Obaman sota kapitalismia vastaan

The Wall Street Journal julkaisi hienoja lukuja tiistaina presidentti Barack Obaman suuresta kannatuksesta, mutta television useat talous- ja uutisohjelmien vetäjät ovat yhtäkkiä ruvenneet käymään Obaman kimppuun.

Oman talousshow’n vetäjä Larry Kudlow sanoi alkuviikosta, että Obama julisti liittovaltion tilaa koskeneessa puheessaan ”sodan” investoijia, yrittäjiä, pienyrittäjiä, suuryhtiöitä ja riskirahastoja sekä yksityisiä sijoitusrahastoja vastaan, siis kaikkea kapitalismia vastaan.

Jim Cramer, joka tekee CNBC:n Mad Money -ohjelmaa, riehui show’ssaan syyttäen Obamaa ”hyvinvoinnin tuhoamisesta”. Syyksi Cramer sanoi, että Obama ajaa rikkaille veronkorotuksia ja kaikille amerikkalaisille eurooppalaistyyppistä terveydenhoitojärjestelmää.

Erityistä ärtymystä television talousohjelmien ankkureissa herättää se, että Obama nostaa rikkaiden verotusta. Talousohjelman vetäjät ja useat heidän kutsumistaan vieraista syyttävät suoraan, että pörssikurssit putoavat Obaman vasemmistolaisen politiikan vuoksi.

– Missä talouden elpyminen viipyy, he kysyvät, vaikka vielä äsken he selittivät opettavaisesti, että amerikkalaisten täytyy olla kärsivällisiä, koska talouden vaikeuksien oikaiseminen kestää pitkään.

Talousjournalisti tietää
mihin pyllistää ja kumartaa

Amerikkalaisten talousjournalistien joukko vaikuttaa pinnallisesti lapsilaumalta, joka kiukuttelee, että niitä tikkukaramelleja ei ole vieläkään annettu, vaikka luvattiin. Todellisuudessa kallispalkkaiset tv-kasvot eivät ole lapsia lainkaan vaan kovapintaisia selviytyjiä. He ovat hyviä ammattimiehiä, jotka tietävät tarkkaan, mihin päin on hyvä kumartaa ja mihin pyllistää.

Tiedonvälityksen omistaa Yhdysvalloissa suuri raha. Se sallii aika paljon. Melkein kaikkea saa tehdä, mikä tuo rahaa kassaan, mutta ideologiset rajat ovat olemassa. Obama astui sen rajan yli, että hän alkaa verottaa rikkaita ja aikoo puuttua heidän veroparatiiseihinsa.

Hän on kenkku tyyppi, joka matkii Franklin Delano Rooseveltiä. FDR verotti aivan oikeasti rikkaat keskiluokkaan 1930-luvun laman aikana, mutta Obaman veronkorotukset ovat siihen nähden vain symbolisia.

Isänmaallista hurmaa ja oikeistopopulismia levittävä radiokommentaattori Rush Limbaugh esittää aivan samoja syytöksiä Obamaa vastaan kuin sofistikoidummat kommentaattorit, mutta hän tekee sen viisi kertaa karkeammin. Hän paljastaa oikeistokonservatiivien mielen liikkeet.
Limbaugh toivoo, että Obama epäonnistuisi, koska – kuten hän väittää – Yhdysvallat ei ole ollut koskaan ollut näin vakavan sisältä tulevan (Valkoinen talo) hyökkäyksen kohteena.

Limbaugh syyttää Obamaa siitä, että hän ei käytä erinomaisia puhelahjojaan amerikkalaisten motivoimiseen ja innostamiseen vaan löylyttää ja höyhentää niitä, jotka ovat saaneet jotakin aikaan (Wall Streetin pankkiirit?).

Limbaugh on suruissaan, koska Obama haluaa tuhota Yhdysvaltojen suurvalta-aseman ja sen toiminnan maailman talouden moottorina. Obama kuulemma haluaa tehdä myös lopun amerikkalaisesta elämäntyylistä, joka on ihmiskunnan historian edistynein.

Limbaughin julistus tuntuu suomalaisista hmm…sekopäiseltä…, mutta Yhdysvalloissa miljoonat ihmiset ottavat hänen sanansa totuutena. Hän on suuri vallankäyttäjä republikaanisessa puolueessa, mutta ei sielläkään kiistaton lainkaan.

Yksisilmäinen
jättiläinen

Media on yksisilmäinen jättiläinen, jonka yhtenä piirteenä on holtittomuus edellä mainittujen ideologisten rajojen sisällä. Se valitsee aiheensa aika sattumanvaraisesti ja alkaa satsata siihen mikä tuntuu kiinnostavan, eikä ole väliä, onko asia tärkeä vai ei.

Jos jutun aiheeksi muodostuu vaikka se, että Obama tuhoaa amerikkalaisen kapitalismin, uutispauhu vain kasvaa ja laajenee. Se muuttuu kampanjaksi ja siihen tulee joka päivä uusia juonteita, ja kun juttu oikein paisuu, se saa hysterian piirteitä, mutta vimma ja kauhu myyvät hyvin televisiossa.

Vielä ei olla niin pitkällä, että ruudussa olisi oma logo Obaman sota kapitalismia vastaan.

Kun Larry Kudlow, Jim Cramer ja Rush Limbaugh ovat oikein vauhdissa, he ovat aika viihdyttäviä. He osaavat lietsoa, ärsyttää ja olla hauskojakin. He ovat hyviä ammattimiehiä, heillä on journalistista kunnianhimoa ja he saattavat taistella liekaa vastaan, mutta he tietävät missä rajat menevät.