Verkostoriskien sukupolvi
Minun sukupolveni on työpaikkojen suurin riski yrittäessään nuorentua nettimaailman verkostoitujaksi. Hommassa voi mennä puurot ja vellit sekaisin.
25.9.2009 07:34
12
Kirjoitan tätä lähes neitseellisenä facebookilaisena, puolivahingossa LinkedIn-ketjuuntuneena ja twitteröinnistä autuaan tietämättömänä keski-ikäisenä. Tällaisen taidottoman sukupolven käsissä nämä nettimaailman verkostot tuovat isoja riskejä työpaikoille.
Nettiverkostot ovat meille mystinen maailma, jota emme kunnolla hallitse, mutta johon on aikaansa seuraavan ihmisen jotenkin liityttävä. Jotkut meistä kyllä osaavat – ja heiltä pyydän anteeksi yleistyksiäni – ja imaisevat meidät loputkin verkostojen valtakuntaan.
Me nettineitsyet tuomme työpaikoille verkostointiriskejä etenkin siksi että moni meistä on pomoasemassa. Päätämme siis sallittujen verkostojen rajoista ja käytöstä ymmärtämättä niitä itsekään kovin hyvin.
Economist Intelligence Unitin keskiviikkona julkistama selvitys Euroopan yritysten suhtautumisesta työntekijöiden verkostoitumiseen kertoo, että yritykset jakaantuvat aika tasaisesti kahtia. Toisille netti on vakava uhka ja toisille iso mahdollisuus.
Nettiuhkia pelkäävissä yrityksissä sosiaalisten verkostojen käyttö on kiellettyä työaikana. Monet niistä evät tykkää blogeista tai webmeileistäkään.
Nämä yritykset eivät ole oppineet lähihistorian tapahtumista mitään. Ei siitä kovin kauan ole kun joissakin yrityksissä sähköpostiosoitteita annettiin vain rajatulle porukalle. Muut käyttivät sitten webmeilejä eivätkä ainakaan vähentäneet yrityksen tietovuotoriskejä, kun viestit kulkivat kokonaan ulkopuolisen serverin kautta.
Economist Intelligence Unitin paneelikeskusteluun osallistuvien viesti on selvä: mitä enemmän kielletään sitä enemmän kierretään ja sitä enemmän riskit kasvavat.
Liika tieto
pahaksi pomolle
Seitsemässä Euroopan maassa haastateltujen yritysjohtajien joukosta toinen puoli uskoo viestinnän voimaan. Verkostoituminen tuo vapaan viestinnän iloa. Se lisää yrityksen innovaatioita, kohentaa henkilökunnan työmoraalia, tehostaa tiedonkulkua ulkopuolisten kumppaneiden kanssa ja kohentaa tuottavuutta.
Kieltojen ja rajojen asettelu ei tällaiseen työkulttuuriin kuulu. Ei sinne kyllä näytä kuuluvan koulutuskaan. Vain 17 prosenttia yrityksistä opastaa työntekijöitään verkostojen käyttöön.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Verkostoitumiseen kannustavissakin firmoissa työskentelee varmasti koko joukko väkeä, joilla ei ole tarkkaa käsitystä, miten laajalle viestit esimerkiksi Facebookissa leviävät. Mitä vanhemmasta ja korkeammassa asemassa olevasta työntekijästä on kysymys, sitä vähemmän hän luultavasti verkostoista ymmärtää.
Pomoasemassa olevat voivat tulla vahingossa paljastaneeksi asioita, jotka eivät yrityksen ulkopuolelle kuulu, jos he veljeilevät nuorempien alaistensa ystäväpiireissä.
Brittiläisen liikejuridiikkaan erikoistuneen asianajotoimisto Beachcroftin mukaan pomon ei myöskään pidä tietää liikaa alaisistaan. Jos pomo tutkailee porukkansa – tai työnhakijoiden – profiileja erilaisilla seurustelusaiteilla se voi vaikuttaa hänen arviointeihinsa ja tuoda aikanaan vaikkapa syrjintäkanteita.
Kulttuurimuutos
edessä
Verkostomaailmaan on kuitenkin sopeuduttava. Kun 1980- ja 1990-luvulla syntyneet tulevat työelämään ja kohoavat uraportailla, he eivät verkostojaan jätä. He ovat eläneet koko ikänsä henkilökohtaisten päätelaitteiden kanssa eivätkä he taivu edes yritysten laitepolitiikkaan.
Merkkejä ilmiöstä on jo nyt. Eräässä isossa amerikkalaisyrityksessä ei tueta Macintoshin tietokoneiden käyttöä, mutta verkostojen ja omien laitteiden osalta yhtiön politiikka on avointa. Yhtiön suosituin sisäinen keskusteluryhmä on Macin käyttäjien sivu, jolla työntekijät jakavat vinkkejä toisilleen.
Economist Intelligence Unit puhuu työpaikkojen tietotekniikkavallankumouksesta. Pian työntekijät päättävät, mitä he käyttävät ja miten. Työpaikoille tulee tietotekniikan ja viestinnän demokratia, jota ylin johto it-osastoineen voi auttaa, edistää ja konsultoida, muttei kontrolloida.
0
-5
8
Kommentit (12)
Merkkejä ilmiöstä on jo nyt. Eräässä isossa amerikkalaisyrityksessä ei tueta Macintoshin tietokoneiden käyttöä, mutta verkostojen ja omien laitteiden osalta yhtiön politiikka on avointa. Yhtiön suosituin sisäinen keskusteluryhmä on Macin käyttäjien sivu, jolla työntekijät jakavat vinkkejä toisilleen.
Ehkä tuossa syy miksi yankeillä homma meni käteen. Firma on tarjonnut toimivat työvälineet työn tekemiseen. Ihmisten työaika menee omien laitteiden virittelyssä ja siitä keskustelemiseen.
Aikoinaan rekrytoinnissa kyseltiin harrastaako joukkueurheilua vai yksilölajeja. Sitä joukkueurheilun harrastamista pidettiin oikeana vastauksena, koska heitä pidettiin "sosiaalisempina". Todellisuudessa joukkueurheilijoilla on taipumusta epäsosiaalisuuteen ja rikollisuuteen.
Hymyilytti myös kun eräs rekrytoija piti merimiehiä epäsosiaalisina. Viikkojen tai kuukausien seilaaminen samassa peltipurkissa se vasta sosiaalisuutta vaatiikin.
.
.
-> Tämä on kai vitsiksi tarkoitettu ; ) ?
Hyvä kun sanoit tämän, itse olen ainakin kurkkuani myöten täynnä sukupolvikätinää näissä asioissa. Nämä ovat sellaisia itseään toteuttavia ennusteita, joiden taakse on helppo paeta. Meillä keski-ikäisillä kun on taipumusta henkiseen laiskuuteen niin pääsee monesta asiasta päätään vaivaamatta kun toteaa ne "nuorten jutuiksi". Sattumoisin nämä nuorten jutut ovat jossakin muodossaan viiden vuoden kuluessa työpaikkojen arkipäivää, joten kannattaa opetella ellei eläkkeelle pääsy ole ihan nurkan takana!
Kun pehvallaan istujan työajasta jo nyt menee suuri osa webin selailuun, ja myyjiä saa potkia pehvalle koko ajan kun "taustoitetaan puhelua" sen sijaan että nostettais luuria jne, niin ihmettelenpä vaan mitä työpaikoilla sitten tehdään kun tviitit ja piipit ja muuta pitää käydä kuittaamassa 2 minuutin välein ?
Ratkaisu taitaa olla työasema jossa nettipaveluna on vaan sähköposti.
Kyllä työnantajat tulevat Suomen kansalle ja valtiolle kalliiksi.