Paikka pienelle presidentille
21
Kun Van Kysymysmerkki astelee kansainvälisillä areenoilla Venäjän Dmitri Medvedevin ja USA:n Barack Obaman kanssa, hän jää näiden supervaltojen johtajien varjoon. Kysymysmerkkiä ei tunne kukaan ja hänen valtansakin on kyseenalainen.
Kysymysmerkin kotimaa on talousmahtina USA:ta isompi. Valtakunnan väkiluku on viidenneksen suurempi kuin Yhdysvaltojen ja sen pankeissa lepää selvästi enemmän arvopapereita, valuuttaa ja muuta talouden liukastetta.
Kysymysmerkki on Herman Van Rompuy. Hänen paikallaan voisi olla yksi maailman seuratuimmista ja vaikutusvaltaisimmista johtajista, Britannian ex-pääministeri Tony Blair.
Kun 27 EU-maan johtajat viikko sitten valitsivat alueen ensimmäisen presidentin, he tavoilleen uskollisina päätyivät pienimmän yhteisen nimittäjän hakuun. Heille ei tietenkään kelvannut ainoa tarjolla ollut nimekäs ehdokas.
Blairin suurin synti oli se, että hän olisi jättänyt jopa suurten EU-valtioiden omat johtajat varjoonsa. Kysymysmerkiltä sen sijaan menee varmaan koko presidenttikausi pelkästään nimensä tunnetuksi tekemiseen.
Matalalla
profiililla
EU eteni nyt mahdollisimman matalalla profiililla. Pienen presidentin aisapariksi se valitsi aivan pikkuriikkisen ulkoministerin.
Paikalle nousee täällä kotimaassaankin täysin tuntematon Catherine Ashton. Kun Blair ei muille eurooppalaisille kelvannut, niin briteille tarjottiin lohdutuspalkintona ulkoministerin paikkaa. Ashton oli brittien omallakin ehdokaslistalla vasta neljännellä sijalla.
Tässä nimitysruljanssissa ei ollut järjen hiventäkään. EU on käyttänyt valtavasti aikaa saadakseen perustuslain, joka sitten Ranskan ja Hollannin kansanäänestysten kaatamana muuttuikin Lissabonin sopimukseksi. Sitäkin viilattiin vuosikausia, kun irlantilaisia piti äänestyttää kahdesti, jotta sopimus saataisiin voimaan.
Väännön lopputuloksena EU valitsi itselleen pienimmät mahdolliset johtajat ehdokkaista, jotka eivät itse edes uskaltaneet sanoa tavoittelevansa tehtäviä.
Jos EU olisi eläin, se olisi selkärangaton, limainen, mätänevien lehtien seassa kiemurteleva kotiloton etana.
Demokratialle
muistomerkki
Kansalaisina ja kansakuntina eurooppalaiset eivät kuitenkaan ole niljakkaita limaklönttejä, vaan ympäristöstään ja yhteiskunnastaan huolehtivia ihmisiä, joilla on paljon annettavaa maailmalle. Eurooppalaiset tuovat vastapainoa amerikkalaiselle yltiökapitalismille ja kehittyvien maiden ihmisoikeusloukkauksille.
Ennen eurooppalaiset olivat myös demokratian esitaistelijoita. Ensimmäistä EU-presidenttiä ei ehkä voitu käytännön syistä valita kansanvaalilla, mutta kabinettikähminnän sijasta vähintäänkin parlamenttia olisi voitu kuulla.
Ja jos parlamenttikin oli ihan pakko sivuuttaa, niin ainakin ehdokkaat olisivat voineet julkisesti ilmoittautua kisaan ja kertoa näkemyksiään. Nyt siihen uskaltautui ainoastaan Latvian entinen presidentti Vaira Vike-Freiberga.
Eurooppalaisten perustuslakien ja demokratisoitumisen historia alkaa Runnymedessä vuonna 1215 allekirjoitetusta Magna Cartasta, joka rajoitti Englannin kuninkaan valtaa. Runnymeden pelloilla, ilmavoimien muistomerkin ja Thames-joessa sijaitsevan Magna Cartan allekirjoitussaaren välissä on hyvin tilaa myös demokratian hautakummulle.
Sitä tarvitaan, jos EU ei muuta tyyliään.
1
16
Kommentit (21)
Lisäksi meillä on "Työväen Presidentti" Sauli Niinistö.
Kyllä meidän kelpaa elellä.
P.S. Onneksi se "Tuhoomus-porukan" valitsema saksalainen kuningas ei tänne ilmaantunut.
Juuri hän, jos kukaan on osallistunut ihmisoikeusrikkomuksiin ja toivottavasti joutuu nyt niistä tilille.
On turha myöskään tuomita Van Rompoyta sekä Ashtonia etukäteen. Aika tulee näyttämään heidän kykynsä ja uskon heidän todella pystyvän parempaan kuin sotarikollisuuksiin syyllistynyt Blair.
Eikö Anna ole huomannut sellaista seikkaa, että Tony Blair tuli ryvettäneeksi itsensä aika pahasti kannattaessaan lämpimästi Irakin sodan aloittamista?
Hyökkäyssodan aloittaminen täysin valheellisilla perusteilla ei ole mikään pikkujuttu. Esimerkiksi sellaiset veijarit kuin Adolf Hitler ja Josif Stalin harrastivat tuota temppua aikoinaan, eikä jälkimaailma heitäkään kovin suuressa arvossa pidä.
Siinä Anna on toki oikeassa, että tämä nyt valittu EU-presidentti on melkoisen näkymätön harmaavarpunen. Mutta sellaisiahan nuo kompromissivalinnat yleensä tuppaavat olemaan.
Siinä olisi ollut ihmettelemistä..
Mutta tosiaan, demokratian hautajaiset olivat.
En ota kantaa van Rompuyn tai Ashtonin valintoihin sinansa. Ashtonin valinta kylla on todella erikoinen, BBC Parliamentarya kun on tullut seurailtua aktiivisesti, niin kyseinen nainen ei ole mitaan vaikutusta tehnyt.
Eiköhän Blairin suurin synti tosiaan ollut Irakin sodan aloittaminen ilman pätevää syytä.
Muilta osin olen kolumnin pointeista melko samaa mieltä. Pärjätäkseen esim. USA:n tai Kiinan rinnalla, EU:n olisi kenties ollut fiksumpaa valita presidentikseen hieman nimekkäämpi persoona.
Ja sekin on totta, että koko presidentin valitsemisprosessi oli oudon salamyhkäinen ja epädemokraattinen - ei lainkaan sellainen, kuin EU:n pitäisi olla.