Uskaltaako mattivanhasia ostaa verkosta?

Italialainen muotisuunnittelija muisteli ensimmäistä pukuaan. Taannoin 15-vuotiaat italialaiset pojat vietiin räätälille ja mitattiin siellä juhlallisesti. Siirtymäriitti jäi kertojan mieleen ensimmäisenä kertana, kun hänet tunnustettiin yksilönä eikä vain osana polvihousuisten räkänokkien laumaa.

Zarojen ja Henkkojen aikakaudella räätäleillä ei enää käydä. Oikeastaan ainoa tapa saada jotain vain ja ainoastaan minulle tehtyä on mennä optikolle, jossa ensin mitataan ja parin viikon jälkeen sovitetaan.
Hongkongilainen Zenni Optical  myy silmälaseja verkossa, halvimmillaan kahdeksalla dollarilla.

Jep, kuusi euroa, sisältäen linssit.

Esitutkinta

Ensin pitää suunnata näöntarkastukseen, mikäli resepti on mennyt vanhaksi tai hukkunut.

Ensimmäinen optikko kertoi tarkastuksen maksavan 20 euroa ja 35, mikäli reseptin haluaa mukaan. Toinen suostui kahteenkymppiin, no strings attached.

Puolen tunnin aakkosten siristelyn jälkeen päätettiin linssien vahvuutta keventää. Ihmeparantumista hehkutettuani optikko palautti minut äkkiä maan pinnalle: keski-ikäisille miehille varsin tyypillistä, kuulemma.

Tilaus

Uunituore resepti kädessä suunnistin Zennin sivuille. Lasikuume iski heti: alta kympin kehyksiä alkaa rohmia kuin alennusmyynnissä. Tuosta arkipokat, tuosta yhdet mattivanhaset virkakäyttöön.

Ehkä vielä yhdet uotiset hippoihin. Ja niin edelleen.

Ostoskoriin päätyy neljät lasit itselle ja vielä yhdet vaimolle aurinkolaseiksi.

Työläin vaihe on reseptin täyttäminen jokaiselle kehykselle erikseen; Zennin sivujen ennakko-olettamuksena lienee, että asiakkaan näkö vaihtelee viiden minuutin välein.

Luottokortin numeron syötön jälkeen tilaus on valmis. Viidet lasit, postikuluineen 86 euroa.

Viikkoa myöhemmin Zenniltä tulee ystävällisen huolestunutta sähköpostia: olinko kenties unohtanut täyttää yksien lasien reseptitiedot vai halusinko ne todella ilman vahvuuksia?

Jep, vaimoni aurinkolaseista on kysymys, ei mitään hätää.

Tasan kolmen viikon kuluttua tilauksen jättämisestä se kiva DHL-neiti soittaa ovikelloa.

Sovitus

Tässä kohtaa toivoin salaa, että jotain olisi mennyt pieleen, ihan vaan solidaarisuudesta Optikkokiltaa kohtaan. Mutta ei: kaikki lasit löytyivät kirjekuoresta, söpöissä taivaansinisissä koteloissa. Tuntui oudolta sovittaa kehyksiä, joiden laseissa oli valmiit vahvuudet.

Nettikaupassa ja alennusmyynneissä puhuu venture capitalismin armoton laki: kun tavara on halpaa, sitä pitää tilata kerralla sen verran, että joku arpa voittaa. Itse pääsin 50 prosentin tulokseen: olin unohtanut kroonisen isopäisyyteni ja tilannut liian kapeita kehyksiä, vaikka kaikista oli mitat pedantisti listattu. Vaimonkin tippa-aurinkolasit päätyivät pojalle samasta syystä.

Kahdet lasit, koodinimiltään juhanipalmu ja ukk, sopivat oikein hyvin. Eivätkä ole aiheuttaneet mitään antabusoireita, ainakaan vielä viikon käytön jälkeen. Ylijäämäkappaleet päätynevät vanhojen silmälasien hautausmaalle, auton hansikaslokeroon.

Jostain jäi kuitenkin syyllinen olo: mitä tällainen tekee Vesa Pallasvesan ylitsevuotavaiselle palvelulle tai Mikli-kaupalle, jossa lasien hintaan kuuluu jatkuva huolto?

Olisiko sittenkin pitänyt suosia suomalaista?

Viikon vinkki:

Antonio "Neljä Vuodenaikaa" Vivaldi on musiikkihistorian paitsi tunnetuimpia myös tuotteliaimpia säveltäjiä, joka Wienissä myi rahapulassaan konserttoja nipuissa.

Vähemmän tunnettuja ovat Vivaldin oopperat, joita mies sävelsi melkein sata. Niistä parikymmentä on saatu rekonstruoitua ja näidenkin alkuperäisyydestä kiistellään.

Jean-Christophe Spinosi on lähtenyt näitä urakalla levyttämään, esimerkkinä vaikka La Fida Ninfa, jossa Topi Lehtipuu laulaa Suomea maailmankartalle. Löytyy vaikka Spotifysta kesäiltoja piristämään.