Kun imperiumi luhistuu, se tapahtuu nopeasti

Imperiumit toimivat näennäisesti tasapainossa jonkin ajan, mutta niiden elinkaaren pituutta ei voi ennustaa. Kun ne luhistuvat, se tapahtuu hetkessä. Rooman imperiumin tuhoutui yhden sukupolven aikana 400-luvun puolen välin tienoilla. Vandaalit valloittivat Pohjois-Afrikassa Karthagon vilja-aitan ja samalla Rooma menetti valtavat verotulot. Sen päälle Rooman ote kirposi kohta Britanniasta ja suurimmasta osasta Espanjaa ja Ranskaa. Bysantti jäi ontumaan eteenpäin, mutta uljaan imperiumin aika oli ohi.

Samalla tavalla historian näyttämöltä poistuivat nopeasti maailman sofistikoituneinta kulttuuria aikakaan edustanut Ming-dynastia Kiinassa, Bourbonin suku Ranskassa, Habsburgien, Ottomaanien ja Romanovien valtakunnat, Britannian imperiumi ja Neuvostoliitto. Niillä oli omat pätevyytensä eri aloilla ja niitä pidettiin ikuisina valtakuntina.

Harvardin, Oxfordin ja Stanfordin yliopistoissa luennoiva professori Ferguson sanoo, että historia tulkitaan yleensä hitaaksi virraksi, mutta todellisuudessa historia leimaa rytmisyys. Joskus se tuntuu pysähtyvän pitkiksi ajoiksi ja joskus taas se ryntää hurjasti eteenpäin. Hän vertaa imperiumeja pikemminkin sekasortoisiin muurahaispesiin kuin Egyptin säännöllisiin pyramideihin.

Imperiumit elävät järjestyksen
ja kaaoksen välimaastossa

Imperiumien toiminta on monimutkaista, koska valtava määrä asioita vaikuttaa toisiinsa. Suuret valtakunnat toimivat järjestyksen ja kaaoksen rajalla korjaten ja tasapainottaen itseään koko ajan. Ajoittain ne luisuvat kriittiseen tilaan, jossa hyvin pieni ärsyke voi syöstä ne vaaralliseen murrokseen. Yhden ainoan hiekanjyvän siirtyminen paikaltaan saattaa sortaa koko talon ja perhosen siiven läpäytys Amazonilla voi saada aikaan ketjureaktion, joka aiheuttaa hurrikaanin Britanniassa.

Historioitsija Ferguson arvostelee kollegoitaan siitä, että aina kun jokin kriisi puhkeaa, historioitsijat rientävät paikalle selittämään, että kaikki alkoi jo kauan sitten sotien, vallankumousten ja talousromahdusten vuoksi. He kirjoittavat loogisen juonen jälkikäteen, koska heidän koulutuksensa estää heitä ajattelemasta, että on olemassa ennustamattomia tapahtumia, mustia joutsenia.

Yhdysvalloissa asuva libanonilaissyntyinen taloustieteilijä, professori ja sijoittaja Nassim Taleb kirjoitti mustista joutsenista maineikkaan kirjan (suom. Terra Gognita Musta Joutsen - Erittäin epätodennäköisen vaikutus).

Taleb nimittää ilman ennakkovaroitusta tapahtuvia yllätyksiä mustiksi joutseniksi. Joutsenvertaus perustuu siihen, että joutsenet ovat valkoisia, mutta siihen ei voida luottaa, koska ne ovat joskus myös mustia.
Ihmisten intohimona on ymmärtää ja selittää maailman olemus loogisena syiden ja seurausten ketjuna, mutta kompleksisia systeemejä tutkivat teoreetikot nostavat kädet pystyyn.

He ovat yhtä mieltä Talebin kanssa siitä, että joskus järjestelmät ovat liian monimutkaisia ymmärtää. Niiden tulevaa toimintaa ei voi päätellä olemassa olevan tiedon perusteella, ja jos jokin menee niissä vialle, on mahdotonta arvioida kuinka suuriksi vauriot kasvavat. Ei  metsäpalostakaan voida sanoa etukäteen, kuinka monta hehtaaria se ahmii.

Vain muutaman
asuntovelan tähden

Ferguson on samaa mieltä Talebin kanssa, että maailmantalous on kuin ylisuureksi kasvanut sähköverkko, jossa pienten satunnaisten tapahtumien vaikutukset saattavat moninkertaistua hallitsemattomasti. Ferguson ottaa esille amerikkalaisten vähävaraisten asunnonostajien tekemät subrime-asuntolainat.

Ne olivat rahallisesti pikku juttu koko maailmantalouden kannalta. Silti maailmantalous pimentyi hetkeksi ja uhkasi pysäyttää maailmankaupan, koska joukko amerikkalaisia ei pystynyt hoitamaan asuntolainojaan. Sinänsä pienen ärsykkeen voimasta koko maailmantalous syöksyi buumin huipulta rotkoon kolmessa vuodessa.

Aivan tyhjästä mustat joutsenetkaan eivät lennä paikalle, koska kaikkiin maailmanvaltojen romahduksiin on liittynyt Fergusonin mukaan rahoituskriisi. Se on koostunut yli varojen elämisestä ja valtion suuresta lainanotosta.

Nämä perikadon enteet ovat selvästi näkyvissä Yhdysvalloissa. Ferguson sanoo, että hälytyskellojen pitäisi soida nyt kovaa, sillä liittovaltion ottama velka kaksinkertaistuu tämän vuosikymmenen aikana. Nyt velan hoitoon menee valtion tuloista 8 prosenttia, ja vuosikymmenen lopussa jo 17 prosenttia. Edessä ovat verojen korotukset tai nykyisen elämäntyylin konkurssi.

Sinänsä nämä numerot eivät riitä kaatamaan amerikkalaista maailmanvaltaa, uskoo Ferguson, mutta valtava velkaantuminen heikentää ympäröivän maailman uskoa Yhdysvaltojen kykyyn selviytyä vaikeuksistaan.