Irakin öljystä vaietaan yhä

Irakin sodan syitä ja laillisuutta selvittelevät tutkimukset ovat olleet jo pitkään brittiuutisten tylsistyttävimpää luettavaa. Maan johtoa kuulustelleet tutkijat ovat saaneet kuulla samat fraasinomaiset selitykset varmaan jo tuhanteen kertaan.

Tällä viikolla kuitenkin räjähti. Britannian sisäisen tiedustelupalvelun MI5:n entinen johtaja Eliza Manningham-Buller tyrmäsi suoraan kaikki Tony Blairin hallituksen perustelut Irakin sodalle. Saddam Husseinin hallinnosta ei ollut mitään uhkaa Britannialle, eikä tiedustelupalvelu pitänyt hänen joukkotuhoaseitaan koskevia selvtyksiä luotettavina.

Manningham-Bullerin mukaan hallitus tiesi tämän kaiken oikein hyvin. Lisäksi Britannian johto kuuli tiedustelupalvelun huolia siitä, että sota kasvattaisi kotikutoista islamilaista terrorismia.

– Irakin-toimintamme radikalisoi osan omista islamilaisista nuoristamme. Lisäksi sota edisti Osama bin Ladenin pyrkimyksiä Irakissa, Manningham-Buller toteaa.

Britannian entinen pääministeri Tony Blair vakuutti samoissa kuulusteluissa, että maailma on turvallisempi paikka ilman Irakin entistä johtajaa Saddam Husseinia. Manningham-Buller on täysin päinvastaista mieltä.

– Vuonna 2003 sisäisen tiedustelun budjetti kaksinkertaistettiin, ja sillä tasolla se on edelleenkin. Islamilainen uhka ei ole lainkaan vähentynyt.

Manningham-Bullerin mukaan brittihallitus oli täysin tietoinen, että näin todennäköisesti kävisi.

Bushin
puudelina

Vaikka Eliza Manningham-Buller tyrmää kaikki Irakin sodan perustelut, hän ei ryhdy arvailemaan sodan todellisia syitä. Spekulaatiot eivät yksinkertaisesti kuulu kuulusteluihin.

Brittilehdistössä esitetään kuitenkin aika ajoin arvioita, joiden mukaan Britannia oli vain Yhdysvaltain sylikoira. Koska Yhdysvallat oli lähdössä sotaretkelle, brittien piti päättää, kuinka tärkeä ystävyyssuhde heidän kanssaan on.

Siksi Tony Blairista tuli Yhdysvaltain entisen presidentin George W Bushin puudeli. Tämän Britanniassa saa sanoa julkisestikin, mutta jonkinlainen kansakunnan kipupiste se on. Bushin puudelista puhuminen aiheuttaa samanlaista kiemurtelua kuin suomettumisesta puhuminen aikanaan Suomessa.

Joka tapauksessa vaikuttaa siltä, että Britannialla ei ollut lopulta mitään muuta syytä Irakin sotaan, mutta kansalle hanke oli jotenkin myytävä. Siihen riitti heppoinen raportti Saddamin joukkotuhoaseista.

Maailman
parhaat öljyvarat

Juuri Irakin sodan alettua istuin kuuntelemassa öljyalan analyytikkoa. Hänen mielestään musta kulta tarjosi sodalle mitä ilmeisimmän selityksen.

Irakilla on maailman suurimmat “vapaat” öljyvarat. Vapailla analyytikko tarkoitti öljykenttiä, joiden hyödyntämiseen maan oma hallinto ei pysty ilman länsimaisten öljy-yhtiöiden apua. Lisäksi nämä varat ovat maailman helpoimmin ja halvimmin hyödynnettäviä, kun ne sijaitsevat hiekka-aavikoilla.

Irakilla voi olla öljyvaroja jopa yhtä paljon kuin Saudi-Arabialla, sillä iso osa maasta on vielä kartoittamatta.

Saddamin hallinto oli öljyliikkeissään kovin hidas ja ehdottomasti yhdysvaltalais- ja brittiläisvastainen. Se oli saanut aikaiseksi joitakin alustavia sopimuksia mm. ranskalaisten öljy-yhtiöiden kanssa.

Kumma kyllä, ranskalaisilla ei ollut Irakin sodan alkaessa minkäänlaista erityissuhdetta yhdysvaltalaisiin, ei vaikka hekin kuuluvat Natoon ja hekin ovat toisen maailmansodan aikaisessa kiitollisuudenvelassa Yhdysvalloille.

Nyt Irakin öljystä kilpailee yli 40 ulkomaista yhtiötä. Joulukuussa brittiläis-hollantilainen Shell ja malesialainen Petronas voittivat tarjouskilpailun houkuttelevan Majnoon-öljykentän hyödyntämisestä.

Ölystä ja Irakin sodasta ei kuitenkaan sovi puhua samana päivänä. Niin likaistahan brittipolitiikka ei ole. Ei edes silloin, kun sotaan on lähdetty öljy-yhtiöiden rahoittaman yhdysvaltalaispresidentin puudelina.