Kilpailukyky ei löydy EU:sta

Kilpailukyky on nyt Suomelle tärkeämpi asia kuin pitkään aikaan. Vuosikymmenen alun hurjan talouskasvun aikaan vähän huonompikin pärjäsi maailmankaupassa ainakin kohtuullisesti, koska kysyntä ylitti tarjonnan useilla aloilla. Nyt edessä on todennäköisesti monta hitaan kasvun vuotta. Siksi kilpailu tulee olemaan lähes kaikilla aloilla selvästi kovempaa kuin se oli muutama vuosi sitten.

Kilpailun koveneminen ei koske ainoastaan yrityksiä. Myös valtiot, kunnat ja yliopistojen kaltaiset julkiset organisaatiot joutuvat yhä ankarammin pohtimaan, miten ne hoitavat oman tehtävänsä kunnialla aiempaa niukemmilla resursseilla.

Niukan yhtälön parhaiten ratkovat tulevat kukoistamaan, kun taas heikommista tulee entistä heikompia. Siksi kenenkään ei kannata puolustaa huonoa kilpailukykyä.

Huonosta kilpailukyvystä kärsivät eniten heikoimmassa asemassa olevat, sillä lasku lankeaa yleensä ensimmäiseksi heidän maksettavakseen.

Yhteiskunnan tukiverkoston romahtaminen ei haittaa 20 rikkainta perhettä, mutta se haittaa kovasti 20 000 köyhintä perhettä.

Säästämällä
ei synny uutta

Sana ”kilpailukyky” herättää usein aggressioita siksi, että politisoitunut käsite liitetään helposti työvoimakustannuksiin, verotukseen ja energiaan. On toki perusteltua väittää, että kilpailukyky ei nouse nostamalla työn, energian eikä verotuksen hintaa. Kestävä kilpailukyky on kuitenkin paljon enemmän kuin kustannuskuri.

Kun kilpailukykykeskustelu velloo pelkkien kustannusten ympärillä, puolustetaan yleensä vanhoja rakenteita. Jos johtaja ei keksi mitään uutta, on kustannusten leikkaaminen ainoa vaihtoehto menestyä kovenevassa kilpailussa.

Pelkkiin kustannusleikkauksiin perustuva strategia etenee kuitenkin vääjäämättä kohti nollaa. Esimerkiksi energiapolitiikassa Suomi on nojannut liian yksipuolisesti vanhoihin malleihin, jolloin haihatteluna pidetyt vaihtoehdot ovat saaneet vähän huomiota. Siksi kilpailijamaat ovat ottaneet valtavan etumatkan meihin nähden monien vaihtoehtoisten energiamuotojen kehittämisessä. Ongelma ei ole ollut suomalaisten halu saada halpaa energiaa, vaan halu saada vain halpaa energiaa.

Mitä enemmän ajatukset liikkuvat kustannusten lisäksi uusissa oivalluksissa, sitä kestävämpää kilpailukykyä on odotettavissa. Silloin voi syntyä IPhonen kaltaisia tuotteita, joista yksi tuottaa Applelle voittoa yhtä paljon kuin 10 nokialaista Nokialle.

Onneksi Nokia osoitti tuloksellaan, että myös kohtuulliseen innovointiin ja suureen tehokkuuteen perustuva strategia voi tuottaa ällistyttävän paljon rahaa.

Ideat vaativat
intohimoa

Oivaltamisen ongelma on, että se on vaikeaa. Olisi epärealistista olettaa, että esimerkiksi Suomesta voisi kehittyä helposti joku erikoinen oivallusyhteiskunta, jossa sikiää solkenaan hämmästyttäviä maailmanmenestyksiä. Siitä huolimatta Suomeen pitäisi luoda mahdollisimman hyvät edellytykset ideoiden syntymiselle. Usein nuo edellytykset ovat olemassa, jos ihmisillä on intohimoa.

Kansankunnan tasolla intohimoa syntyy, jos yrittäjyyden arvostus nousee. Amerikkalaismediassa Bill Gatesin, Steve Jobsin ja Sergey Brinin kaltaiset yrittäjät ovat sankareita.

Suomalaismediassa suurimmassa arvossa ovat Brysselin byrokraatit. On kuitenkin turha odottaa innovaatioita Brysselistä. EU:n aikaansaannokset maapallon kilpailukykyisimmän talousalueen rakentamisessa ovat suorastaan kehnoja.

Hyviä ideoita ei synny kuitenkaan pelkästään yrittäjien päässä. Esimerkiksi yksi tekstiviestin isistä, Matti Makkonen, työskenteli aikanaan posti- ja telelaitoksella, josta tuli myöhemmin Sonera. Jäyhänä pidetty Nokia puolestaan on ollut valtaisa patenttien tuottaja.

Jostain syystä kuitenkin sekä Sonera että Nokia menettivät intohimoaan, kun ne alkoivat menestyä oikein hyvin ja kasvoivat liian suuriksi. Isojen organisaatioiden onkin pakko löytää uusia johtamismalleja, jotka innostavat ihmisiä ja antavat tilaa uusille ideoille.   

Työpaikoilla pitäisi myös saada läpi ajatus, että oivallukseen perustuvaa kilpailukykyä ei pidä repiä kenenkään selkänahasta. Kilpailukyky paranee usein silläkin, että kaikkien vuosikausia typeränä pitämä toimintatapa muutetaan järkevämmäksi niin, että työtaakka kevenee, kustannukset vähenevät ja asiakaspalvelu paranee.

Tämän ajattelutavan löytäminen voi tosin olla kovin vaikeaa nyt, kun yritykset ovat selviytymistaistelussaan irtisanoneet ihmisiä kovalla kädellä. Toimet vanhan kilpailukyvyn parantamiseksi ovat syöneet eväitä uuden kilpailukyvyn rakentamiseksi.