Obamamania menee mönkään?

Barack Obama lupasi kongressille viime kuussa linjapuheessaan, että hänen politiikkansa ei tähtää pankkien vaan tavallisten ihmisten auttamiseen. Jos hän pystyy pitämään ihmiset tässä uskossa, kaikki on hyvin – mutta huonolta näyttää.

Obama saattaa olla nyt sellaisessa pelissä, jota hän ei ehkä voita, koska pankkien vaikeudet ovat paljon suurempia ja monimutkaisempia kuin tähän mennessä on uskallettu kertoa.

Hän peri koko sotkun monilta edeltäjiltään Ronald Reaganista lähtien ja hänen kohtalokseen tuli nousta presidentiksi, nyt kun amerikkalainen holtiton taloudenhoito tuli tiensä päähän.

Kolmessa kuukaudessa Obaman on ehtinyt tehdä ja puhua niin paljon, että hän on väkisinkin joutunut kriisin yhdeksi osapuoleksi. Hänellä on oma synti- tai ansiolista – riippuen kuka häntä arvioi.

Politiikka on
kuumentunut

Vaalikampanjan aikana Barack Obama toivoi, että amerikkalaiset alkavat taas poliittisesti aktiivisiksi kansalaisiksi.

Nyt se on tapahtumassa, mutta ei ehkä sillä tavalla kuin Obama olisi toivonut.

Ihmisten kiinnostus politiikkaan on tullut eläväksi, kiihkeäksi ja kuumaksi, koska ihmisten pörssisijoituksina olleista eläkkeistä on palanut useita kymmeniä pörssissä. Samoin on käynyt lasten opiskelua varaten säästetyille rahoille; myös kahdeksan miljoonaa perhettä elää uhan alla menettää kotinsa.

Kansan raivon laukaisi se, että johdannaisilla pelanneet vakuutusyhtiö AIG:n 400 työntekijää sai jakaa 162 miljoonan dollarin bonuspotin, josta kerroin viime viikolla. Lehdet puhuvat jo populistisesta raivosta, kun mielenosoittajia on tullut bussilasteittain huutamaan iskulauseitaan ja uhkauksiaan bonuksia saaneiden AIG:n työntekijöiden kotien eteen. Niihin on pantu poliisivartiot.

Kansan kiukku ei kohdistu suoraan Obamaan, mutta sen ei tarvitse siirtyä monta piirua, kun se jo osuu häneen.

Pankin mennessä nurin
isku osuu tallettajiin

Tavallisten amerikkalaisten on vaikea käsittää, miksi hallitus pelastaa kelvottomia pankkeja vakuutusyhtiöitä. Amerikkalaiset ovat tottuneet siihen, että jos firma ei pärjää, se menee nurin.

Jos pankki päästetään nurin, sieltä ei löydy kultaharkkoja ja paksulti rahaa. Pankkiholvissa on vaan paksulti paperia, jotka ovat erilaisia tallettajien ja lainaajien välisiä sopimuksia, tietokoneita, huonekaluja ja johtokunnan kerroksen pöytähopeat.

Rahaa holvissa ei ole, koska pankit eivät lainaa omia rahojaan ulos – vaan asiakkaidensa rahoja. Tavallisesti pankeilla on omana pääomana vain kymmenesosa lainaamistaan rahoista. Jos pankki on pelannut johdannaisilla kuten AIG, sillä saattaa olla vain yksi sadasosa vastuistaan omana pääomana, toisin sanoen ei mitään.

Jos pankin annetaan mennä nurin, isku osuu sen asiakkaisiin, tavallisiin viattomiin säästäjiin ja yritysasiakkaisiin – eikä kelvottomiin ja ahneisiin johtajiin. He ovat jo Karibialla lomailemassa.

Vanha, tehokas ja raaka tapa selvitä pankkikriiseistä on ollut se, että valtio ottaa pankit haltuunsa. Sitten se korvaa tappiot veronmaksajien rahoilla ja myy terveet pankit takaisin markkinoille.

Näin tehdään koko ajan kun amerikkalaiset pikkupankit kaatuvat. Tällä tavalla on selvitetty myös isoja kansallisen tason pankkikriisejä, mutta se on tullut valitettavan kalliiksi veronmaksajille.

Obama ottaa ison riskin
luottaessaan sijoittajiin

Obama haluaa selvittää sotkun kunnianhimoisemmin ja halvemmalla. Hän ei ota ainakaan nyt pankkeja valtion haltuun, vaan hän yrittää hoitaa asian pehmeämmin yksityisten sijoittajien avulla.

Obaman talousministeri Timothy Geithnerin ideana on karkeasti se, että hän yrittää nostaa roskalainojen arvon ylös veronmaksajien rahoilla.

Valtio ja yksityiset keräävät yhteensä 500 miljardia potin, johon valtio antaa 465 miljardia ja yksityiset vain 35 miljardia. Yksityiset sijoittajat alkavat nostaa tällä 500 miljardin potilla roskalainoja pankeista.

Geithnerin uskoo, että kun roskalainat alkavat mennä kaupaksi, niiden hinnat alkavat nousta. Sijoittajat ovat kiinnostuneita, koska he saavat myydä lainat myöhemmin pois ja pitää voitot itsellään.

Kalifornian Berkeleyn yliopiston taloustieteen professori Brad DeLong varoittaa, että 500 miljardia on aivan liian pieni raha roskalainojen hintojen arvonnousuun. Siihen tarvitaan neljä kertaa enemmän, mutta poliittisesti sellaisen summan läpiajaminen voi olla sula mahdottomuus.

Markkinat innostuivat Geithnerin ehdotuksesta niin, että pörssi pomppasi maanantaina lähes 500 pistettä. Se kertoo ehkä vain siitä, että markkinat odottavat vesi kielellä ilmaista rahaa.

MIT-yliopiston taloustieteen professori Simon Johnson kertoi tiistaina New York Timesin nettisivuilla surfanneensa internetissä 24 tuntia Geithnerin ehdotuksen jälkeen. Hän kertoi löytäneensä useita hyvin perusteltuja selvityksiä siitä, kuinka huijarit voivat kahmia 500 miljoonan potista helppoa rahaa.

Jos Obaman talousministerin Geithnerin peli epäonnistuu, Obaman valtava poliittinen pääoma hupenee dramaattisesti. Obama on joutunut moninkertaiseen pattitilanteeseen niin, että tekeepä hän mitä tahansa, se on aina väärin.