Kiina haisee kehitysmaalle

Tuo elävä minidraama on hyvä kuva siitä miten Kiina haisee.  Tämä on ehkä näkyvin osoitus siitä, että taloudellisesta vahvuudestaan huolimatta Kiina on vielä kehitysmaa. Tosin Kiina usein tuoksuu oikein ihanalle, mutta se on sitten eri tarina.

Lokapojat taas
naapurissa?

Viemärikaivon haju tyrmistytti pienen tytön helmikuun ensimmäisellä viikolla Hainanissa, Haikoun kaupungin keskustassa. Meidät tyrmistytti hirvittävä löyhkä, joka levisi syyskuussa uuteen Qingdaon vuokra-asuntoomme. Olimme ennättäneet nauttia raikkaista merituulista vasta viikon verran.

Yllätys oli täydellinen. Oliko paikallisten Lokapoikien tankkiauto käynyt tyhjentämässä lastinsa meidän pihalle?

Naapurit eivät reagoineet millään tavalla. He tiesivät mistä oli kyse. Pari kuukautta myöhemmin kerrostalonaapurit aiheuttivat itse lähes samanlaisen löyhkän ripustamalla kaloja kuivumaan pihalle tai ulkoparvekkeille vetämilleen naruille. Jokaisessa kiinalaisessa taitaa vielä asua talonpoika tai kalastaja.

Syyskuinen löyhkä tuli vajaan kilometrin päässä sijaitsevasta kalastajakylästä ja sen kalatorilta. Se on mainio paikka niille, jotka haluavat taatusti tuoretta, paikallisesti pyydettyä kalaa, simpukoita, valtavia katkarapuja, merimakkaroita ja monenlaisia meren mönkijöitä.

Kalastajakylä on aidosti osa Qingdaon kaupunkia. Itse asiassa kaupungin alueella on useita sellaisia. Lähtiessään ostoksille kalatorille lähtiessä kannattaa laittaa kumisaappaat jalkaan. Kalastajilla ja myyjilläkin on sellaiset. Kalojen huuhteluvedet valutetaan maapohjaiselle torille perkeiden ja muiden torijätteiden sekaan.

Kyykkyvessa on monelle
käymätön paikka

Qingdaossa, kuten muissakin näkemissäni Kiinan kaupungeissa, julkisen hygienian taso vaihtelee valtavasti. Bisneskeskustat voivat olla puhtaaksi liipattuja ilman roskan roskaa tai seinägraffitia.  Toisaalla hajut ja törkyisyys ovat paikoin sellaista luokkaa, että ne ovat tekemätön paikka monille pohjoisamerikkalaisille, jotka ovat eläneet suojattua elämää.

Varmaan Suomestakin löytyy matkailijoita, jotka eivät pysty käyttämään kiinalaisia julkisia tai puolijulkisia käymälöitä tai jotka eivät halua käyttää pahalta haisevaa alikulkutunnelia päästäkseen suuren kadun toiselle puolelle.

Olen tavannut myös ihmisiä, jotka vain äärimmäisen vastentahtoisesti suostuvat nousemaan kiinalaiseen kaupunkibussiin.

Qingdaossa sadevesiviemäreitä käytetään yleisesti jäteviemäreinä. Kun sademäärät ovat useimpina kuukausina melko vähäisinä, viemärikaivoihin kertyy runsaasti tavaraa.

Kalastajien ja pientalonpoikien kylissä eletään ilman nykyaikaista viemäröintiä ja jätehuoltoa niin kaupunkialueella kuin ollaankin. Jätteenkeräyspaikat ovat kolmiseinäisiä, avoimia aitauksia. Ne ruokkivat kylän koiria ja kanoja, joskus myös sikoja, kärpäsistä puhumattakaan.

Rasvat ja hiilet
katukäytävälle

Hajua ympäristöön tuottavat myös katukeittiöt. Nuo siirrettävät avokeittiöt jättävät jälkeensä rasvasta mustia katuja ja asiakkaiden kadulle heittämiä muovipusseja.

Hiiligrillit tuhkat kaadetaan usein suoraan jalkakäytävälle. Vaikka enimmät tuhkat siivotaan pois, jälkeen jää kengänpohjat tahraava läiskä. Katujen puhtaanapidossa on suuri määrä ihmisiä, mutta suuressa osassa kaupunkia he pystyvät poistamaan vain irtoroskat.

Roskaisuuden ja lemujen aiheuttajia eivät ole suinkaan pelkästään kalakauppiaat ja katukeittiöt. Lukemattomat isohkon autotallin kokoisissa tiloissa toimivat pienet kivijalkaliikkeet laajentavat toimitilaansa päivittäin jalkakäytäville. Kukin jättää omanlaistaan roskaa kadulle päivän aikaan.

Mutta tavalliset ihmiset roskaavat yhtä lailla. Kiinassa lähes kaikki pakataan moneen pakettiin ja pussiin. Papereita availleessaan ihmiset heittävät ne surutta kadulle. Autojen ikkunoista heitellään papereita ja palavia tupakantumppeja. Tuhkakupit tyhjennetään surutta jalkakäytävälle.

Roska-astioita ei ole kaduilla ja toreilla läheskään riittävästi, mutta nekin harvat saavat olla puolittain tyhjillään.

Teiden varret on usein reunustettu mainostauluilla tai tuijapensasaidoilla.  Aitojen taakse jää usein näkösuojassa oleva välikkö. Siellä voisi kävellä turvassa holtittomalta liikenteeltä, mutta valitettavasti sitä käytetään yleisenä käymälänä.

Omalla lannoitteella
kasvimaa tuottaa

Vahva ulosteiden lemu voi yllättää Qingdaossa kaupungin alueelta löytyvien talonpoikaiskylien kasvimailta. Ihmisulosteita ei talikoilla levitellä, mutta jos osuu paikalle, kun niitä haudataan kasvimaalle kaivettuun monttuun, niin haistaa kyllä mistä on kysymys.

Kiinassa kyykkyvessat ovat yleisessä käytössä. Rakenteellisesti ne ovat epähygieenisiä. Sääliksi käy niitä asuntoloissa asuvia tai toimistoissa työskenteleviä, joiden huoneet ovat lähellä yhteistä kyykkykäymälää.

Kesäaikaan lemu on todella sietämätön. Monet kyykkyvessaan tottuneet tosin eivät millään ilveellä halua laittaa takapuoltaan yleisessä käytössä olevalla vessanistuimelle. (Tämän takia joskus Suomessakin näkee kengän jäljet vessan istuimella.)

Vahvassa lemussa ei ole kyse pelkästä hajuhaitasta, vaan vakavasta terveydenhuollon ongelmasta, johon ei ole olemassa yksinkertaista, nopeaa tai helppoa ratkaisua. Valtavien rakenteellisten ja sosiaalisten uudistusten lisäksi vaaditaan 1300 miljoonan ihmisen kasvattamista uudenlaiseen hygienia- ja ympäristönäkemykseen.

Maailman terveysjärjestön WHO:n vuoden 2006 tilastojen mukaan Kiinan maaseutuväestöstä vain 59 prosenttia on ”parannetun saniteetin” piirissä.  Oikeaan paikkaan sijoitettu ulkovessa riittää nostamaan saniteetin parannettuun luokkaan. Kaupunkiväestöstäkin neljännes joutui tyytymään parannettua heikompiin saniteettioloihin.