Hyvän olon työmarkkinat
Britannian ammattitilasto kertoo, kuinka yhä useampi meistä haluaa satsata omaan hyvään oloon ja viihtymiseen. Teknologian, Intian ja Kiinan rutistuksessa katoavien töiden tilalle tulee huvitusbisnestä ja henkilökohtaisia palveluja.
3.9.2010 07:05
16
Naapuritalossani on osteopaatin vastaanotto. Kun katselen ikkunasta kadun toiselle puolelle näen urheiluvammaklinikan ja koiratrimmaajan valokyltit. Myös sairaanhoitajavälitys on voimissaan. Kulman takana oleva klinikka torjuu kovalla rahalla niin kehon kuin kasvojenkin vanhenemisoireita. Hiukset, hampaat ja kissan vaivat hoituvat kätevästi kotikulmilla.
Olen vastikään muuttanut, joten en tiedä, kuinka kauan nämä hyvän olon klinikat ovat lähiseudun kaksi- ja nelijalkaisista asukeista huolehtineet. Britannian ammattitilastot osoittavat, että niissä työskentelevät ihmiset ovat tehneet turvallisen ammatinvalinnan. Toimialat kasvavat kohisten.
Näen ikkunastani kuitenkin vain puolikkaan totuuden. Hyvän olon, kauneuden ja terveyden kauppiaiden lisäksi itsensä kehittämisen kauppiailla menee hyvin.
Huvipuistotyöntekijöiden, kouluavustajien, ajo-opettajien ja urheiluvalmentajien määrä on joko kaksinkertaistunut tai lähes kaksinkertaistunut viimeisten kymmenen vuoden aikana. Me haluamme huvitella, oppia uutta ja varustaa lapsemme jos jonkinlaisilla taidoilla.
Tehdashaalareista
valkotakkiin
“Me emme elä pesemällä toistemme paitoja”, on teollisuuden työpaikkakatoa kauhistelevien tyypillinen valituslause. Se on täysin totta. Ajo-opettajia ja ammatinvalinnanohjaajakin on jo enemmän kuin pesulatyöntekijöitä. Urheiluvalmentajia on kaksi kertaa niin paljon.
Nykyajan palveluyhteiskunta ei ole pesulayhteiskunta vaan itsestään huolehtimisen ja itsensä viihdyttämisen yhteiskunta, jonka ammattilaiset ovat alansa asiantuntijoita, eivät piikoja. Vapaa-aika lisääntyy, väki vanhenee ja vaurastuu. Tyypillinen työasu on nyt pikemminkin valkoinen takki kuin työmiehen haalari.
Niskanhieronnassa tai niveltennaksauttelussa ei juuri luonnonvaroja kulu. Niistä me olemmekin nyt niin huolissamme, että olemme kymmenen vuoden sisällä lähes kolminkertaistaneet erilaisten ympäristönsuojelutyöntekijöiden määrän. Heitä on jo enemmän kuin ompelijoita tai kirjastonhoitajia.
Kirjastonhoitajien ja ompelijoiden lisäksi lasin ja keramiikan valmistajat, puhelinmyyjät, painoalan työntekijät, teollisuuden kokoonpanijat ja konekirjoittajat ovat vähentyneet rajusti.
Tavaran valmistus on kaikonnut Kiinaan, puhelinmyynti Intiaan ja teknologian kehitys on kurittanut painajia ja konekirjoittajia.
Sihteereinä ja toimistotyöntekijöinä toimii kuitenkin yhä yli kolme miljoonaa brittiä.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Erilaisia managereita on jo yli neljä miljoonaa, korkeaa koulutusta vaativissa asiantuntijatöissä on lähes neljä miljoonaa brittiä.
Julkisessa terveydenhoidossa työskentelee yli miljoona ihmistä. Heistä lähes puolet on sairaanhoitajia.
Asiakkaan
kotikulmilla
Britannian työelämän tilastot osoittavat, että ammattilaisuus on kunniassaan olipa tuo ammattitaito hankittu koulutuksella tai työkokemuksella.
Maan 16–64-vuotiaista yli 70 prosenttia on töissä. Kaikkiaan 29 miljoonasta työntekijästä vain reilut kolme miljoonaa ansaitsee elantonsa vähäistä ammattitaitoa vaativissa töissä.
Tuttavapiirissäni ammatinvalintapohdinnat ovat olleet arkipäivää jo muutaman vuoden ajan. Eräs ystäväni aprikoi, ettei hänen tyttärensä unelma-ammatissa ratsastuksenopettajana palkka jäisi kovin pieneksi. Kasvuala se kuitenkin on.
Kukaan ei voi viedä ratsastuksen opettamista, tenniksen valmentamista tai jumpparyhmän ohjaamista Kiinaan tai Intiaan. Teknologian kehitys ei niihin iske.
Osteopaatin, koirantrimmaajan ja kampaajan palvelut pysyvät asiakkaiden kotikulmilla. Näiden ammattien tulevaisuus voi olla yhtä hyvä kuin lähimenneisyyskin.
-8
-5
3
Kommentit (16)
Oletko ihan varma?
Kuka olisi uskonut 30 vuotta sitten tämän päivän menoon?
Niin tai näin, valkoinen ihminen on vapautumassa työstä.
Palvelut ovat muotijuttuja. Aikoinaan Suomessa oli luontaistuotekauppabuumi, samoin kuin videovuokraamobuumi. Ei ole enää. Lähikapakkakin on joutunut supistamaan aukioloaikojaan. (Viinan ostaminen kalliilla kapakasta on palvelua tai tehottomuutta, riippuen näkökulmasta).
Pizzeriat ja muu roskaruokatarjonta sen sijaan on jäänyt.
Jaa, luuletko, ettei talous 30 vuoden kuluttua perustu pikku linnojen ja panssariautojen valmistamiseen toisillemme lainarahalla?
Britannia on aivan samassa onglmassa eikä 70 vuotiaat palvelutöihin takaisin tätä käsitys ongelmaa poista.
velkaantumisesta Yli suuresta ja tehottomasta julkisestasektorista.
No tästähän ne ei tienneet koska Suomen tilastot on näiden virkamiesten itsensä laatimat.
Tilanne sama kuin ennenkin: Jos suutarilla ei ole tilauksia riittävästi ei auta vaikka olisi miten hyvä suutari, oman saappaan naputtelu ei tuo leipää.
Nämä palvelut ovat myös sellaisia joista ihmiset ensimmäisenä luopuvat. Ts. kun tehdas siirretään kiinaan -> ihmiset jäävät työttömiksi -> ylimääräisten koirankarvatrimmauspalvelujen ostaminen loppuu.
velkaantumisesta Yli suuresta ja tehottomasta julkisestasektorista.
Talousrikollisuudesta? Se on ikävää, että poliisi ja vankila ovat julkista sektoria.
Kuka tahansa voi pystyttää remonttifirman muutamalla satasella.
Teoriassa markkinatalous ei voi toimia Suomessa, koska suomalaiset eivät ymmärrä taloudesta yhtään mitään.
Taloutta varten tarvitaan materiaalisen perustan tuottaminen. Briteissä se on öljyteollisuus.
Loput taloudesta onkin sitten palveluiksi kutsuttua kuittikauppaa. Vaikkapa tyhjän puhumista eduskunnassa tai varassuomaista jauhantaa. Mikä nyt milloinkin sattuu olemaan muotia.
Verotuksella tai jollain muulla systeemillä pidetään sitten huoli, etteivät kaikki kuitit hyydy jonkun saiturin käsiin, joka pysäyttää talouden.