Soros on nyt euron kimpussa

Englannin punnan kaataja Soros näyttää nyt olevan vanhassa roolissaan. Hän ja muutamat muut superkeinottelijat hyökkäävät nyt euron kimppuun.
The Wall Street Journal kertoo viime viikolla erään pankkiiriin yksityiskodissa Manhattanilla järjestetystä "ideapäivällisestä". Siihen osallistuivat Soros ja muutamat muut Wall Streetin vahvimmat keinottelijat.
He sopivat keskenään, että he hyökkäävät Kreikan holtittomuuden heikentämää eurotaloutta vastaan.

Päivällisille osallistunut Hans Hufschmid, Salomon Brothersin entinen pomo, kertoi lehdelle aivan avoimesti, että "nyt on tilaisuus tehdä todella paljon rahaa". Hufschmid toimii GlobeOP Financial Services nimisen sijoitusrahaston johtajana New Yorkissa ja Lontoossa.

Uutisesta tuli mieleen James Bond elokuvien lurjusten kokoukset, joissa valkoista angorakissaa silittävä arkkikonna Ernst Stavro Blofeld sopi pahanteosta muiden kelmien kanssa. Kun Soros ja hänen ystävänsä pelaavat yhteistä peliä euron  nujertamiseksi, he eivät syyllisty lakien rikkomiseen kuten Blofeld ja kumppanit, mutta heidän toimintansa tuskin on paljon moraalisempaa.

Mutta markkinatalous toimii näin, eivätkä ainakaan tähän mennessä viranomaiset eivät ole puuttuneet suursijoittajien toimiin. Rahan tekemisen vapautta varjellaan, vaikka tien varrelle jää konkursseja, työttömyyttä ja Edvard Munkin huutavia naishahmoja.

Soros ja kumppanit sopivat päivällispöydässä, että he alkavat shortata euroa eli he ryhtyvät myymään jotakin sellaista mitä heillä ei ole. Peli on sama, jota Soros pelasi Englannin puntaa vastaan.

Euro on shorttaajille
kovempi pala kuin punta

Punnan kanssa Soros toimi yksin, mutta euro on paljon vahvempi. Sen polvilleen panemiseksi shorttaajia on oltava enemmän ja rahaa todella paljon. Tähän mennessä Euroopassa on uskottu, että euroa ei voida kaataa. Yksi euron synnyttämien syykin oli se, että Euroopalla täytyy olla niin vahva valutta, että sorosit eivät pääse sen kimppuun.

Shorttaajat ottavat pankista valtavia euromääräisiä lainoja ja myyvät eurot markkinoille. Tarkoituksena on synnyttää euroista ylitarjontaa, jolloin kysynnän ja tarjonnan lain mukaisesti euron kurssi alkaa laskea, ja mitä enemmän se putoaa, sen pienemmäksi shorttaajien euromääräiset lainat kutistuvat.

Kun kurssi on pohjassa, shorttaajat marssivat pankkiin ja maksavat kepein mielin halventuneet lainansa takaisin. Kun rahaa on pelissä ehkä miljardeja, välistä voi vetää todella valtavat voitot.

Soros varoitti viime viikon lopulla, että ellei Euroopan unioni saa raha-asioitaan kuntoon, euro voi kaatua. Soros esiintyi Euroopan ystävänä, joka antaa vastuuntuntoisen neuvon ja varoituksen, mutta todellisuudessa hän puhui euron hintaa alas. Kädet olivat kuin Eesaun kädet, mutta ääni oli kuin shorttaajan ääni.

Euron kurssi oli korkealla joulukuussa. Yhdellä eurolla sai 1,50 dollaria, mutta nyt vain 1,35 dollaria. Euron heikkenemistä pidetään Kreikan kehnon taloudenhoidon syynä. Euroa painaa alas myös se, että Eurooppa ei ole tehnyt tarpeeksi nostaakseen Kreikan jaloilleen. Pelkoa aiheuttavat myös Italian ja Espanjan taloudet, mutta siitä ei ole suoraa näyttöä, että shorttaajien touhut olisivat vielä vaikuttaneet.

Jos Euroopan ja Wall Streetin raharohmujen ottelu olisi ooppera, sen libretto kulkisi näin: Eurooppa istuu vaahtoavien hevosten vetämässä reessä. Reki kiitää talviyössä ja Wall Streetin ulvova susilauma on perässä. Lähimmät sudet näykkivät jo vällyn laidasta palasia. Kuoro laulaa, lisää vauhtia Eurooppa, muuten käy huonosti.

Onko Euroopalla
luurankoja kaapissa

Wall Streetin keinottelijoiden peli perustuu oletukseen, että Yhdysvaltojen talous vahvistuu ja Euroopan talous heikkenee. Keinottelijoiden riski on suuri, koska Yhdysvaltain talous ei näytä olevan minkään suuren nousun kynnyksellä. Pikemminkin päinvastoin. Työttömyys kasvaa edelleen, kuluttajat eivät kuluta eivätkä pankit lainaa rahaa teollisuudelle ja muulle tuotantoelämälle.

Kolmasosa amerikkalaisista parhaista pankeista pärjää jo jotenkuten, mutta loput ovat kiikun kaakun. Kaikista lainoista viisi prosenttia on ollut maksamatta tai lyhentämättä kolme kuukautta tai enemmän eräpäivän jälkeen. Tämä enteilee tulevia tappioita varsinkin, kun yhtä työpaikkaa hakee kuusi amerikkalaista. Asuntojen pakkohuutokaupat lisääntyvät ja hinnat putoavat edelleen, vaikka välillä tulee satunnaisia hyviä uutisia.

Yksi mahdollisuus on se, että Manhattanin päivällisvieraat tietävät Euroopan taloudesta jotakin sellaista mitä me emme tiedä.

Wall Streetin tietomäärää Euroopan talouden luurangoista ei pidä aliarvioida. Goldman Sachs tunsi Kreikan niin hyvin, että se pystyi upottamaan sen suurin velkoihin eikä EU:n valvonta huomannut mitään. Goldman Sachs neuvoi Kreikkaa panttaamaan etukäteen sellaisia tuloja kuten lentokenttien laskeutumismaksut ja moottoritiemaksut ja jopa loton tuotot. Ne esitettiin Euroopan Unionin suuntaan myyntitulona eikä velkana.

Kun peli paljastui, Goldman Sachs hyppäsi toiselle puolelle ja pelaa nyt Kreikkaa vastaan – ja tekee taas rahaa. Sellaista on pankkiirien ystävyys.

Myös Italiasta saattaa paljastua samanlaista huttua, sillä The New York Times väitti äsken, että toinen Wall Streetin suuri investointipankki JP Morgan on auttanut Italiaa samanlaisilla neuvoilla.