Euroopan kansoilla on erilaiset kulttuurit ja talousjärjestelmät ja yhteisvaluutta edellyttäisi niiden harmonisointi ja se kestäisi sukupolvia.
Ongelmien voittaminen edellyttäisi ensiksi systeemisen rakennevian poistoa. Pitäisi ottaa takaisin erilaisille talousjärjestelmille ohjausvälineeksi oma kelluva valuutta. Sen arvo voisi vapaasti asettua kunkin talouden kilpailukyvylle sopivaksi ja taloudet saataisiin uudelleen ”käynnistettyä”, omillaan toimeen tuleviksi?
Toisaalta ratkaisun voi ymmärtää niinkin, että yleensä ongelma poistuu kun poistetaan se virhe, josta ongelma tuli! Omien valuuttojen poistostahan ongelmat vähitellen kehittyi?
Siten oikeastaan on myös epäreilua syyttää yksin kriisiin joutuneita valtiota huonosta talouden hoidosta, varsinkin kun finanssikriisin alussa suositeltiin elvyttävää rahapolitiikkaa?
Vaikka eduskuntaan valituksi tulleiden edustajien enemmistön kanta vaaleissa oli euroalueen tukia vastaan ollaan nyt Kataisen, Kokoomuksen ja median ja heidän taustaryhmien myötävaikutuksella painostamassa kansanedustajia hyväksymään euroalueen tuet?
Aito demokratia siis edellyttäisi, että vaalituloksen ison kuvan ja parhaan tiedon mukaan hallituksen pohja- ja ohjelmaneuvotteluja johtaa poliittiseen keskustaan kuuluva henkilö ja tukitoimiin liittyen tuleva hallitus pyrkisi hallitusti eroon euroalueelle vahingollisista tukitoimista ja myös tukemaan euroaluetta pois varsinaisesta ongelmasta eurosta.
Mistä siis tässä jo vuoden jatkuneessa hätäisessä touhussa on kysymys?
Tätä saksalainen veronmaksaja tuskin on vielä unohtanut. Kyse on lähinnä siitä, milloin he pääsevät äänestämään asiasta. Kun se tapahtuu, EU tulee saamaan nopeasti uusia piirteitä...