Afrikka kiinalaisille lupausten maanosa

Eteläisestä Kiinasta, Yunnanin maakunnasta kotoisin oleva Ian lähtee lokakuussa Botswanaan. Allan on jo pakkaamassa laukkujaan Etiopian komennukselle.

Vähän yli kaksikymppisille miehille Afrikka merkitsee suurta elämänmuutosta. Muutos on suurempi kuin niille suomalaismiehille, jotka suuntasivat Ruotsin työmarkkinoille muutama vuosikymmen sitten.

Kun miehet palaavat Kiinaan, heillä on säästössä niin paljon rahaa, että he pääsevät kiinni asuntoon ja heidän asemansa avioliittomarkkinoilla on noussut monta pykälää.

Botswanaan tulkiksi,
projektisopimuspäälliköksi

Ian, joka on työskennellyt vuoden verran täällä Qingdaossa, on lähdössä taloudellisesti nopeasti kehittyvään Botswanaan. Siellä hän aloittaa tulkkina Qingjian Groupin, Qingdao Construction -yhtiön projektissa.Yhtiöllä on toimintaa Kiinan ulkopuolella 30 eri maassa tai markkina-alueella. Se palveluksessa on yli 50 000 työntekijää.

Englannin lisäksi Ian on opiskellut kansainvälistä sopimuskäytäntöä. Hän tähtää sopimuspäällikön asemaan.

Kollegoiltaan Ian on kuulut, että botswanalaiset suhtautuvat kiinalaisiin ystävällisesti. Hän tietää myös, että kilpailu kiinalaisten rakennusfirmojen on kovaa, puhumattakaan muunmaalaisista yrityksistä.

Kilpailussa on otettu käyttöön myös epärehelliset keinot. Botswanassa on monipuoluejärjestelmä, jossa eri maiden yritykset ovat ryhmittyneet eri puolueiden leireihin. Firman menestys on kiinni oman puolueen menestyksessä.

Ianin palkka on tuhat Yhdysvaltain dollaria kuukaudessa. Se maksetaan juaneissa hänen kiinalaiselle tililleen. Botswanassa hän saa kuukausirahaa 400 dollarin edestä paikallisessa valuutassa, pulassa. Hän laskee, että kolmen vuoden sopimuskauden jälkeen hänellä on kasassa 200 000 juania, joka nykykurssilla on noin 22 750 euroa.

Etiopian kautta
diplomaatin uralle

Allan on kotoisin talonpoikaisperheestä Shandongista. Hän asuu Jinanin kaupungissa. Parin viikon kuluttua hän on Etiopiassa tulkkaamassa Shandong Construction Groupin työmaalla.

Ian tulee asumaan mökkikylässä autiomaassa enimmäkseen kiinalaisten keskuudessa. Siellä ei ole internetiä eikä puhelinta. Siellä palkka jää helposti säästöön.

Kolmen vuoden keikan keskeyttää kuukauden loma Kiinassa kerran vuodessa.

23-vuotiaan Allenin motiivina on paitsi puolentoista tuhannen dollarin kuukausipalkka, kokemuksen hankkiminen kohti unelma-ammattia. Hän haluaa diplomaatiksi Afrikkaan.

Länsimaat
sivuraiteella

China Talking Points -nettijulkaisussa kokenut Kiina-journalisti Eric Olander kirjoittaa siitä, kuinka kiinalaisten laaja infrastruktuuriprojekti Kongon demokraattisessa tasavallassa näkyy pääkaupunki Kinshasassa ja kuinka länsimaat ovat jääneet sivustakatsojiksi.

Saman julkaisun toisessa artikkelissa Olander kirjoittaa:

– Täällä Kinshasassa, kuten myös monissa suurissa afrikkalaiskaupungeissa, kymmenet tuhannet kiinalaiset maahanmuuttajat ovat asettuneet keskelle paikallisia asuinalueita.

– Vaikka kiinalaisten pieni eliitti asuu aidatuilla asuinalueilla länsimaisten kollegojensa tavoin, suuri enemmistö ei kuitenkaan ole yhtä onnellisessa asemassa. He asuvat tiukasti pakatuissa hökkelikaupungeissa 8–10 miljoonan kinshasalaisen kanssa kamppaillen joka päivä veden, sähkön ja turvallisuuden puutteen kanssa.

Pitkän linjan
markkinasuunnitelmat

Länsimaissa näyttää olevan kovin yksioikoinen kuva Kiinan roolista Afrikassa. Minullekin oli välittynyt kuva, jossa Kiinan valtion suurlainoilla ja -lahjuksilla ostetaan urakoita Afrikan köyhistä maista. Ei Nokia eivätkä muutkaan lännen yritykset pysty kilpailemaan näillä ehdoilla. Internetin kautta avautuu kuitenkin paljon monipuolisempi kuva.

American Universityn kansainvälisen kehityksen professori Deborah Brautigam sanoo Kiinan eroavan Euroopasta ja Yhdysvalloista siinä, että Kiinalle Afrikka ei ole pelkästään raaka-ainelähde – Kiina näkee Afrikan myös tärkeänä markkina-alueena omille tuotteilleen. Kiinalaisten suunnittelujänne on vuosikymmenien mittainen.

Brautigam sanoo kirjassaan The Dragon's Gift: the Real Story of China in Africa, että kiinalaisyritykset ovat myös selvittämässä mahdollisuuksia valmistavan teollisuuden infrastruktuurin rakentamiseksi kautta koko mantereen. He löytävät myös innovatiivisia tapoja rakentamisen maksamiseen ja voittojen tekemiseen.

Ei pelkkää nälkää,
aidsia ja korruptiota

Uutistoimisto IPS:n haastattelussa Brautigam sanoo, että Afrikka on osa Kiinan globalisaatiopolitiikkaa. Kasvaessaan maailmanluokan talousmahdiksi Kiina hakee Afrikasta kumppania.

– Kiinalaiset näkevät Afrikan eri tavalla. Länsi näkee Afrikan sotien, tautien, kaaoksen ja kauheuksien paikkana, jota pitää sääliä. Kiinalaiset näkevät Afrikan kuluttajien ja liikekumppaneiden paikkana. Kuva on hyvin erilainen.

Hän kiinnittää huomiota siihen, etteivät kiinalaiset ole eristäytyneet omiin linnoituksiinsa, vaan kiinalaiset kauppiaat istuvat katukäytävällä tansanialaisten myyjien vieressä. He levittävät pähkinänsä tarjolle ja myyvät niitä suahiliksi siinä kuin paikallisetkin. Paikalliset eivät pidä lisääntyneestä kilpailusta, mutta toisaalta he saavat omat, kehitysmaabudjetille sopivat kauppatavaransa kiinalaisvalmistajilta.

Kaksisuuntaista
kopiointia

Kopiointi on käynnissä molempiin suuntiin. Kiinalaiset tutkivat afrikkalaisten suosimia paikallisia materiaaleja ja kehittävät tehokkaampia ja halvempia ja tapoja niiden valmistamiseen.

Afrikkalaiset taas käyvät opintomatkoilla Kiinassa. He näkevät, ettei tehtaiden perustaminen ole ylivoimaisen vaikeata. He myös ostavat osaamista ja valmistusteknologiaa Kiinasta.

Arviot kiinalaisten lukumäärästä Afrikassa poikkeavat suuresti toisistaan. Matalimmat arviot puhuvat sadasta tuhannesta kiinalaisesta, Kiinan puolivirallinen uutistoimisto Xinhua käyttää lukua 750 000. Korkein arvio pyöristää luvun miljoonaan. Suuri osa kiinalaisista on Afrikassa virallisesti, mutta sinne suuntautuu myös epävirallista siirtolaisuutta.

Ensikosketus jo
500 vuotta sitten

Ensimmäisten kiinalaisten sanotaan saapuneen Afrikkaan Ming-dynastian aikana (1368–1644). Kahdesta Afrikan itärannikolla vierailleesta aluksesta toinen haaksirikkoutui. Pelastuneet asettuivat asumaan Keniaan ja sekoittuivat paikalliseen väestöön.

Tiettävästi kiinalaiset asiantuntijat vahvistivat vuonna 2005 kenialaisen tytön kiinalaisen perimän, ja tyttö sai stipendin lääketieteen opiskeluun Kiinassa.

Vuosina 2000–2008 Afrikan talous kasvoi 4,9 prosentin vuosivauhtia. Maanosa on yhtä kaupungistunut kuin Kiina. Siellä on 52 miljoonakaupunkia.

Afrikan yhteenlaskettu kansantuote nousi 1 266 miljardiin euroon vuonna 2008. Se on samaa luokkaa Venäjän ja Brasilian kanssa. Kuluttajamarkkinat olivat yhteensä 660 miljardia euroa.

Insinööri käärii
hihat ja tulee ulos

Afrikan vetovoima on kääntynyt kasvuun myös länsimaisten sijoittajien silmissä. Sonal Pandit, JPMorganin Africa Equity Fund’n johtaja, sanoo että avaintekijä Afrikan muuttuneen tilanteen suhteen on Kiinan investointien kasvu. Afrikan ja Kiinan välinen kauppa on kasvanut vuosituhannen vaihteen kymmenestä miljardista dollarista sataan miljardiin dollariin vuonna 2008.

Aikakauslehti Timen kesäkuisessa artikkelissa käsitellään Afrikan kehityksen suhdetta Kiinaan. Siinä verrataan kiinalaista ja länsimaista näkyvyyttä Afrikassa:

– Kiina toimii näkyvästi ja nopeasti. Kun liikkuu autolla melkein missä Afrikan maassa tahansa, näkee tien laidalla kiinalaisia insinöörejä. Hihat käärittyinä he valvovat työn edistymistä. IMF:n (Kansainvälinen valuuttarahasto) virkailijat istuvat puku päällä ilmastoiduissa toimistoissa. Heissä ei ole samanlaista hohtoa.

Miljardisopimukset
jatkuvat vuosikymmeniä

Toukokuussa Kiina ja Nigeria ilmoittivat 23 miljardin dollarin arvoisesta sopimuksesta, joka kattaa kolmen öljynjalostamon rakentamisen. Nigeria tarvitsee niitä kipeästi, sillä se on suuri raakaöljyn tuottaja, mutta maassa käytettävistä öljytuotteista 85 prosenttia on tuonnin varassa. Tuonnilla ansaitsevat tahot ovat pystyneet tähän asti estämään kotimaiset jalostamot.

Kesällä 2008 Kiina ja Kongo solmivat yhdeksän miljardin dollarin sopimuksen, jonka puitteissa rakennetaan valtavia uusia kupari- ja kobolttikaivoksia, 4 000 kilometriä teitä ja rautateitä, 32 sairaalaa, 145 terveyskeskusta ja kaksi yliopistoa. Kiinalaisten on määrä saada sijoitus takaisin raaka-aineena. 25 vuoden aikana kiinalainen teollisuus saa sieltä 6,8 miljoonaa tonnia kuparia ja 620 000 tonnia kobolttia.

IMF:lle sopimus ei kelvannut. Se katsoi, että takaisinmaksuun sidotut malmivarat olivat uutta velkaa, joka oli kielletty IMF:n sopimuksissa. Se uhkasi sulkea lainahanat. Painostuksen alla Kiinan ja Kongon sopimus kutistettiin kuuteen miljardiin dollariin.

Kiina on aktiivinen Afrikassa jo monia vuosia. Se näkyy esimerkiksi Reutersin kokoamasta Kiinan öljy- ja mineraaliteollisuuden Afrikan-sopimusten listauksesta.