Vientituotteena potkut

Suomalaisen terveydenhoitohenkilökunnan on syytä seurata tarkkaan, mitä neuvoja hallitus omaksuu McKinseyltä. Viime eduskuntavaalien alla McKinsey julkaisi raportin, jossa hallitusta kehotettiin lisäämään julkisen alan tuottavuutta.

Amerikkalaisen terveydenhoitojärjestelmän kalleus ja tehottomuus ovat olleet tiedossa jo pitkään.  Amerikkalaisessa terveydenhoidossa ei ole sinänsä mitään oppimista, mutta amerikkalaiset konsultit ovat maailman parhaita ammattilaisia: he osaavat puristaa työvoimasta viimeisetkin energian pisarat ja heillä keinot tehdä kenen tahansa työstä pakkotahtista uurastamista pienellä palkalla.

On helppo arvata, että McKinsey ehdottaa tehostamista. Se sanoo, että julkista omistusta ja säätelyä pitää purkaa – eikä olisi paha jos terveydenhoitoalasta tulisi vähitellen täysverinen bisnes kuten Amerikassa.

Ehkä Matti Vanhasen hallituksella on todellisia tarkoituksia parantaa terveydenhoitoa, mutta miksi sitä eivät kiinnostaneet esimerkiksi ranskalainen tai saksalaisen terveydenhoitomalli. Niitä myös amerikkalaiset terveysasiantuntijat pitävät arvossa ja eikö Suomestakin löydy sekä päteviä lääkäreitä että byrokraatteja, jotka osaisivat asian.

Onko ulkopuolisten apu – saati amerikkalainen – ylipäätään tarpeen?

Miksi neuvoja ei kysytty
Ranskasta tai Saksasta?

Varsinkin Ranskan terveydenhoitojärjestelmä on korkeatasoinen.

Vuonna 2000 maailman terveysjärjestö WHO arvioi 191 maata käsittäneessä selvityksessä, että Ranskassa on maailman paras terveydenhoito. Suomi tuli vasta 34. sijalle, joten oppimista Ranskasta olisi paljonkin.

Jos halutaan ulkopuolisia arvioitsijoita, jotka eivät katsele asioita laatikosta – kuten amerikkalaiset sanovat – olisi jonkin eurooppalaisen maan malli kiinnostavampi. Vaikka katunäkymä New Yorkin Sohossa ja Rööperissä voi olla aika samanlainen, on eurooppalaisen ja amerikkalaisen yhteiskunnan ero huikea.

Yhdysvalloissa yhteiskunta toimii pitkälle yksityisin varoin, mutta Euroopassa taas verovaroilla. Tästä seuraa se, että amerikkalaisten ei ole järkevää kopioida mitään suoraan Euroopasta eikä päinvastoin.

Ongelmana amerikkalaisten toimintamallien tuomisessa Eurooppaan on myös se, että valtaosa amerikkalaisista ei enää elä yhteiskunnassa – vaan taloudessa, koska suuri osa amerikkalaisista hyväksyy hiljaisesti jo sen ajatuksen, että ihminen on vain hyödyke ilman erityisominaisuuksia.

Hän on nöyrästi resurssi, yksi tuotannontekijöistä kuten öljy, tietokoneprosessori tai logistiikka. Ja kun vapaa markkinatalous painaa kilpailun ansiosta kaikkia hintoja alas, niin totta kai myös hänen työnsä halpenee.

Potkut ovat amerikkalainen
vientituote maailmalla

Stanfordin yliopiston taloustieteen professori Jeffrey Pfeffer kirjoittaa tämän viikon Newsweekin Yhdysvaltojen painoksessa, että työntekijöiden irtisanomisista on tullut viimeksi kuluneella vuosikymmenellä amerikkalainen vientituote maailmalla.

Hän kertoo kuinka jo useita vuosia sitten erässä konferenssissa Tukholmassa ruotsalaiset liikealan johtajat kertoivat, että jos Ruotsi haluaa tulla yhtä tehokkaaksi kuin Yhdysvallat, sen on tehtävä työväen poispotkiminen helpommaksi.

– Euroopassa kuulee joka päivä siitä, että sen on seurattava Yhdysvaltoja ja tehtävä työmarkkinat on "joustavimmiksi", mutta mitä enemmän on tutkittu tätä universaalisti hyväksyttyä johtamistaktiikkaa, sitä hölmömmältä se näyttää, kirjoittaa Pfeffer ja lainaa useita tutkimuksia.

Pfeffer väittää, että koko amerikkalainen bisnesajattelu on väärillä teillä, koska yritykset heikentävät itseään potkimalla väkeä ulos heti kun tulee vähänkin vaikea aika. Ne eivät laske työvoiman vähentämisen epäsuoria kustannuksia, joista eräs tärkeimmistä on se, että potkimiset laskevat työmoraalia ja vaikeuttavat uuden työvoiman palkkaamista, kun talous elpyy.  

Pfeffer kertoo, että  New Yorkin terroriristi-iskujen jälkeen vuoden 2001 syksyllä lentoyhtiöt panivat kymmeniä tuhansia työntekijöitä ulos. Ne vetosivat terroristi-iskuihin, vaikka todellinen syy oli se, että laskusuhdanne oli tulossa ja halusivat vähentää muutenkin väkeä.

Ainoapoikkeus oli Southwest. Se ei irtisanonut ketään ja nyt se on maan suurin lentoyhtiö, yhtä iso kuin loput yhteensä ja hyvin menestyvä. Southwest ei ole pannut 40 vuotta kestäneen historiansa aikana yhtään työntekijää ulos tuotantotaloudellisista syistä, kirjoittaa Pfeffer.

Southwestin ihmiset tekevät mielellään töitä ja tuntevat yhteishenkeä. Voisiko Finnair vetää tästä  johtopäätöksiä?

Muiden amerikkalaisten lentoyhtiöiden kannattavuus on tunnetusti kiikun kaakun. Ne laskuttavat matkalaukuista 25 dollaria kappale.

Ne eivät tarjoa enää edes kylmää ruokaa ilmaiseksi ja laskevat jopa oliivit ostosalaatissa. Lord Bransonin Virgin Atlantic laskuttaa käytäväpaikasta 80 dollaria lisää, koska ne ovat haluttuja. Nyt Deltan koneissa juomapurkkia ei enää anneta kokonaisena, vaan lentoemäntä kaataa muovimukiin sen verran kuin siihen mahtuu ja säästää pohjat seuraavalle asiakkaalle.

Hoitokulut vievät
ihmisiä konkurssiin

Muutama avainluku kertoo amerikkalaisen terveydenhoitojärjestelmästä.

Viime elokuussa The American Journal of Medicine -lehti kertoi, että 62 prosenttia amerikkalaisten tekemistä konkursseista johtui siitä, että ihmiset eivät selvinneet lääke- ja hoitolaskuistaan eli he tekivät konkurssin. Sitä kutsutaan nimellä medical bankruptcy.

Kuuden vuoden aikana vararikkoon joutuneiden määrä on lisääntynyt 50 prosentilla. Hämmästyttävin tieto lehdessä oli se, että 78 prosentilla konkurssin tehneistä oli yksityinen terveysvakuutus.

Amerikkalaiset terveysvakuutusyhtiöt ovat alkaneet piilottaa sopimuksiinsa kaikenlaisia poikkeuslausekkeita, joiden perusteella ne maksavat vain osan kuluista. Sopimustekstit on laadittu niin, että tavalliset ihmiset eivät osaa lukea niitä.

Nyt kun presidentti Barack Obama yrittää muuttaa amerikkalaista terveydenhoitoa hieman eurooppalaisempaan suuntaan, tuntuu aika käsittämättömältä, että Suomi palkkaa amerikkalaisen konsulttitoimiston ideoimaan suomalaista terveydenhoitoa. En kehtaa kertoa siitä kenellekään amerikkalaiselle tuttavalleni.