Ota vastuuta omasta elämästä

Vuosikymmeniä jatkunut hyvinvoinnin lisääntyminen on opettanut kansalaiset pyytämään valtiolta apua silloinkin, kun avun tarvetta ei ole ollut. Jopa valtiojohtoisuutta karsastavat yritysjohtajat nojaavat monissa suunnitelmissa valtion tukeen.

Valtiotukien ongelma on siinä, että tuet eivät voi koskaan vähentyä. Jokainen uusi tuki muuttuu nopeasti itsestäänselvyydeksi, ja pian alkaa keskustelu uusista tukimuodoista. Varovainenkin keskustelu jonkun tuen leikkaamisesta synnyttää suuren vastalausemyrskyn.

Siksi maassa on monia aikanaan tarpeeseen rakennettuja tukijärjestelmiä, joita ei sellaisenaan enää tarvittaisi.
Asuntolainojen korkovähennys on yksi tällainen järjettömyys, joka on suoraa tukea pankeille ja rakennusyrityksille.

Korkovähennyksestä ei voi kuitenkaan luopua, koska kansalaiset uskovat saavansa siitä merkittävää hyötyä itselleen.

Hyvinvoinnin kasvun moottorit yskivät nyt pahasti. Moottoreina ovat olleet työn lisääntyminen ja tuottavuuden kasvu. Väestön ikääntyminen vähentää työn määrää ja samaan aikaan tuottavuuden kasvu hidastuu. Siksi talouskasvun perusta tutisee. Tilannetta pahentaa valtion velkaantuminen.

Tämän takia suomalaiset ja monet muutkin eurokansalaiset joutuvat tottumaan siihen, että valtiolta ei tulekaan apua entiseen malliin. Kansalaisten on otettava entistä enemmän vastuuta omasta elämästään. Erityisesti tämän pitäisi koskea niitä, jotka pystyvät tuota vastuuta ottamaan. Näin ihanteellisesti asiat eivät tosin aina käytännössä mene, sillä usein vastuuta joutuvat ottamaan eniten ne, jotka siihen vähiten kykenisivät.

Sijoita omaan
terveyteesi

Mitä tuo vastuun ottaminen sitten voisi käytännössä tarkoittaa?

Omasta terveydestä huolehtiminen on yksi luonnollinen asia. Terveys on henkilökohtaisen onnen lisäksi myös valtava kansantaloudellinen kysymys.  Jokainen terveysongelmien takia työelämästä putoava ihminen vähentää valtion tuloja ja lisää kustannuksia.

Tämä on kohtalokasta kansantaloudelle aikana, jolloin asioiden pitäisi kehittyä juuri päinvastaiseen suuntaan.

Terveys ei ole tietenkään pelkästään itse päätettävissämme. Monet nopeasti yleistyvät kansantaudit kuten diabetes ja sydän- ja verisuonitaudit liittyvät kuitenkin oleellisesti elintapoihimme. Roskaruoka, liiallinen alkoholin käyttö ja olematon liikunta synnyttävät elintasosairauksia, joihin Suomella ei ole enää varaa.

Monista puheenvuoroista syntyy vaikutelma, että lääkkeiden ja terveydenhuoltokoneiston pitäisi automaattisesti korjata kohtuuttomilla elämäntavoilla aiheutetut ongelmat. Lääkkeet ovat kuitenkin vain pika-apu samaan tapaan kuin autokorjaamolla korjataan kolhut. Kunnon mällin aiheuttanut autoilija saattaa huomata, että vastedes pitää ajaa varovaisemmin. Samalla tavalla ihminen voisi toimia omallakin kohdallaan.

Elä ja anna
toisten elää

Kukaan ei tietenkään muuta elintapojaan siksi, että julkinen talous voisi paremmin.  En myöskään ehdota, että lääkärit jättäisivät hoitamatta potilaita, jotka ovat omilla elämäntavoillaan aiheuttaneet ennenaikaisia sairauksia.

Mutta pelkäänpä, että jatkossa lääkärit joutuvat yhä enemmän tekemään valintoja sen suhteen, ketä hoidetaan ensimmäiseksi ja ketä ei kenties hoideta ollenkaan. Niiden valintojen tekeminen ei varmastikaan ole helppoa, mutta sellaiset valinnat ovat arkipäivää jo tänään.

Julkisen sektorin säästökuuri näkyy jo nyt niin, että monet ihmiset joutuvat vaatimaan hoitoa itselleen. Tämä taistelu tulee vain kovenemaan. Siksi jokaisen kannattaisi tehdä kaikkensa, ettei joudu mukaan tuohon taisteluun liian aikaisin. Pieni elämäntapamuutos voisi olla monelle hyvä alku. Sivuhyötynä itselle voi tulla parempi elämä.

Toinen merkittävä hyöty voisi olla se, että ylikuormitettuun terveydenhuoltokoneistoon tulisi tilaa niille, jotka eivät voi sairauksilleen mitään tehdä. Mitä terveempiä olemme, sitä paremmin voi myös terveydenhuoltokoneistomme ja koko kansantaloutemme.