Raha puhuu

Korkeimman oikeuden perusteluna on se, että kun yksityiset kansalaiset voivat käyttää sananvapauttaan vaaleissa ja antaa omille suosikeilleen rahaa vaalimainontaan, sama oikeus tulee olla myös yrityksillä. Näin vaalirahoitukselta poistui katto.

Viuh, sinne se meni yhdessä hujauksessa, vaikka vaalirahoista on riidelty kymmenet vuodet, laadittu lakeja, kirjoitettu paksuja kirjoja ja istuttu linnassa.

Sensaatiomainen päätös jäi Haitin maanjäristyksen varjoon ja sen takia on syytä palata siihen uudestaan.

Päätös syntyi korkeimmassa oikeudessa äänestyksen jälkeen, jonka konservatiivit voittivat 5–4. Häviölle jääneet vapaamieliset tuomarit varoittivat, että demokratia mätänee yritysten rahavirran saadessa juosta vapaasti poliittiselle kentälle.

Korkein oikeus antoi samalla myös voimakkaan aseen lobbareille. New York Times varottaa, että nyt lobbarit voivat uhata ketä tahansa vaaleilla valittua edustajaa sillä, että "meillä on miljoona dollaria, jonka me käytämme sinun hyväksesi tai sinua vastaan, aivan kuten haluat".

Presidentti Barack Obama sanoi heti päätöksen jälkeen, että se on merkittävä voitto suurille öljy-yhtiöille, Wall Streetin pankeille, terveysvakuutusyhtiöille ja muille voimakkaille eturyhmille, jotka käyttävät Washingtonissa joka päivä voimaansa hukuttaakseen tavallisten amerikkalaisten äänen.

Presidentin mukaan korkein oikeus avaa nyt tulvaportit paitsi amerikkalaiselle niin myös ulkomaalaiselle rahalle vaikuttaa amerikkalaisiin vaaleihin. Bloggarit irvistelivät, että nyt myös Osama bin Laden ja Kiinan hallitus voivat saada oman miehensä kongressiin.

Vaalirahan tärkeyttä kuvaa se, että esimerkiksi presidentinvaaleissa ehdokas, joka kerää suurimman vaalikassan, voittaa nykyisin säännöllisesti. Hän saa palkkalistoilleen parhaat asiantuntijat ja taitavimmat propagandamestarit.

Obama, jolla ei ollut suuria ja rikkaita tukijoita, onnistui keräämään viime presidentinvaaleissa internetin välityksellä pieniltä ihmisiltä ja yhteisöiltä enemmän vaalirahaa kuin republikaaninen vastaehdokas John McCain. Se oli tyrmistyttävä tappio suurelle rahalle.

Korkeimman oikeuden oikeistolaiset tuomarit pyrkivät varmistamaan yritysten sananvapaudella sen, että Barack Obaman temppu ei enää toistu. Presidentti Obama yrittää vastaiskua. Hän kerää sekä edustajahuoneesta että senaatista edustajia ajaakseen läpi lain, jolla kongressi voisi kumota korkeimman oikeuden päätöksen.

Republikaanien leiri valmistautuu juhlamielin tuleviin syksyn välivaaleihin, jotka se uskoo voittavansa, kun firmat alkavat käyttää sananvapauttaan. Jättiläisyritykselle vaalirahat ovat pikkupennosia. Jos niiden avulla voidaan istuttaa omia miehiä kongressin edustajahuoneeseen ja senaattiin, niin miksipäs ei.

Keskustelin parisen vuotta sitten Washingtonissa toimivan Brookings-tutkimuslaitoksen Steven Hessin kanssa, jolla on pitkä kokemus presidentti-instituution seuraamisesta. Hess aloitti sillä, että Yhdysvaltojen poliittinen systeemi perustuu kilpaileviin ja tasapainotettuihin valtaa käyttäviin voimanpesiin. Kongressi, presidentti ja korkein oikeus kamppailevat joka päivä kaikin voimin saadakseen enemmän valtaa.

Hess myöntää, että eurooppalaisen on vaikea ymmärtää esimerkiksi korkeimman oikeuden vahvaa asemaa. Presidentti nimittää korkeimman oikeuden jäsenet eliniäksi (Euroopassa elinikäisyyksiä myönnetään pursiseurojen kunniakommodoreille). Korkein oikeus voi kumota minkä tahansa toimen, johon presidentti tai kongressi ryhtyy.

Hess sanoi, että presidentit mittelevät voimiaan korkeimman oikeuden kanssa, ja korkein oikeus panee vastaan kaikin voimin. Tässä taistelussa ei menestytä reiluudella vaan runoilija  Baudelairen sanoin voitto koostuu iskuista. Näin on tapahtunut koko Yhdysvaltojen historian ajan. Joskus presidentti on vahvoilla, joskus heikoilla.

Hess myönsi, että joskus amerikkalainen malli näyttää olevan aivan hullu ja poissa tolaltaan. Jos tältä näyttää, se johtuu siitä, että tarkastelija tulee toisesta kulttuurista ja noudattaa toisenlaista ideologiaa, hän sanoi.

Hess on oikeassa. Hullulta tuntuu.