Lisää huonoa journalismia

Vain 1920-luvulla rosvoparonien aikana rikkaiden ja köyhien ero tulonjaossa on ollut yhtä suuri Yhdysvalloissa kuin nyt. Ja kun verrataan maailman maita toisiinsa, vain Meksikossa ja Venäjällä talouden tulosten jakaminen on ollut viime vuosina yhtä epätasa-arvoista kuin Yhdysvalloissa.

Kummasta lähteestä nämä väitteet mahtavat olla peräisin, G20-kokousta Lontoossa vastustaneiden nuorten lentolehtisistä vaan kapitalismia lähes 170 vuotta puolustaneesta The Economist -lehdestä?

Oikea vastaus on The Economistin numero 11. huhtikuuta 2009!

Suomalaiset talousänkyrät lukevat mielellään sellaista tekstiä, jossa todetaan, että vaikka rahoitusteollisuudella on ollut pikku vaikeuksia, amerikkalainen kapitalismi voi edelleen hienosti ja on esimerkkinä Suomelle ja muille länsimaille. Änkyröille talouskriisin voittaminen tarkoittaa sitä, että kun vanha meininki palaa, kaikki on taas hyvin.

Kapitalismia saa
moittia lempeästi

He sallivat kapitalismin moitiskelun ylilyöntien vuoksi, mutta on vaativat, että kirjoittaja ymmärtää missä raja menee. Heistä tuntuu mukavalta, jos kirjoittaja hieman pilailee hyväntahtoisesti kansan yksinkertaisuudella. Kyllä sellaisen kirjoittajan ymmärrystä kehutaan klubilla ja golfradalla. Terävä poika!

Talousbuumin aikana pankki- ja rahoitussektori turposivat muodottoman suuriksi oikeaan työntekoon ja tuottamiseen nähden. Mitä nopeammin peliraha kiersi, sitä suuremmaksi rahoitussektorin voitot kasvoivat.

Economistin mukaan rahoitussektorin yritykset keräsivät lopulta 41 prosenttia kaikista amerikkalaisten firmojen Yhdysvaltojen sisältä saamista voitoista. Siis lähes puolet voitoista meni niiden taskuihin, jotka vaihtelivat papereita keskenään.

Vuosien 1996–2005 aikana tapahtunut "tuottavuusihme" oli tulonsiirtoa rikkaille. Raha, joka siinä liikkui, oli velkarahaa ja sen maksumieheksi joutuivat veronmaksajat.

Rikkaiden oma aikakausilehti Forbes kertoo, että vuonna 1996 neljänsadan maailman äveriäimmän henkilön omaisuuden yhteenlaskettu arvo oli 92 miljardia dollaria, mutta yhdeksän vuotta myöhemmin peräti 1,25 biljoonaa dollaria. Varallisuutta kuvaavaan lukuun tuli kuuden nollan sijasta kaksitoista nollaa (000 000 000 000).

Kun tavallisen amerikkalaisen kotitalouden keskimääräiset vuositulot olivat vuonna 2007 noin 45 000 dollaria, joka tuhannes teki 3,5 miljoonaa dollaria. He tienasivat 77 kertaa enemmän kuin 90 prosenttia väestöstä.

Wall Street vei
lahjakkaimmat

Rahoitusteollisuuden sairaalla liikakasvulla oli yllättävä vaikutus esimerkiksi amerikkalaiseen yliopisto- ja korkeakoulumaailmaan. Tapasin äsken Nasan avaruustutkijan, joka valitti, että kun Nasa hakee esimerkiksi korkeatasoista fyysikkoa, amerikkalaista on enää vaikea löytää. Kiinassa ja Intiassa heitä on kyllä tarjolla, mutta amerikkalaisia nuoria eivät kiinnosta enää matematiikka, fysiikka ja kemia vaan he pyrkivät talouden MBA-tutkintoon.

Harvardin oma lehti The Harvard Grimson teki 600 valmistuneen parissa tutkimuksen, jonka mukaan vuonna 2007 peräti puolet huippuyliopistosta valmistautuneista meni töihin pankkeihin, rahastoihin tai rahoitusalan konsulttifirmoihin huolimatta siitä mitä he olivat opiskelleet. Pennsylvanian valtion yliopistosta kerrotaan, että jopa insinööriksi valmistuneista puolet palkattiin Wall Streetille.

Syy oli kuitenkin The Harvard Grimsonin mukaan selvä. Pankit, rahoitusfirmat ja alan konsulttiyritykset tarjosivat keskimäärin 65 000 dollarin lähtöpalkan, kun muilla aloilla vuosipalkka oli 35 000 dollaria.

Wall Streetille meni liiankin terävää porukkaa. He osasivat rakentaa rahakoneen, jonka toiminnasta kukaan ei ymmärtänyt muuta kuin sen, että se vaikutti järjenvastaiselta. Epäilijöille sanottiin, että kysymys on kokonaan uudesta taloudesta, jonka ei kuulunutkaan toimia vanhojen  sääntöjen mukaan. Samaa puhetta kuultiin myös Aleksanterinkadulla.

Madoff oli uuden
talouden menestyjä

Uuteen talouteen istui entinen uimarantojen hengenpelastaja Bernie Madoff niin hyvin, että hän onnistui huijaamaan Suomen valtion budjetin verran rahaa ennen kuin viranomaisvalvonta vihdoin tavoitti hänet.
Erona edeltäneeseen tietotekniikkakuplaan oli se, että Silicon Valleyn propellipäät kehittivät oikeita asioita, joita tarvittiin. Microsoftin Bill Gates ja Googlen perustajat Larry Page ja Sergey Brin vaikuttavat vanhanaikaisilta tyhmiltä kapitalisteilta, jotka joutuivat tekemään oikeata työtä Coca-Colan ja pizzan voimalla yökaudet kehitellessään tuotteitaan.

Ei ihme, että ilmapiiri on muuttunut kireäksi ökyrikkaita kohtaan.

Amerikkalaisten ärtymys pulpahtelee esille monella tavalla. Jopa New Yorkin autonäyttelyssä yleisö purkaa kiukkuaan New York Timesin mukaan kyselemällä autoja esitteleviltä messukaunottarilta, miksi GM ja Chrysler eivät tee parempia autoja, vaikka ne saavat veronmaksajien pussista miljardituet.

Hupaisa ajan merkki on se, että kalliita muotivaatteita verkossa myyvä Net-a-porter-vaatefirma tarjoaa mahdollisuutta, että tuotteet tuodaan kotiin ruskeassa paperikassissa ilman firman logoa.

P.S. Luen aina kaikki lukijoiden kommentit. Monissa on oppimisen arvoisia asioita, yllättäviä näkökulmia ja hyviä ideoita. Olen myös joutunut häpeämään tietojeni puutetta korvat punaisina. On ollut mielenkiintoista huomata, mikä jutuissani suututtaa. Kiukkuisimmat Neuvostoliittoon toivottajat kuvittelen paksuiksi herroiksi, joilla on silinterihattu, sikari ja bulldoggi.