Siirto halpamaihin oli virhe

Jeffrey Immeltin puhe enteili amerikkalaisen talouden paradigman muutosta, koska globalisaatio ei toiminutkaan amerikkalaisten etujen mukaan.

Immelt sanoi, että Yhdysvaltain on tuotava takaisin Kiinaan ja muualle ulkoistamaansa teollisuutta. Yhdysvallat kuvitteli voivansa vaurastua viemällä teollisuustuotantoa halvan työvoiman maihin ja perustavansa tavaran tuotannon tilalle kuluttamiseen ja palveluihin perustuvan talouden. Se oli suuri virhe.

– Minulle on kerrottu, että talous on luonteeltaan darwinilaista niin, että se kehittyy maataloudesta teollisuuteen ja teollisuudesta palveluihin, mutta minä väitän, että amerikkalaisen teollisuuden rappiossa ei ole mitään ennalta määrättyä ja että me ihmiset voimme kääntää suuntaa, jos haluamme.

Kiinalaiset tietävät,
mistä raha tulee

– Meidän täytyy katsoa Kiinan suuntaan ja ottaa oppia sieltä. Kiina on kasvanut nopeasti, koska se investoi teknologiaan ja koska se valmistaa teollisuustuotteita. Kiinalaisilla ei ole mitään suunnitelmia luopua teollisuudesta ja siirtyä palvelujen tuottamiseen. He tietävät, mistä raha tulee.

– Amerikan tarvitsee mitä kiireisimmin päivittää valmistusteollisuutensa ja me tarvitsemme rahoitusjärjestelmän, joka auttaa teollisuusyrityksiä onnistumaan.

Kun tämän sanoi maailman vahvimman firman johtaja Immelt, monelta loksahti suu auki. Globalisaation arvostelijat ovat leimautuneet tähän saakka vanhan maailman haikailijoiksi ja muutosvastaisiksi jääriksi.

Immeltin mukaan Yhdysvallat on ollut väärällä tiellä jo yhden sukupolven ajan. Amerikkalaisesta taloudesta 70 prosenttia perustuu kuluttamiseen, joka on rahoitettu pääasiassa kiinalaisella ja muulla ulkomaalaisella lainarahalla.

Immelt myönsi, että myös GE teki samoja virheitä kuin muut, kun se vei osan tehtaistaan Kiinaan. Moni muukin uskoi, että teknologiaan ja vientiin keskittynyt Yhdysvallat voi muuttua kuluttamiseen perustuvaksi palveluyhteiskunnaksi ja silti lisätä jollakin kummallisella tavalla vaurauttaan.

Teollisuuden vienti
ulkomaille oli virhe

 – Mitä me saimme vaihtokaupassa vietyämme teollisuutta pois? Emme mitään! Me näemme vain vaurauden katoavan ja kilpailukykymme häviävän, ja tämä on iskenyt keskiluokkaan kovasti.

– Palkat ovat alentuneet vuodesta 1980 lähtien. Me emme ole pystyneet lisäämään enemmistön (keskiluokan) hyvinvointia ollenkaan.

Immelt vaati, että amerikkalaisten on aloitettava uudestaan valmistusteollisuuteen satsaaminen ja valmistettava oikeita tuotteita, joita muut ostavat ja maksavat niistä rahaa.

Teollisuuden parissa työskentelevien amerikkalaisten määrä on pudonnut vain kymmeneen prosenttiin. Luvun pitäisi ainakin kaksinkertaistua, jotta talous olisi terve. Kun GE valmistaa lentokoneen moottoreita ja myy niitä maailmalle, se on oikeata taloutta eikä ostosparatiiseissa lainarahalla luuhaaminen.

– Kansakuntana kulutamme enemmän kuin tuotamme. Me säästämme liian vähän ja olemme ottaneet aivan liian paljon velkaa. Me sijoitamme yhä vähemmän tutkimus- ja kehitystyöhön (R&D).

– Taloutemme on keskittynyt tuottamaan nopeita voittoja ja rahoituspalveluja sen sijaan, että suuntaisimme voimamme puhtaan energian kehittämiseen ja terveyspalveluihin. Meidän budjettimme alijäämä ja velka ulkomaille ovat kestämättömän suuria, luetteli Immelt.

Palkkauksessa on Immeltin mielestä jotakin pahasti vialla, kun asuntolainojen kauppias saa viisi miljoonaa dollaria vuosipalkkaa ja kemian tohtori 100.000 dollaria.

Vielä vuonna 2000 Yhdysvallat vei enemmän kuin se toi, mutta nyt tuonti on 50 miljardia dollaria suurempi kuin vienti.

– Me olemme menettäneet johtoasemamme monilla kasvavilla teollisuudenaloilla ja monet muut alat ovat vaarassa.

Johtajilta puuttuu
isänmaallisuus

Immelt valitti, että talouden eliitiltä puuttuu terve isänmaallisuus. Hän kertoi saksalaisesta Siemensin johtajasta Peter Löscheristä, joka puhui Immeltille siitä, kuinka tärkeätä Saksalle on se, että se menestyy vientiteollisuudessa.

– En ole urani aikana kuullut kenenkään amerikkalaisen johtajan puhuvan näin isänmaallisesti, mutta nyt minä sanon kuten Löscher omasta maastaan, että Yhdysvaltojen pitää olla paitsi maailman johtava markkina niin myös maailman johtava vientimaa!

Vaikka Immelt kuvasi itseään vapaiden markkinoiden kannattajaksi, hän vaati, että valtion ja yritysten on tehtävä enemmän yhteistyötä kansallisen edun nimissä ja asetettava päämääräksi parempi tuottavuus, työpaikkojen luominen ja vienti.

Immelt sanoi, että Yhdysvaltojen on nostettava tutkimus- ja kehitysbudjetin osuutta, joka on nyt matalimmalla tasolla vuodesta 1985 lähtien. Se on vain 2 prosenttia kansantulosta

– Ainut tapa huolehtia huomispäivän kasvusta on satsata siihen tänään, sanoi Immelt ja huomautti, että GE panee omasta budjetistaan 6 prosenttia tutkimukseen ja kehitykseen.

Koulutusta on myös uusittava, koska vain 4 prosenttia amerikkalaisista opiskelijoista valitsee insinööritieteet, jotka ovat olleet aliarvostettuja kokonaisen sukupolven ajan. Immelt kehotti muuta teollisuutta seuraamaan GE:n perässä. Hänen yhtiöllään on yksistään tällä vuosikymmenellä yli 20 000 patenttia.

P.S. Myös Suomessa on puhuttu palvelujen ja kuluttamisen lisäämisestä "jälkiteollisen yhteiskunnan" nimissä. On kummallista, kuinka mielellään suomalaiset kopioivat amerikkalaisten virheitä, mutta he eivät ole kovin hanakoita ottamaan järkeviä viestejä vastaan Atlantin toiselta puolelta. Jos joku uskaltaa Suomessa epäillä globalisaatiota, hän leimautuu vanhanaikaiseksi ja jopa kehityksen vastaiseksi jääräksi.