Jäähyväiset hyvinvoinnille
Suomen teollisen selkärangan mureneminen ja työikäisen väestön väheneminen iskevät hyvinvointiimme kovalla kädellä.
2.11.2009 07:31
159
Lähivuodet ovat hyvää aikaa niille, jotka pitävät talouskasvua tarpeettomana. Muiden mielestä meno saattaa äityä kovin ikäväksi.
Kasvukoneen vauhtia hidastavat työikäisen väestön väheneminen ja teollisuuden rapautuminen. Väestön kasvu ja teollistuminen ovat käytännössä ainoat tekijät, jotka ovat tähän mennessä kasvua synnyttäneet.
Tilanne on täysin uusi Suomen kansantaloudessa. Siihen sopeutuminen vaatisi suunnatonta muutoskykyä, jollaista ei ole vähään aikaan näkynyt. Edes vuosisadan lama ei ole saanut ay-liikettä luopumaan historianpuolustamisvimmasta, joka saa museovirastonkin väen vihreäksi kateudesta. Pelkät muutospuheet ovat saaneet juntan takajaloilleen puhumattakaan, että joku olisi testannut kykyä uudistumiseen.
Ay-liikkeen torjuntareaktio on toisaalta ymmärrettävä, sillä työnantajat ovat vuosikymmenien aikana vilkuttaneet katastrofikorttia liian usein. Kun pokeripöydässä käyttää samaa kikkaa jatkuvasti, vie vastapuoli rahat. Talouspelissä saattaa vain käydä niin ikävästi, että kaikki häviävät.
Työntekijöiden
määrä vähenee
Työikäisen väestön määrän arvioiminen on sikäli mukavaa ennustamista, että lähes kaikki faktat ovat nähtävissä. Esimerkiksi syntyvyyden mahdollinen lisääntyminen ei tuo meille uusia työntekijöitä pariin vuosikymmeneen. Siksi voimme luottaa Tilastokeskuksen lukuihin, joiden mukaan työikäisten määrä vähenee Suomessa seuraavat 20 vuotta.
Synkkä trendi voi muuttua vain kahdella tavalla: lisäämme valtavasti maahanmuuttoa tai laajennamme käsitettä ”työikäinen”. Jotta työikäisten määrän väheneminen voitaisiin korvata maahanmuuttajilla, pitäisi maahan tulla pari miljoonaa ulkomaalaista noin 20 vuoden aikana. Rohkenen epäillä suomalaisten halukkuutta noin rajuun kehitykseen. Siksi kannattaisi pohtia työiän venyttämistä, mikä tarkoittaisi opiskelijabileiden nopeampaa lopettamista ja myöhäisempiä eläkekahveja.
Teollisuus
supistuu
Teollisen selkärangan mureneminen on hankalampi ongelma. Metsäteollisuuden supistuminen voi hyvinkin jatkua, vaikka viime vuosien kaltaista leikkausaaltoa tuskin nähdään lähivuosina. Uusia Nokian sopimusvalmistajia ei synny Suomeen ihan heti, kun edellisetkin ovat pääosin poistuneet. Lisäksi nyt näyttää pelottavan paljon siltä, että myös perinteiset konepajamme alkavat hiljalleen siirtyä suuremmille ja halvemmille markkinoille.
Pitkällä tähtäimellä maahan syntyy varmasti uudenlaisia innovaatioita vanhan tilalle. Se vie kuitenkin aikaa. Erilaisia kotimaisia palvelukonsepteja voi syntyä nopeastikin, mutta ne ovat usein alhaisen tuottavuuden bisneksiä, mikä on huono tuottavuudelle ja talouskasvulle. Toki tarvitsemme niitäkin bisneksiä, mutta yksin niillä emme voi pitää entisenlaista kasvua.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Synkän näköinen kehitys kurittaa julkista sektoria monta vuotta tästä eteenpäin. Siksi vanhojen asemien puolustaminen uudessa kriisissä vain nopeuttaa hyvinvointivaltion rapautumista ja kahtiajaon syvenemistä. Siitä puolestaan kärsivät eniten heikoimmassa asemassa olevat.
Muutos ei tosin vaadi joustoa ainoastaan työntekijöiltä. Myös työnantajien on otettava käyttöön kasapäin uudenlaisia toimintatapoja, jotka mahdollistavat sen, että ihmiset jaksavat työssä muutaman vuoden nykyistä pidempään. Tässä asiassa teollisuus on tähän asti ollut parempi puhuja kuin tekijä.
Viimeinen
hetki toimia
Synkkä skenaario voi olla liiankin musta, sillä kansantaloudessa tapahtuu aina yllättäviä asioita. Poliittisessa keskustelussa vilahtaa kuitenkin liian usein ajatus, että entinen palaa maailmantalouden elpyessä.
Varmasti talouskriisi helpottuu, mutta monet suomalaiset työpaikat voivat olla ikuisesti kadonneita. Monet noista työpaikoista olisivat ehkä kadonneet jo aiemmin, ellei ainutlaatuisen kova ylikuumeneminen olisi pitänyt töissä kaikki mahdolliset. Kannattaa muistaa, että ennen sairasta taantumaa näimme yhtä epäterveen nousun.
Siksi tulevaisuutta kannattaisi pohtia enemmän kuin lautakasakeskustelun aikana on tehty. Ja siksi päättäjien pitäisi toimia yhdessä. Ainakaan minä en haluaisi jäädä historiaan päättäjänä, joka esti valmistautumisen onnettomuuteen, vaikka karikot olivat kaikkien nähtävillä.
13
14
24
Kommentit (159)
Näin talous pelastuu. Joutuu vain kysymään, kenen talous?
eliniäksi 67 vuotta.
En jää maksamaan kaduilla vellovien muukalaisten asumista täällä. Hyvästi.
Globaalisaation ylistäjät viime vuosien aikana ovat saaneet keulaansa niin rankasti, ettei heitä tohdi jälkiviisaana toruakaan. Vanhoille asioille me emme oikein voi mitään, joten ennemminkin kannattaisi kääntää huomio todellakin tulevaisuuteen.
Jos me olemmekin turvautuneet vientiin niin yhtä lailla olemme myös tuonnin varassa. Ei kotimaassamme juurikaan valmisteta vaikkapa autoja ja televisioita. Melkein kaikki on tuontia. Tuomme myös energiaa hillittömät määrät. Tämä aiheuttaa sen, että jos - ja nyt voidaan sanoa kun - vienti romahtaa niin ei meitä oikein huvita pistää vaikka sähköverkkoa kiinni. Tuonti kasvaa huomattavasti vientiin nähden ja se ei tiedä hyvää kauppataseelle.
Miksi meillä on niin rankasti haluttu pitää vaikka maataloudessa omavaraisuudesta kiinni? Jopa siinä määrin, että melkeinpä maksamme tanskalaisille possuille siitä hyvästä, että he aterioivat meidän vilja- ja kalarehulla. Miksei sieltä voida supistaa tuotantoa suunnilleen siihen määrään, mitä me itse syömme - toki hiukan voi ylimäärää olla ettei parin katovuoden jälkeen maata ketarat ojossa ojan pohjalla. Samoin voisimme ihan hyvin tuottaa itse oman energiamme niin, ettemme olisi ulkomaiden energialähteistä riippuvaisia. Mitä tapahtuisi, jos Venäjä tuossa kertoisi, että meillä on ihan kivaa maakaasua tässä, mistäs teille saataisiin?
Valjastamalla enempi työvoimaa oman maan kansalaisten elintason parantamiseen ja turvaamiseen sen sijaan, että huhkisimme paatteja floridalaisille mammoille me emme olisi niin kovassa ahdingossa, kun muualla puhalletaan kuplaa toisensa perään maailman markkinoille.
Ei tämä nyt ole ihan suoranainen "rajat kiinni, kele!" -kannanotto, mutta kun meillä on tietotaitoa, huippuosaajia ja teknologiaa uksille ja saranoille niin tuntuu täysin käsittämättömältä, että pyörittelemme peukaloitamme synkkänä vain siksi, että jonkun pankinjohtajan tietokonemonitoriin tuli Seinätiellä Amerikan Yhdysvalloissa iso luku miinusmerkillä ja dollarisymbolilla varustettuna.
Infrastruktuurillinen muutos tietty tulee maksamaan hetkellisesti. Mutta niin tulee ajan myötä maksamaan tämä kykenevän työvoiman makkuuttaminen kotona. Eritoten, jos voimme nähdä sen tosiasian, että tietyt työpaikat ovat kadonneet ikuisiksi ajoiksi.
Hyvinvoinnin voi tuhota vain anarkialla ja sotimalla. Kulkutauti saattaa hetkellisesti vaikuttaa. Sikainfluenssa se ei vielä ole.
Jatketaan rakentamista. Eikä jokaista konttorilla tai tehtaalla tarvitakaan, yrittäkää nauttia siitä ne jotka eivät siihen joukkoon kuulu - muutakin on elämässä.
Täysin samaa mieltä. En ole missään nähnyt hyvinvoinnin tai hyvinvointivaltion asiallista määritelmää. Kuuluuko siihen esimerkiksi julkisen vallan maksamat uimahallit joka kunnassa tai 95%:sesti tuetut oopperanäytökset?