Mittakaavasokea vastaan suuruudenhullu

Suomalainen Kiinan liike-elämän tuntija, joka blogissaan käyttää nimeä Beijingman, kirjoittaa muun muassa siitä, mitä kiinalaiset ajattelevat suomalaisista. Kiinalaisten mielestä suomalaiset, vaikka ansaitsevatkin kunnioitusta vauraudesta ja teknisestä osaavuudesta, eivät ymmärrä mittakaavan päälle. Pienen kansan jäseninä heiltä puuttuu laajuuden taju.

Kiinalaisten ajatusmaailmassa sijoittumisella toisten suhteen eli rankkauksella on vahva asema. Tässä ei ole kyse pelkästään abstrakteista vertailuluvuista vaan se lyö leimansa kiinalaisten jokapäiväiseen ajatteluun ja elämään.

Rankkauksen
ykkösmaita

Lasten asettaminen paremmuusjärjestykseen alkaa jo ennen kouluikää. Perheet, eivät pelkästään vanhemmat, ryhtyvät ajamaan lapsia hyviin koulusuorituksiin, jotta he pääsevät hyviksi rankattuihin kouluihin, hyville preppauskursseille, hyviksi rankattuihin yliopistoihin ja hyviksi rankattuihin työpaikkoihin.

Kunnianhimoiset tavoitteet johtavat myös lasten jatkuvaan patistamiseen yhä parempiin suorituksiin. Tähän tilanteeseen kriittisesti suhtautuvat puhuvat lapsuuden ryöstämisestä – eivätkä aiheetta.

Kiinalaiset ovat hyvin tietoisia oman historiansa pituudesta. Kiinalaisen arkeologian tehtävänä nähtiin pitkään maan kulttuurin osoittaminen kaikkein vanhimmaksi.

Tästä suuruuden, pitkäikäisyyden ja paremmuuden näkökulmasta katsottuna Suomi varmaankin näyttää melko mitättömältä kärpäsenpaskalta maailman kartalla.

Maita voidaan verrata keskenään vaikka CIA:n The World Fact Bookin lukujen avulla. Absoluuttisissa luvuissa Suomi tietenkin häviää 6-0, mutta suhteellisissa vertailuissa suomalaiset päihittävät kiinalaiset monessa suhteessa. Monessa suhteessa maat ovat myös melko samanlaisia.

Kuka meidät
elättää?

Asukasmäärissä Kiinan ja Suomen välinen ero on karkeasti 250-kertainen. Kiinan asukasluku on 1 338,6 miljoonaa, Suomen 5,3 miljoonaa.

Kiinassakin kannetaan huolta väestön ikääntymisestä. Siinä suhteessa maa on kuitenkin vielä Suomea jäljessä. Ikäjakauma näyttää tällaiselta: Kiinalaisten keski-ikä on 31,1 vuotta. Suomessa ikämediaani kulkee 42,1 vuodessa. Kiinalaisen odotettavissa oleva ikä on 73,5. Nyt syntyvä suomalaislapsi elää keskimäärin 79 vuotta.

Kummankin maan väestönkasvu on maailman hitaampien joukossa. Suomi on sijalla 191 ja Kiina sijalla 146 väestönkasvun nopeudessa. Kiinassa syntyy 14 lasta tuhatta asukasta kohti vuodessa. Suomalaisia syntyy vain 10,4.

Kiinalaista yhteiskuntaa on monesti kuvattu staattiseksi, mutta nykyvuosina siellä on meneillään valtava murros. Tämä näkyy maan nopeassa kaupungistumisessa. Suomalaisista asuu kaupungeissa 63 prosenttia, mutta kaupungistumisvauhti on vain 0,8 prosenttia vuodessa. Kiinalaisista kaupunkilaisia on 43 prosenttia, mutta kaupunkilaistuminen etenee 2,7 prosentin vuosivauhdilla.

Kiinalaisten poikalasten haluttuus ja suosiminen tyttöjen kustannuksella nousee jatkuvasti esille sekä mediassa että tutkimuksissa. Tilastot näyttävät tukevan jossain määrin poikalasten suosimista.

Kiinan köyhät köyhempiä,
rikkaat rikkaampia

Kiinan vähiten ansaitseva kymmenys vastaa 2,4 prosenttia kulutuksesta kun eniten ansaitsevan kymmenyksen osuus on 31,4 prosenttia. Suomessa vastaavat luvut ovat 3,6 ja 24,7 prosenttia.

Kiinalaisista köyhyysrajan alapuolella elää 8 prosenttia. CIA ei pystynyt selvittämään kuinka suuri osa suomalaista elää köyhyysrajan alapuolella.

Henkeä kohti laskettu kansantulo on Kiinassa 6 000 Yhdysvaltain dollaria. Suomessa se on 37 000 dollaria. Maailman listalla Suomen sijoitus on 31, Kiinan 133.

Kiinan kansatuote kasvoi vuonna 2008 yhdeksän prosentin vuosivauhtia. Se oli 17:nneksi nopeinten kasvava talous. Suomen kansantalouden kasvuvauhti oli viime vuonna 0,8 prosenttia, sijoitus 183.

10–30-kertainen
ero

Kiinan pinta-ala on 9,6 miljoonaa neliökilometriä, Suomen 0,34 miljoonaa neliökilometriä. Ero noin 30-kertainen. Maailmantilastossa Kiina sijoittuu sijalle 4, Suomi sijalle 64.

Kiinan rajojen pituus on 22 100 kilometriä, Suomen 2 700  kilometriä. Kiinalla on 14 rajanaapuria, Suomella kolme. Kiinan rannikon pituus on 14 500 kilometriä, Suomen 1 250.

Maat ovat lähes toistensa vastakohtia pinnanmuodostukseltaan. Siinä missä Suomi on enimmäkseen matalaa, kumpuilevaa alankoa, jota rytmittävät matalat kukkulat ja järvet, Kiina on enimmäkseen vuoristoja, vuoriylänköjä, erämaita lännessä ja alankoja ja jokisuistoja idässä.

Haltiatunturi nousee 1 328 metriin merenpinnan nollatasosta. Kiinan matalin kohta on 154 metriä merenpinnan alapuolella. Mount Everestin korkeus merenpinnasta on 8 850 metriä.

Kiinan pinta-alasta viljelyskelpoista maata on vajaa 15 prosenttia, Suomen vajaa seitsemän.

Kiinassa on vuosittain uusiutuvia vesivaroja 2 830 miljoonaa kuutiokilometriä, Suomessa vain 110 miljoonaa.  Kiinalaiset käyttävät vuodessa vettä 550 miljoonaa kuutiokilometriä, suomalaiset 2,3 miljoonaa.

Asukasta kohti laskettuna liikutaan lähes samalla tasolla. Kiinassa vettä käytetään henkeä kohti vuodessa 415 kuutiometriä, Suomessa 444 kuutiometriä. Nämä luvut ovat kymmenen vuoden takaa.

Veden käyttötarkoitus poikkeaa radikaalisti. Kiinalaiset kotitaloudet käyttävät vedestä seitsemän prosenttia, suomalaiset 14. Suomessa teollisuus nielee suurimman osan eli 84 prosenttia käyttövedestä. Kiinassa suurkäyttäjä on maatalous, jonka osuus on 68 prosenttia. Veden kulutuksen jakautuminen heijastaakin hyvin maiden erilaista talousrakennetta.