Näin AIG joutui tuhon tielle

AIG:llä oli hyvät johtajat, menestyvä liiketoiminta ja paras mahdollinen luottoluokitus. Se pärjäsi hyvin ja pärjäisi edelleen ellei sen kylkeen olisi perustettu buumivuosina uutta osastoa, jonka nimeksi tuli ”rahoitustuotteiden divisioona”. 

Vaikka nimi kuulostaa aika vaarattomalta kravattimiesten tärkeilyltä, se vei AIG:n lopulta Yhdysvaltain, maailman ja linnunradan suurimpiin tappioihin.

Divisioona sijoitettiin Connecticutin maaseudulla olevaan konttoritaloon. Sinne otettiin töihin huippututkintoja suorittaneita nerokkaita nuoria miehiä ja naisia. Heille hankittiin miellyttävät nahkatuolit, tietokoneet ja nopeat nettiyhteydet ja annettiin vapaat kädet panna laiska raha töihin.

Divisioonalaiset ryhtyivät pian touhumaan aivan toisenlaisten asioiden parissa kuin yhtiön pienet ja ahkerat vakuutusvirkailijat muissa konttoreissa, joissa he olivat rakentaneet AIG:stä vankan yhtiön.

He alkoivat pelata johdannaisilla ja allekirjoittivat niitä satojen miljardien edestä. Ne ovat luonteeltaan eräänlaisia korkeampaan matematiikkaan perustuvia vedonlyöntejä, joista saattoi tulla satakertaiset voitot, mutta myös samanlaiset tappiot. Ne olivat niin monimutkaisia, että niitä eivät ymmärtäneet kuin niiden laatijat jos hekään.

Se ei pelaa,
joka pelkää

Pelaajille oli alusta lähtien selvää, että koko AIG:n omaisuus ei riittäisi alkuunkaan riskeihin, joihin he vakuutusyhtiön sitoivat. He upottivat yhtiön yhä syvemmälle riskeihin, koska valvontaa ei ollut. Bushin omistajayhteiskunnan virallinen totuus oli se, että tulos on kaikkien kannalta paras, kun talous valvoo itse itseään.

Totuuden hetki tuli viime syksynä, kun paatti hörppäsi vettä. AIG joutui yllättäen käteisen rahan puutteeseen, kun jokin iso veto laukesi sen silmille.

Johtajat soittivat Yhdysvaltain keskuspankkiin ja sanoivat, että nyt tarvitaan rahaa ja kiireesti, jotta AIG ei upottaisi liikekumppaneitaan Merrill Lynchia, Goldman Sachsia ja eurooppalaisia Deutsche Bankia ja BNP Paribasia.

Talousasiantuntijat sanovat, että koko länsimainen rahoitusjärjestelmä oli vaarassa romahtaa. Oli tai ei, mutta siitä alkoi kierre, jossa veronmaksajien rahaa on pumpattu neljä kertaa peräkkäin 170 miljardin dollarin edestä divisioonan pelivelkojen maksuun eikä loppua näy.

AIG ei kertonut useaan kuukauteen, mihin se panee veronmaksajilta saamansa rahat, mutta viime viikonloppuna se joutui tunnustamaan maksaneensa pelivelkojaan amerikkalaisten pankkien lisäksi kahdellekymmenelle eurooppalaiselle pankille peräti 60 miljardin edestä.

Miljardien hävittäjät
palkittiin bonuksilla

On ymmärrettävää, että laman keskellä asunto- ja työpaikkahuolineen kamppailevat amerikkalaiset eivät voi ymmärtää, miksi heidän pitää pelastaa eurooppalaisia pankkeja, mutta pelivelat on maksettava vaikka rajan yli ja myös huonoina aikoina.

Mitä tapahtui divisioonan työntekijöille? Eipä paljon. He saivat viime viikonloppuna 162 miljoonan dollarin edestä bonuksia, joiden maksattamisesta heillä oli lailliset sopimukset.

Yleisin bonuksen määrä on 1–2 miljoonaa dollaria. Kun tästä kerrottiin julkisuudessa, konttorin eteen jouduttiin panemaan poliisivartio.

Divisioonalaisia ei ole voitu potkia ulos, koska heitä tarvitaan huolehtimaan omista johdannaisistaan. He ovat näet ainoita, jotka osaavat tehdä niille jotakin.

Presidentti Barack Obama on ollut silmin nähden järkyttynyt ja vihainen AIG:n asioiden vuoksi, mutta hän ei voi tehdä muuta kuin ottaa poliittisesti ankarasti turpaansa. Kongressi kiehuu raivosta ja yrittää purkaa bonuksia, mutta tuskin se onnistuu.

P.S. Tapasin viikonloppuna erään republikaanisen puolueen johtaviin talousajattelijoihin kuuluvan henkilön, joka uskoi, että Yhdysvallat kieltää näiden sotkujen vuoksi ainakin osan johdannaisista. Hänen mukaansa lama alkoi siitä, että johdannaiset hävittivät taloudesta läpinäkyvyyden. Kun pankit ja muut rahoituslaitokset eivät enää viime syksynä osanneet arvioida edes omaa luottokelpoisuuttaan vastapelureista puhumattakaan, ne lakkasivat lainaamasta toisilleen. Vanha republikaani epäili toimiiko Obaman rahaelvytys, kun ongelmana on pikemminkin läpinäkyvyyden kuin rahan puute.