Isänpäivä joutaa boikottiin

Vapaa-ajattelijat ovat pitäneet suurta meteliä kirkollisten juhlapyhien häiritsevyydestä.

Olisihan se aika traumaattista, jos kouluissa puhuttaisiin pyhäinpäivän alla vainajien muistelusta ja vihjailtaisiin lähes jokaiseen uskontoon kuuluvasta jälleennäkemisen toivosta.

Saati jos perheet vaeltaisivat hautuumaille kynttilöitä viemään – sellaisten muinaisten riittien voiman näkeminen pelottaa vaikka ketä tiedeuskossaan heikkoa.

Sen sijaan vapaa-ajattelijoita tai muita maailmankuva-änkyröitä ei näytä haittaavan tippaakaan se, että kokonaiset koululuokat ja päiväkotilasten legioonat valjastetaan tukemaan täysin kaupallista, turhien tavaroiden ostamiseen kannustavaa amerikkalaisperäistä isänpäiväkulttuuria.

Muistattehan lapset varmasti muistaa isää nyt sunnuntaina! Tehdäänpä kuviksentunneilla paljon kortteja, että äiti voi kiinnittää ne lahjapaketteihin!

Jos isänpäivätouhotus jäisikin tähän, lasten askartelun ja heidän aidon iloisen hyörinänsä asteelle, päivää kannattaisi ilman muuta viettää. Mutta nyt mukaan prosessiin astuvat jo viikkoja aiemmin krääsäkauppiaat, ja pilaavat koko idean.

Tosin heidänhän se idea alunperin onkin. 

Ovelien kauppiaiden
myynninlisäysjuoni

Isänpäivä viettää Pohjoismaissa 60-vuotisjuhliaan. Vuonna 1949 joukko ruotsalaisia kauppiaita ehdotti, että tännekin tarvittaisiin äitienpäivän kaltainen isien juhla, kun jenkeissäkin sellainen on. Mutta ajoitus piti valita tarkasti, puhtaan kaupallisilla kriteereillä.

Esimerkiksi monissa anglosaksisissa maissa isänpäivää on perinteisesti juhlittu kesäkuun kolmantena sunnuntaina, mutta kauppiaat arvelivat juhlan menevän Pohjolassa liikaa päällekkäin juhannuksen kanssa. Kansaa olisi vaikea innostaa törsäämään parin viikon välein.

Enemmän lahjamyyntiä saataisiin aikaan, jos juhla olisi vaikkapa keskellä syksyä, riittävän kaukana kesälomista mutta hyvissä ajoin ennen joulusesonkia.

Ja näin tapahtui. Kauppiaiden pirullisen juonen ansiosta meillä on keskellä pimeintä loskakautta keinotekoinen juhla, jolloin kulutuskriittisimmissäkin perheissä isille ostetaan jotain mitä he eivät tarvitse.

Jätä isänpäivä väliin,
juhli isää ja äitiä arkena

Isät voisivat tänä viikonloppuna aivan yhtä hyvin tai huonosti, vaikka heille ei sunnuntai-aamuna tuotaisi uutta partavesipänikkää, Dressmanin lahjapakettikalsareita tai jonkun krapulaisen kotimaisen dekkaristin syysmarkkinoille kyhäämää mukanokkelaa murhakirjaa.

Sitäpaitsi isät osaavat kyllä, ihan samalla tavalla kuin naiset, hemmotella itseään arkenakin investoimalla ( lue: shoppailemalla) mielihyvää tuottaviin kestokulutushyödykkeisiin. Tai äijäroinaan, ihan miten vain. Siihen ei erillistä juhlapäivää tarvita.

Tietysti on hauskaa ainakin kerran vuodessa muistaa, että isätkin ovat olemassa. Mutta ovatko isät pyytäneet sitä varten isänpäivää? Eivät.

Se, että markkinaväki yrittää leimata ja ehdollistaa isyyden juhlistamisen jonkinlaiseksi yleiseksi turhakkeiden ostospäiväksi, on jopa loukkaavaa ja ansaitsee vastaansa kuluttaja-isä-boikotin.

Isyys tai äitiys eivät ole asioita, joita pitäisi yhtenä päivänä nostaa jalustalle juhlittavaksi ja sitten taas unohtaa loppuvuodeksi. Isyyden taakkaa ja autuutta voi juhlia, ajatella, pohtia tai vain elää ihan minä päivänä tahansa.

Joten pliide pliis, kauppiaat ja uusien tekohauskojen pakkojuhlien keksijät, antakaa isien olla rauhassa. Ihan riittävän rankkaa meille on sietää kohta alkavaa joulumyyntihelvettiäkin.

PS. Jos nyt on pakko juhlistaa isänpäivää, niin se tenavan tekemä kortti tai piirustus on aivan loistavan riittävä lahja. Ja puoli tuntia lisää unta isälle riittää tekemään isänpäivän aamusta täydellisen.