Markkinavoimat ilmastotalkoisiin

Entinen investointipankkiiri Michael Gill ja hänen poikansa Sam Gill uskovat indeksien voimaan. Heidän mielestään pörsseissä liikkuva raha saadaan toimimaan ympäristön hyväksi, jos sijoittajat ryhtyvät arvostamaan ympäristöstään huolehtivia yrityksiä.

Michael Gill toimi 1990-luvulla niin analyytikkona kuin salkunhoitajanakin. Sittemmin hän perusti Environmental Investment Organisationin (EIO), voittoa tavoittelemattoman järjestön, joka haluaa sijoittajat mukaan ilmastotalkoisiin.

Tällä viikolla järjestö julkisti ET-indeksinsä (ET = environmental tracking), johon se on kerännyt mukaan maailman 1 100 suurinta julkisesti noteerattua yritystä. Ne edustavat yli puolta maailman pörssiyhtiöiden markkina-arvosta.

Kun sijoituksista melkein kolmasosa seuraa indeksejä, yrityksen asema niissä vaikuttaa suoraan sen markkina-arvoon. Jos ympäristöindeksistä tulisi suosittu sijoituskriteeri, siitä putoaminen tuntuisi yritysjohtajan palkka- ja bonuspotissakin. Se sattuisi!

Värikoodi
helpottaa valintaa

Gillit markkinoivat nyt indeksiään erityisesti eläkerahastoille. Ne ovat maailman suurimpia sijoittajia.

ET-indeksin kärkisijoille yltävät yritykset kertovat erilaisista päästöluokistaan luotettavasti. Ne ovat tarkistuttaneet ympäristöraporttinsa yhtä mallikkaasti kuin muunkin tilinpitonsa. Nämä yritykset saavat ET-indeksissä taivaansinisen tai kirkkaanvihreän värin.

Stora Enso ja UPM-Kymmene ovat listan kärkipäässä ja selvästi maailman metsäjättien valiojoukkoa. Kone saa lähes kiitettävän ja Nokiakin pääsee kirkkaanvihreään kerhoon.

Tummanvihreän värikoodin saavat yritykset, jotka tuottavat kyllä ympäristötietoa, mutta eivät tarkistuta sitä ulkopuolisilla. Metso, Fortum ja TeliaSonera kuuluvat tähän joukkoon.

Puolet maailman pörssiyhtiöistä päätyy vielä ET-indeksin punaiselle sektorille. Ne eivät kerro ympäristöasioistaan. Pohjoismaisiin välinpitämättömiin finanssitaloihin lukeutuvat muun muassa Sampo, Danske Bank ja Nordea.

Yritysten ympäristöraportointi lisääntyy nyt niin vauhdikkaasti, että Gillit uskovat vain pienen osan yrityksistä olevan punaisella sektorilla muutaman vuoden päästä.

Hyvänä on
kiva olla

Ainakin Britannian yritykset ovat huomanneet ympäristön tärkeyden. Listan parhaimpiin kuuluvan kauppaketjun Marks & Spencerin pääjohtaja Stuart Rose pitää hyvää ympäristöpolitiikkaa myös hyvänä bisnesmallina.

– Kuvittelimme, että hiilipäästöjen vähentäminen tulisi meille kalliiksi, mutta kävikin päinvastoin. Kun alihankkijat alkoivat keksiä keinoja esimerkiksi pakkausten vähentämiseksi, monet kustannukset alenivat.

Jokaisen ympäristöstään huolehtivan yrityksen kannattaa rummuttaa toimiaan myös imagomielessä. Jos vielä sijoitusmaailmakin alkaa kysellä ympäristötietoja, niin vain harvalla yrityksellä on varaa tipahtaa kelkasta.

ET-indeksi ei suinkaan ole ensimmäinen yritys sijoittajien ympäristöherättelyssä. Esimerkiksi Dow Jones on pitänyt Sustainability-indeksiään jo kymmenen vuotta. Siihen kerran nousseet ja myöhemmin tipahtaneet yritykset ovat tunteneet pudotuksen myös osakekurssissaan.

Markkinavoimille
kiitosta?

ET-indeksi eroaa Dow Jonesin indeksistä ottaessaan mukaan kaikki maailman suurimmat pörssiyhtiöt. Se ei siis tyydy vain kiittelemään, vaan se myös nuhtelee tuhmia punaisella värillään.

Voi hyvin olla, ettei ET-indeksi koskaan pääse esittelyä pitemmälle. Varmaa kuitenkin on, että yrityksille tulee jatkuvasti uusia ympäristökimmokkeita ja että jossain vaiheessa ne leviävät myös rahamarkkinoille.

Saattaa olla, että Michael Gillin pojanpoika kiittää vielä markkinavoimia elinympäristönsä pelastamisesta, vaikka isoisän indeksi ei niille heti kelpaisikaan.