Kun isä kameran osti
Uusi designkamera on pienempi ja kauniimpi vaihtoehto niille, jotka ovat jo kasvaneet ohi taskukameroistaan, mutta jotka eivät halua hankkia itselleen skolioosia järeitä järjestelmäkameroita kantamalla.
28.6.2009 08:04
19
Kameramarkkinat ovat olleet viime vuodet paikoillaan. Perheenisille on myyty kompaktikamerat aikapäiviä sitten ja ne, jotka järjestelmiin ovat sortuneet, ovat myös systeeminsä jo päivittäneet. Ainoa, mitä on ollut tarjolla, ovat olleet kasvojentunnistukset ynnä muut tilpehöörit, joilla epätoivoisesti yritetään kameroita liikuttaa.
Pinnan alla kuitenkin kuohui. Kompaktikameroiden ja digijärjestelmien välissä oli markkinakuilu. Mitä tarjota niille, jotka olivat kyllästyneet kompaktien minuskuleihin kennosiin, mutta eivät halunneet tai jaksaneet täysimittaista järjestelmää mukanaan raahata?
Tämän sauman merkitsivät itselleen Olympus ja Panasonic julkistaessaan viime vuonna Micro Four Thirds-systeemin. 4/3-nimi viittaa kennon muotoon. 4/3-kennon koko on noin 60 prosenttia Nikonin puolikennosta ja 500–900 prosenttia tavallisista kompaktikameroista. Käytännössä tämä tarkoittaa terävämpiä kuvia ja hämäräpuuhissa vähäröpelöisempää jälkeä.
Tämän yhteistyön hedelmä ojennettiin minulle Kampin syrjäkujilla huomiota herättämättä mustan japanilaismaasturin ikkunasta.
Voi kun
söpö
Spontaani reaktio PEN E-P1een tarttuessa on ihailu. Olympus suunnitteli kameran pitkälle viisikymmentä vuotta sitten julkaisemansa kansankameran PENin innoittamana ja sen kyllä huomaa: E-P1 muistuttaa erehdyttävästi sitä kameraa, jota Sakari-setä kantoi noustessaan Leningradin-bussiin (ja jota ilman tämä palasi, heh).
Retromuotoilu ja puolittainen nahkakuori riittävät tekemään E-P1:stä tämän kesän design-hitin, jota ilman biennaaleihin ei ole asiaa. Nahkakuori päätynee tosin parin päivän jälkeen eteisen laatikon perälle, koska se estää pääsyn SD-korttiasemalle ja kaikille porteille.
E-P1:ssä on koon takia uhrattu etsin. Tilaa vievä peilimekanismi on reilusti jätetty pois ja kuvat sommitellaan kolmituumaisella näytöllä. Yllättävän helposti tähänkin tottuu; urheilukuvaajaksi haaveilevat jättävät E-P1:n kaupan hyllylle, vaikka jonkinlainen sarjakuvausasento löytyykin. 17-millisen objektiivin mukana toimitetaan salamakenkään sopiva mittaetsin eli erillinen läpitihrustettava mokkula.
E-P1 on taskukamera, sikäli kun käyttää reisitaskuhousuja tai trenchcoateja eli olkahihnalle tulee käyttöä. Kameran keveyden takia sillä tulee otettua yksikäsikuvia tavallista enemmän.
Hassuja
kokoja
E-P1 käynnistyy noin sekunnissa eikä suljinviive ole havaittavissa (kamera ottaa kuvan silloin kuin pitääkin eikä vasta sekunnin kuluttua). Valotusautomaatit ovat normaalit P, A ja S.
Käsinvalottajille E-P1 on kimurantimpi tapaus: sekä aika- että aukkosäätimet ovat kiusallisen pieniä. Käsintarkennusta helpottaa reippaasti suurentava zoom-tila, jossa tarkennuksen voi hienovirittää.
Valikoista löytyy myös parisenkymmentä nykyään ah-niin-muodikasta sceneä eli erilaisia filtterointeja. Luotan vakaasti siihen, että te, rakkaat lukijat, olette tarpeeksi valistuneita käsittelemään kuvanne mieluummin itse ("isot aivot") kuin annatte kameranne tehdä sen ("pienet aivot").
Ehkä kivoin juttu on mahdollisuus muuttaa kuvakokoja: 4:3-suhde saattaa olla perhealbumikäytössä haastava kinofilmistä tuttuun 3:2-kuvasuhteeseen verrattuna. Hasselbladin käyttäjän sydäntä lämmitti myös neliökoko. Rajaukset tehdään jpg-kuviin, raakatiedostot tallennetaan aina täydessä 4:3-muodossa.
Vaihdettavat
linssit
Testilaukku sisälsi E-P1:n lisäksi molemmat sitä varten tehdyt linssit, 14-42mm/5.6 zoomin (vastaa 28–84mm täyden kennon objektiivia) ja 17mm/2.8-laajakulman edellä mainitulla mittaetsimellä. Zoom toimii mallikkaasti, mutta näyttää hieman kolholta. Siro 17-millinen (vastaa 35-millistä) pysyneekin esteetikon kamerassa. Sitä paitsi paras zoom ovat omat jalat, kuten kesäkuvaaja Mannista opastettiin jo neljännesvuosisata sitten.
∇ Mainos, artikkeli jatkuu alempana ∇
∇ Artikkeli jatkuu ∇
Kiinteän objektiivin antamasta parin aukon valovoimaedusta on hyötyä, koska E-P1:n kuvien laatu alkaa isommilla herkkyyksillä tippua radikaalisti, ainakin täysikennokameroihin verrattuna. Mutta parin vuoden takaisen ammattilaisrungon (Nikon D2X) kuvia on jo EP-1:n jäljestä hankala erottaa. Raakakuvat täytyy vielä käsitellä erikseen Olympuksen konvertterilla; Adobe laahaa perinteisesti pari kuukautta uutuuksien jäljessä. E-P1 tallentaa myös puoliHD-tasoista (720p) videota stereoäänellä.
Summa summarum: mikäli on jo kasvanut taskukamerastaan eroon, muttei halua skolioosia järeämpiä järjestelmäkameroita kantamalla, riittää PEN E-P1:ssä ominaisuuksia moneksi vuodeksi. Ammattilaisten varakameraksikin siitä on, vaikka huomaamattomaksi sitä ei voi sanoa.
Olympus PEN E-P1 Double Lens KIT, 949 euroa
Viikon vinkki: Muistettakoon Michael Jackson mieluummin Thrilleristä kuin lapsirakkaudestaan. Koska Jacksonia on tullut tuutin täydeltä pari päivää, hetki lienee kypsä muillekin 80-luvun helmille.
Harvoin ovat tyyli (Jean-Paul Goude), ääni ja habitus (Grace Jones) ja yksi maailman legendaarisimmista studio-orkestereista kohdanneet samalla tavalla kuin Bermudan Nassaussa kolmisenkymmentä vuotta sitten.
Compass Point All Stars-kokoonpanon ytimenä ovat Sly Dunbar ja Robbie Shakespeare, muu orkesteri on reggaen Kuka kukin on-teos.
Private Life - The Compass Point Sessions-levyn ääressä huomaa yht'äkkiä kuunnelleensa tunnin pelkkiä bassokuvioita, toisen Grace Jonesin pidäteltyä tulkintaa.
-17
-6
Kommentit (19)
--
Mitä tarkoittaa, että muka 4/3 on viisin- tai tai yhdeksänkertainen?
"Käytännössä tämä tarkoittaa terävämpiä kuvia ja hämäräpuuhissa vähäröpelöisempää jälkeä."
---
4/3 on käytännössä kohinakuningas ja nimenomaan hämärällä.
Tuhannella eurolla saa kameran, jolla saa kunnollisiakin kuvia!
Itse ostin kolme vuotta sitten DSLR-like-kameran,
joka minusta täyttää nuo kriteerit.
Tavalliseen kuvaamiseen riittää jo ihan hyvin kamerakännykkä. Myös ne ovat aika laadukkaita nykyisin jolloin kuvan laatu riittää aivan hyvin kotialbumitasoisin kuviin. Kamerakännykkä on aina mukana ja sen käyttö on yksinkertaista. Useissa on jo 5 milj pixeliä ja zoomi. Jos harrastaa vakavammin, niin oikea järjestelmäkamera on hyvä hankkia. Siihen voi vaihtaa objektiiveja ja muitakin lisälaitteita on paremmin saatavilla.
Milloin harrastat vakavammin valokuvausta? Silloin kun olet valmis kantaman erillistä kameralaukkua, johon mahtuu järjestelmäkamera ja objektiiveja ym. ja johon voi myös sitoa jalustan.
Kennojen koolla ja muodolla ei mielestäni niin paljon väliä. Kuviahan voi rajata.
Tällä hetkellä järjestelmäkameroissa on pääsääntöisesti parempilaatuinen kenno. Eron huomaa kuvattaessa korkeilla asa -herkkyyksillä kun on vähemmän valoa. Silloin tulee kohinaa kuviin. Kohina tarkoittaa että kuvien väri vastaa vähemmän todellista väriä. Asa tarkoittaa lukua joka kertoo kennon herkkyyden (kuten ennen filminkin).
Mikään ei estä omistamasta sekä kamerakännykkää, että järjestelmäkameraa jolloin väline kannattaa valita kuvaustilanteen mukaan.
Mikään ei estä omistamasta sekä kamerakännykkää, että järjestelmäkameraa jolloin väline kannattaa valita kuvaustilanteen mukaan.
Kamera saatiin Olympukselta normaalina pressilainana ja palautettiin asianmukaisesti. En minä eikä tietääkseni kukaan Taloussanomissa ole saanut minkäänlaista rahallista tai muutakaan korvausta tässä kolumnissa mainituilta tahoilta.
Kamerakännyköistä ja järjestelmäkameroista puhuttiin jo syksyllä.
Juu, kyllähän tuossa Tuomon tekstissä aika vahvasti piilomainonta haiskahtaa.
Nuo hänen kovasti hehkuttamansa Olympukset ja Panasonicit kun eivät ole alan ihmisiltä mitään erityisen suuria hurraa-huutoja keränneet. Tosiasiassa ne ovat hinta-laatu-suhteeltaan jopa sangen kehnoja.
(Edullisimmat järjestelmäkamerathan ovat selvästi noita halvempia, ja pystyvät silti huomattavasti parempaan kuvanlaatuun.)
Micro fourthirds ei putkesta riippuen ole juuri pokkaria suurempi, mutta siinä on asiallisen (riittävän kokoinen) kenno.
Ne jotka väittävät, että kamerakännykän kuvanninkenno riittää valokuvaukseen, eivät ilmeisestikään ole katsoneet kuviaan 1:1 -koossa. Ne ovat täydellistä roskaa. suttuisia viivoja, tuhnuisia sävyjä ja tasoja. Yök.
Lisäksi valokuvauksen harrastajille ja ammattilaisille micro fourthirdsin kaltainen pikkuputkisysteemi (tai Sigman DP-2) ovat mainioita vaihtoehtoja. Näillä voi harrastaa vielä valokuvausta ilman, että alkaa veettämään kuvien katselu jälkikäteen.
Monilla pokkareilla ja kamerakännyillä saa kirkkaassa päivänvalossa iso 100:lla ihan hyvää jälkeä, mutta kun olosuhteet eivät aina ole tätä, niin hommat alkavat mutkistua.
Se mitä pokkareissa ja kamerakännyissä ei tulla koskaan saamaan, on riittävän hyvälaatuinen ja -kokoinen kenno ja hyvä optiikka. Myös kuvauskäyttömukavuus on yleensä dSLR:llä paljon parempaa, jos ymmärtää mitä tekee.