Oikeistohallitus hempeilee budjetilla

Valtiovarainministeri Jyrki Kataista (kok) kutsutaan aina silloin tällöin Jyrki Käteiseksi. Hauska nimiväännös ampuu sikäli ohitse, että Katainen on olosuhteiden pakosta poikkeuksellisen kova velalla pelaaja.

Pelkästään ensi vuoden budjettiehdotukseen sisältyy uutta velkaa 8,8 miljardia. Tuolla summalla saisi yli 400 000 suomalaiselle keskiluokan henkilöauton. Vuosina 2009–2011 Katainen ottaa uutta velkaa yhteensä yli 30 miljardia euroa.
 
Työmiehen riistäjäksikin kutsutut oikeistohallitukset ovat siis tällä vaalikaudella elvyttäneet maata otteilla, joiden ansiosta Kataista voisi kutsua riistäjän sijaan varsinaiseksi sosiaalitaataksi.

Elvytyksen yksityiskohdista voi olla montaa mieltä, mutta kokonaisuutena elvytys on ollut tehokasta. Raju elvytys on pitänyt Suomen yleisen ilmapiirin poikkeuksellisesta lamasta huolimatta jopa niin luottavaisena, että suomalaiset ovat velkaantuneet surutta ja maksaneet esimerkiksi asunnoista ennennäkemättömän kovia hintoja. Lähes yhtä absurdia olisi ollut, jos kansalaiset olisivat rynnänneet rannoille aurinkoa ottamaan viime talven ennätyspakkasilla.

Laman keskellä nähty asuntokuume pakottaa kysymään, onko elvytys ollut turhankin voimakasta. Toisaalta vähäisempi elvytys olisi voinut johtaa sietämättömään työttömyyteen ja hallitsemattomaan talouden syöksyvirtaukseen.

Näkemättä jääneitä vaihtoehtoja on vaikea arvioida. Siksi menneiden päätösten järkevyyttä on turha aprikoida. Tärkeämpää on pohtia tietä eteenpäin.

Velka kuriin
ennen uutta lamaa

Eteenpäin katsottaessa maisemassa näkyy valtava velkavuori. Velkaantuminen ei ole katastrofi, jos olemme onnekkaita.

Jos alkanut maailmantalouden kasvu kestää, Suomikin voi päästä säikähdyksellä. Jos kasvu kuitenkin katkeaa elvytyksen loppuessa monissa maissa, joudutaan Suomessakin erittäin perusteelliseen keskusteluun siitä, kuinka kauan valtio voi velkaantua nykyistä vauhtia.

Paraskaan skenaario ei tarkoita, että lähivuodet olisivat suurta juhlaa. Suomen on pakko saada velkataakka kevenemään ennen seuraavaa taantumaa. Ellemme onnistu siinä, valtiolla on vähän keinoja torjua uuden taantuman synnyttämiä paloja.
 
Velkataakan keventäminen tulee olemaan vaikeaa, kun työttömyys sulaa hitaasti ja ikääntyvän väestön synnyttämät menot kasvavat nopeasti. Siksi seuraava hallitus joutuu tekemään tylyjä päätöksiä, jotka tulevat nostamaan tuon hallituksen valtiovarainministerin maineeseen, joka tulee jättämään Iiro Viinasen ja Sauli Niinistön varjoonsa.

Saamme vähemmän,
annamme enemmän

Valtio joutuu lähivuosina väistämättä säästämään, mutta säästäminen ei ole paras tie velkojen maksuun. Parempi olisi hankkia lisää tuloja. Valtion lisätulot ovat kuitenkin pääosin veroja, joita puolestaan on vaikea ottaa lisää kurjistuvasta taloudesta. Siksi olisi tärkeää saada talous reippaaseen kasvuun.

Valtion velanhoito sujuisi parhaiten, jos me suomalaiset tekisimme entistä enemmän töitä ja kävisimme entistä vähemmän valtion kukkarolla. Tuohon suuntaan menemme, jos yrityksillä menee hyvin ja suomalaiset pysyvät pidempään työelämässä.

Kansantalouden tyly käytäntö on, että valtion velan ottaa valtiovarainministeri, mutta sen maksavat takaisin veronmaksajat. Siksi nyt otettu velka iskee jollain tavalla sinuun, minuun ja meihin kaikkiin. Todennäköisesti saamme valtiolta aiempaa vähemmän, mutta maksamme sille entistä enemmän.

Tuo muutos voisi olla loivempi, jos valtio astuisi säästämisen tielle jo ensi vuonna hieman painavammilla askeleilla kuin nyt nähdyssä budjettiehdotuksessa tehdään.