Kun Obama miekkaan tarttuu, hän miekkaan...

Presidentti Barack Obaman päätös lähettää 30 000 sotilasta lisää Afganistaniin oli sotateollisuudelle mieluinen. Kassaan kilahtaa 30 000 miljoonaa dollaria lisää rahaa seuraavan 18 kuukauden aikana.

Yhdysvaltain asevoimat toimii Irakissa ja Afganistanissa samalla ajatuksella kuin moderni suuryritys. Se on ulkoistanut kaiken lukuun ottamatta ydintä, joksi katsotaan varsinainen taistelutoiminta.

Yhdysvaltain puolustusministeriö Pentagon ostaa palveluja firmoilta, jotka huolehtivat sotatantereella ja kotirintamalla tuhansista asioista. Ne järjestävät sotilaille ruokaa, rakentavat tukikohtia, huolehtivat polttoainehuollosta, varaosista ja korjauksista. Ne tarjoavat myös ”sotilaallisia tukipalveluita”, joihin kuuluu muun muassa vankien kuulustelu.

Hyvän kuvan ulkoistamisen laajuudesta antaa se, että Yhdysvaltain tiedustelubudjetista menee 60 prosenttia yksityisille firmoille, jotka vakoilevat keskustiedustelupalvelu CIA:lle ja kansalliselle turvallisuusvirastolle NSA:lle.  

Amerikkalainen yksityinen turvafirma Blackwater vartioi Yhdysvaltain suurlähettilään henkeä, ja kun amerikkalainen senaattori, ministeri tai joku muu tärkeä henkilö tulee sotatantereelle vierailulle, hänen kuljetuksistaan ja turvallisuudestaan eivät vastaa sotilaat vaan yksityiset turvayhtiöt.

Sotafirmojen laskutuksesta on paljastunut kymmenien miljardien väärinkäytökset, joita selvitellään kongressissa ja oikeusistuimissa. Ne ovat laskuttaneet esimerkiksi polttoaineesta, jota ei ole ollut olemassakaan ja kuorma-autokeikoista, joissa tyhjät autot ajelivat edestakaisin.

Tapasin eräillä diplomaattikutsuilla amerikkalaisen sotilasinsinöörin, joka johtaa miljardien dollareiden rakennusprojekteja Afganistanissa ja Irakissa. Hän kertoi hyväntuulisena, että rahasta ei ole koskaan puutetta. Hänen ei tarvitse ajatella, mitä maksaa, vaan hän voi keskittyä laatuun. Kun kysäisin miten hän valvoo rahankäyttöä, hän vastasi, että ei millään tavalla, koska sitä varten on satojen työntekijöiden kirjanpito-osastot.

Kun Barack Obama otti Yhdysvaltain presidentin tehtävät vastaan kylmänä mutta aurinkoisena tammikuun 20. päivänä, miljoonat ihmiset riemuitsivat Washingtonin keskustassa, koska George W. Bushin ja Dick Cheneyn painajaismainen hallinto loppui.

Kun Bushia kuljettava helikopteri teki seremoniallisen ylilennon Washington keskustan puiston Mallin yli, miljoonat ihmiset puhkesivat spontaaneihin suosionosoituksiin ja riemun huutoihin. Sotapresidentti Bushin helikopterin häivyttyä taivaanrantaan kansa oli helpottunut.

Tuskin kukaan osasi aavistaa, että 11 kuukautta myöhemmin Yhdysvaltain sotilasimperiumi jatkaa muuten entisillä raiteillaan, mutta George W. Bushin sodista tulee Barack Obaman sotia.

Obama ehti saada jo Nobelin rauhanpalkinnon siitä hyvästä, että lupasi lopettaa Bushin järjettömät sodat, mutta hänellä on kohta enemmän sotilaita Afganistanissa ja Irakissa kuin Bushilla koskaan.
Kun 30 000 miehen vahvistus saapuu Afganistaniin, Obaman joukkojen määrä nousee siellä 100 000 sotilaaseen, joista Nato-joukkoja on muutama tuhat.

Joukkojen kokonaismäärä käy Irakissa ja Afganistanissa 225 000 miehessä, mutta alkaa laskea, kun Obama alkaa vähentää Irakin joukkojaan. Tavoitteena on pudottaa Irakin joukot 124 000 miehestä 50 000 mieheen. Bushilla oli alueella enimmillään 186 000 sotilasta.

Suuri osa amerikkalaisista ei jaksa uskoa siihen, että Obaman 30 000 amerikkalaissoturin vahvistus tuo ratkaisun Afganistanissa. Miten he voisivat hävittää 18 kuukaudessa Al-Qaidan piileskelypaikat ja kesyttää talibaanit sellaisiksi, että he eivät enää kaada Afganistanin hallitusta?

Millä tempulla he kitkevät afganistanilaisista ministereistä, kuvernööreistä ja klaanipäälliköistä korruption, kun presidentti Karzain veli on maan suurin huumekauppias? Millä ihmeellä Obaman uudet sotilaat saavat maanviljelijät luopumaan tuottoisasta oopiumista?

Obama yrittää luoda maahan yhtenäiset omat asevoimat, joiden huoleksi voitaisiin jättää taistelu talibaaneja vastaan. Kun puolustusministeri Robert Gatesilta kysyttiin, miten afganistanilaisnuorukaiset saadaan sotilaskoulutukseen, hän turvautui amerikkalaiseen rahan logiikkaan ja vastasi, että Pentagon alkaa maksaa afgaanisotilaille parempia palkkoja kuin talibaanit.

Tähän saakka heille on maksettu 100 dollaria kuukaudessa.
Irak ja Afganistan ovat olleet unelmasotia aseteollisuudelle, koska niiden aikana sodankäynnin hinta on moninkertaistunut. Esimerkiksi Jeep-auto maksoi toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina 5000 dollaria.

Irakissa ja Afganistanissa siirryttiin "hummereihin", joiden hinta oli 28 000 dollaria. Nyt joukot ajavat jo puolen miljoonan dollarin peleillä. Hinnannousu on lentokoneissa, ohjuksissa ja varsinkin elektroniikassa ollut vieläkin huimempi. Liiketalouden näkökulmasta arvioiden sotateollisuus on tehnyt hienoa bisnestä, koska se on onnistunut moninkertaistamaan tuotantonsa arvon.

Presidentti Dwight Eisenhower (1890–1969) julisti vuonna 1953, että "jokainen ase joka tehdään, jokainen sotalaiva, joka lasketaan vesille ja jokainen raketti, joka ammutaan on perimmäiseltä merkitykseltään varastamista niiltä, joilla on nälkä ja kylmä."