Viinaa ja maisemia vainajille

Nyky-Kiinan suurissa kaupungeissa arkkuhautaaminen ei ole enää mahdollista, ja vainajien tuhkauurnille varatut paikatkin on viety kauas keskustasta. Täällä kahdeksan miljoonan asukkaan suur-Qingdaossa – siis vain keskikokoisessa kaupungissa – maata riittää vielä vainajillekin. Silti asutus on vääjäämättä tunkemassa myös vainajien viimeisille leposijoille.

Yksittäisiä hautakiviä on siellä täällä, usein jopa lähellä keskustaa tai vilkkaiden teiden varsilla.

Tämäkin rinnehautausmaa on asutuksen puristuksessa. Heti alapuolella ovat koulu ja kaatopaikka, yläpuolella rakennetaan uusia penkereitä kasvimaita varten.

Kiinalaiset ovat vuosituhansia olleet tarkkoja vainajien hautapaikoista. Esi-isille on varattu komeimmat maisemat. Tällä seudulla heidän sielunsa saavat ihailla komeita merellisiä auringonnousuja etelään antavilta rinneterasseilta. Hautapaikan valintaan on vaikuttanut myös se, että sille ei ole menetetty parhaita viljelysmaita.

Suomessa kasvaneena en mielelläni mene ihmisten yksityiseen pihapiiriin. Hautauspaikat tuntuvat kovin yksityisiltä, mutta niitä ei monestikaan käy kiertäminen. Täkäläisten jyrkkien mäkien polut kulkevat usein hautakivien keskellä.

Suuretkaan hautausmaat eivät noudata mitään ristikkokaavaa, vaan kullekin vainajalle on valittu fengshui-oppien mukaan sopivin paikka.

Qingdaon kukkulalla olevalle hautapaikalle on jätetty omenia, mandariineja, olutta ja viinaa.

Vainajat on usein haudattu perheen omille maille. Se on auttanut pitämään yllä kiinteitä suhteita tuonpuoleiseen siirtyneiden sielujen kanssa. On myös kätevää ylläpitää hautakumpua ja viedä esi-isien hengille heitä vahvistavia uhreja, kun hautapaikka on ollut lähellä. Esi-isien vahvistaminen on tarpeen, jotta he jaksavat pitää puoliaan tuonpuoleisessa ja auttaa perheenjäseniä tämänpuoleisessa.

Esi-isät valvovat
säädyllisyyttä

Esi-isät, siis nuo miespuoleiset sielut, saattavat myös suuttua, jos heitä loukataan säädyttömällä elämällä tai kokonaan unohtamalla.

Pahinta on, jos perheeseen ei saada miespuolista jälkeläistä, joka takaa jatkuvan huollon edesmenneille perheenjäsenille. Pahastunut esi-isä voi aiheuttaa perheelle onnettomuuksia ja sairautta.

Kuolleiden saattaminen matkalle tuonpuoleiseen ja vainajien henkien palvonta vaativat oikeat rituaalit. Kyse ei kuitenkaan ole pelkkien rituaalien noudattamisesta.

Sosiologit ja historian tutkijat katsovat, että vuosituhantiset perinteet, joiden keskipisteessä on kuoleman tuolle puolelle ulottuva perhe, ovat muokanneet Kiinasta äärimmäisen konservatiivisen yhteiskunnan. Vainajien palvontaan liittyy myös suuri määrä taikauskoa, jolla on suuri merkitys jokapäiväisessä elämässä.

Uskomukset istuvat niin sitkeästi kiinalaisissa, ettei edes kulttuurivallankumouksen valtava henkinen maanjäristys pystynyt niitä kaatamaan. Perinteistä pidettiin kiinni jopa sillä uhalla, että paljastuminen saattoi tietää hengenvaaraa.

Viimeksi kuluneiden 30–40 vuoden aikana uskonnot, mukaan lukien perinteinen vainajien palvonta, ovat levinneet Kiinan kansantasavallassa – usein vielä sekoittuen keskenään.

Menee kuin
väärä raha

Kiinalaisten hautojen hoito kuuluu perheille, ja luonnollisesti eri perheet suhtautuvat asiaan vaihtelevalla antaumuksella.

Hautoja muistetaan erilaisten juhlapäivien yhteydessä. Hautakiven takana olevaa maakumpua siistitään ja mahdollisesti vähän korotetaan, jos se päässyt painumaan. Heinät ja risut kiskotaan lähiympäristöstä.

Kummun päälle asetetaan paksu, neliskulmainen tukku keltaista paperia. Se merkkaa rahaa, jota vainajat tarvitsevat tuonpuoleisessa. Raha voidaan lähettää vainajalle myös polttamalla se. Nähtävästi väärä raha kelpaa vainajien maailmassa paremmin kuin elävien keskuudessa. Kuolleiden rahatukon kansilehdellä on usein koristeellinen seteli.

Hautakivien eteen vainajille tuodaan juomaa ja ruokaa.  Kuolleet nauttivat nuo uhrit maanpäällisten edustajiensa kautta. Usein haudalla on merkkinä muistamisesta poltettujen suitsuketikkujen varsia, pieniä naukkupulloja ja olutpullo tai pari.

Haudat lakaistaan
huhtikuun alussa

Huhtikuun alussa kiinalaiset viettävät vainajien muistopäivää, hautojenlakaisupäivää. Sitä vietetään 104. päivänä talvipäivän seisauksen jälkeen. Se on omistettu kaikille esi-isille.

Kuukalenterin seitsemännen kuukauden 15:s päivä tunnetaan aaveiden päivänä.

Silloin osoitetaan kunnioitusta erityisesti vanhemman polven esi-isille. He ovat saapuneet tuonpuoleista suurin joukoin, sillä seitsemännen kuukauden aikana Helvetin portit ovat avoinna, ja nälkäiset henget pääsevät vapaasti etsimään ruokaa elävien keskuudessa.

Herra on herra
helvetissäkin

Ritualisoitu vainajienpalvonta juontaa ainakin Shang-dynastian aikakaudelle yli kolmen tuhannen vuoden taakse Kiinan keskusalangolle.

Berkeleyn yliopiston historian professori David N. Keightley näkee suoran yhteyden esi-isien palvonnan ja perikonservatiivisen, byrokraattisen ajattelutavan välillä. Hänen mukaansa esi-isien palvonta vahvistaa byrokraattista organisointia ja konfutselaista konservatiivista ajattelutapaa.

Kirjassaan Oracle Bones Peter Hessler lainaa Keightleytä:

– Viimeisimmäksi kuolleet hoitelevat pieniä asioita; vanhemmat vainajat pitävät huolta isommista asioista. He saavat lisää valtaa sukupolvien jatkuessa.  Tarkoitan, että tämä on tapa organisoida maailmaa. Ihmiset vastaavat eri asioista. Kutsun tätä generationismiksi, tajuksi siitä, että valta kasaantuu iän mukana.

Esi-isien palvontaan kuuluu siis suomalaisen korvaan tutulta kuulostava uskomus siitä, että herra on herra helvetissäkin.

Vainajien asemasta kiinalaisessa elämässä voi lukea esimerkiksi Radio 86:n nettisivuilta tai Kiinaseuran sivuilta.