Maailman parhaat maat

Monen suomalaisen maailmankuva murskautui jälleen kerran, kun amerikkalainen Newsweek –lehti julkisti Suomen olevan maailman paras maa. Suorastaan sietämättömän mairittelevaa uutista oli vaikea kestää.

Tutkimus olisi ollut vielä hyväksyttävissä, jos Sveitsi olisi todettu parhaaksi. Mutta ei. Väärä tulos, nollatutkimus ja uutisankka pahimmasta päästä, totesimme internetin nopeudella.

Lehden listausta ei varmaankaan voi pitää tieteellisesti pätevänä. Mutta onko sillä väliä? Eikö olisi parempi ottaa ilo irti hyvästä julkisuudesta? Ei voinut, kun brändityöryhmän työ on vielä kesken.

Väittely Suomen oikeasta paikasta puolivallattomassa tutkimuksessa ei kanna juurikaan hedelmää. Sen sijaan yhteiskuntapoliittisesti olisi kiinnostavaa nähdä selvitys, jossa pohditaan miten on mahdollista, että Suomi on kärjen tuntumassa lähes jokaisessa kansainvälisessä hyvinvointiselvityksessä. Vielä kiinnostavampaa olisi kuitenkin kuulla, onko näissä selvityksissä toistuvasti menestyvillä mailla jotain yhteistä.

Otetaan mallia
menestyjistä

Menestyjämaan yleispiirteiden löytäminen on kiehtova ajatus. Jos tällaiset ominaisuudet voitaisiin löytää, poliittiselle tavoitekartalle ilmestyisikin ehkä uudenlaisia painotuksia. Nyt otamme helposti mallia maista, joissa on parhaat ideologiset myyntitykit.

Me suomalaiset olemme toki tottuneet ostamaan ideologioita hyviltä myyjiltä. Aikanaan otimme mallia Neuvostoliitosta ja nyt esimerkiksi julkisen sektorin terveyttämisopit kumpuavat pitkälti Brittien ex-pääministerin Margaret Thatcherin ajatuksista. Neuvostoliitto on jo kuopattu. Briteillä menee paremmin, mutta heidänkin menestyksensä on keskinkertaista. Esimerkiksi Newsweekin listauksella Iso-Britannia oli sijalla 14 ja World Economic Forumin kilpailukykylistalla britit ovat olleet vuosien ajan selvästi Suomen jäljessä.

Monet kansainväliset maavertailut ovat ansiokkaita muun muassa siksi, että niissä mitataan maiden ominaisuuksia monilla mittareilla. Newsweek arvostaa taloudellisen dynamiikan lisäksi poliittisen ympäristön avoimuutta, elämän laatua, terveyttä ja koulutusta.

Pelkästä taloudellisesta dynamiikasta ei siis ole lehden ajatusmaailmassa iloa, jos dynamiikka ei tuota kansalaisille hyviä asioita. Toisaalta esimerkiksi pelkkä elämän laadun tavoittelu ei ole kestävää, jos taloudellinen dynamiikka on kehno. Newsweekin mittaamat asiat näyttävät myös kulkevan käsi kädessä niin, että parhaat maat ovat parhaiden joukossa jokaisella osa-alueella.

Tässä onkin suuri haaste poliittisille päättäjillemme, jotka joutuvat jakamaan niukkuutta laman jälkeisessä Suomessa. Hyvällä koulutuksella, terveydenhoidolla ja elämän laadulla on yhteys myös talouteen. Talousvaikeuksien kanssa painivat kunnat joutuvat kuitenkin tekemään leikkauksia monista tulevaisuuden rakennuspalikoista. Nämä leikkaukset voivat näkyä muutaman vuoden päästä myös taloudellisessa menestyksessä.

Eurooppalaiset menestyjät
kovan paikan edessä

Eurooppalainen moniarvoinen ajattelumaailma näyttää tuottavan menestystä monissa vertailuissa. Newsweekin listalla kymmenen joukossa on seitsemän eurooppalaista demokratiaa: Suomi, Sveitsi, Ruotsi, Luxemburg, Norja, Hollanti ja Tanska. Näiden seitsemän joukossa on siis neljä pohjoismaata.

Suurempiin piireihin kurkottelevan Suomen arvomaailmassa pohjoismaisuus näyttää kuitenkin usein olevan taakka. Monet johtavat poliitikot ovat sanoneet, että meidän ei pidä liittoutua periferiassa vaan avata katseemme maailmalle.

Suomen on kieltämättä syytä vahvistaa suhteitaan moneen suuntaan, mutta sen ei pitäisi tarkoittaa pohjoismaisuuden hylkäämistä. Ei etenkään, kun pohjoismainen arvomaailma näyttää tuottavan menestystä kaikissa kansainvälisissiä vertailuissa.

Pikemminkin meidän pitäisi itse arvostaa saavutuksia, joita muut meissä arvostavat. Lisäksi meidän pitäisi käyttää hyväksemme saavutuksiamme siekailematta kaikessa markkinoinnissa.

Nykyisten menestyjämaiden analysointi voi sekin tosin tuottaa vääriä johtopäätöksiä. Mennyt menestys ei välttämättä ennusta tulevaa. Globaalin kilpailun koventuessa hyvään elämään tottuneet ikääntyvät euromaat voivat joutua kovan paikan eteen. Täytyy vain toivoa, että koulutuksemme, poliittinen avoimuutemme ja taloudellinen dynamiikkamme auttavat meitä sopeutumaan myös uuteen tilanteeseen.