Lama on rikasta aikaa
0
Rakas lukija,
olet varmaankin ihmetellyt kun et saanut minulta mitään joululahjaksi. Pahoittelen syvästi, mutta saman kohtalon kokivat myös muut läheiseni. Sovimme nimittäin kavereiden kesken hyvissä ajoin, että tänä lama-jouluna tulemme kukin toimeen vähemmällä emmekä ostele toisillemme lahjan lahjaa.
En sortunut joululahjaostoksille edes joulua edeltävänä viikonloppuna, vaikka Stocka lupasi meille kanta-asiakkaille kahdenkymmenen prosentin alennuksen kaikista tavaroista. Ajatelkaa, jo ennen joulua. Eikä sekään niitä auttanut, tulosvaroitus tuli heti vuoden alussa.
Ainoan poikkeuksen lahjalistassani teki tietenkin isukki, joka sai uudet tohvelit. Se on perinne, josta en suostu luopumaan edes ankeimpina aikoina.
Yllättävä vaurastuminen
Tammikuussa huomasin sitten, että tilillä oli rahaa enemmän kuin koskaan aiemmin alkuvuodesta. Ei siinä kaikki että olin jättänyt joululahjat ostamatta, lisää helpotusta krooniseen kassakriisiini oli hellämielisesti tuonut Euroopan keskuspankki, joka oli laskenut ohjauskorkonsa niin alas että asuntolainani korot ja lyhennykset verottivat tiliäni lähes satasen vähemmän kuin korkeamman koron aikoina. Ja vielä halvempaa on luvassa.
Ehei, rakas lukija, nyt erehdyt pahan kerran. En suinkaan sännännyt alennusmyynteihin tuhlaamaan säästöjäni. Pysyin edelleen visusti kotona.
Katsokaas, vaikka edellä puhuin lama-joulusta, niin enhän minä mistään lamasta kärsi. Palkka juoksee kuten ennenkin ja kuten totesin, asuntolainaan menee vähemmän kuin ennen. Kohta käyn vielä hakemassa verokorttiin leiman, niin verotkin laskevat Jyrki "Pikkusikari" Kataisen lupauksen mukaisesti.
Toki juuri tämä samainen Katainen on poliitikko-kollegojensa kera saanut minut, sinut ja kaikki kaverimme uskomaan, että nyt ollaan lamassa ja pitäisi säästää. No joo, onhan siinä media jonkin verran auttanut sanaa levittämällä.
Kaikki on ennustettu
Ja kun meidät edes hetkeksi vapautettiin vuosikausien kulutushuuman ikeestä, niin voi sitä helpotuksen aaltoa joka on pyyhkäissyt yli kansan. Ei tarvitsekaan ostella tullakseen onnelliseksi. Säästämälläkin voi saada tyydytystä. Tähänhän voisi vaikka tottua.
Mutta näinhän se oli ennustettukin käyväksi. Jo vuonna 1867, kuten näet kun klikkaat tästä.
Alkuvuonna puhelin on soinut ihan yhtä ahkeraan kuin ennenkin, ja bailukutsuja on sadellut. Mutta jokin niissäkin on muuttunut. Ennen mentiin jonkun luo etkoille ja sitten trendiravintolaan. Nyt jätetään ravintolat väliin, laitetaan ruokaa kaverien luona ja juodaan viiniä tai olutta, jota saa muuten halvemmalla kuin koskaan.
Oluen paljousalennusten poistamisen tarkoitus oli nostaa mäyräkoiran ja muiden suurpakkausten hintaa samalle tasolle kuin yksittäisen pullon, mutta siinähän kävikin juuri päinvastoin. Nyt on kalja halpaa myös yhden pullon pakkauksessa.
Voin vain kuvitella kuinka keskusliikkeissä hihkutaan, tulonsiirron ravintolasektorilta päivittäistavarakauppaan täytyy olla mahtava. Ajatelkaa vaikkapa HOK-Elanto raukkaa, sillä kun on tukijalat molemmissa busineksissa.
Hans ja Matti, ajoituksen mestarit
Julkkiskokki Hans "Kaksi tähteä" Välimäkeä puolestaan ei voi kun onnitella kun osasi myydä Possukerho-Cochonin ennenkuin se meni nurin. Se ei koskaan kuulunut minun suosikkeihini. Kummallisesti tarjoiltuja annoksia liian kovalla hinnalla huonon palvelun ryydittämänä.
Toinen ajoituksessaan onnistunut on Matti "Toisiin tehtäviin" Oksanen, joka myi loputkin mainostoimisto Skandaalin osakkeensa.
Mitä sitä vanha mies enää laman kurimusta katsomaan, kun voi helpommallakin päästä. Kaikki sympatiani uudelle vetäjälle, Anu "Kuka?" Herraselle, mutta pahoin pelkään että urakka on isompi kuin uskoitkaan, sisko kulta.
Minulla taas on mahdollisuus säästää paitsi omia myös yrityksen rahoja näin lama-aikaan. PHS/TBWA tarjoaa sata ideaa ilmaiseksi, jos vain viitsin pyytää. Ennen samasta tavarasta pyydettiin kai kymmeniä jollei satoja tuhansia.
Pikkaisen voisi harmittaa, jos olisi entuudestaan ollut toimiston asiakas, nehän tämänkin lystin maksaa. Ilmaista ideaa kun ei ole sen enempää kuin ilmaista lounastakaan.
Eikä ilmaista mainosaikaa tai -tilaakaan ole, mutta Maikkaripa yllätti iloisesti minut ja muut asiakkaansa kertomalla alkuviikosta, että TV-mainonnan hinnat tippuvat seitsemän tai jopa kymmenen prosenttia.
En ihan ymmärrä Heikki "Taas naimisissa" Rotkon motiivia, mutta alennus kyllä kelpaa. Kiitos vaan. Ja Nelonen seurasi nopeasti perässä.
Tästähän on ihan rattoisa lama tulossa. Jollen sitten kuulu niiden parinsadan joukkoon, joista tätä kolumnia erittäin kannattavasti julkaiseva Sanoma News aikoo hankkiutua eroon. Irtautumispaketit tosin koskevat kuulemma ennenkaikkea ikääntyneitä työntekijöitä.
Kiinnostavaa nähdä tarttuvatko Hesarin päätoimittajat (58v ja 60v) tilaisuuteen.
Puolen vuoden kolumnointikokemuksella olenkin jo valmis siirtymään vaativampiin tehtäviin.
Ah, näitä epävarmoja aikoja!
Syvä Kurkku
syv.kurkku@gmail.com
PS.
Isukki on tuohduksissaan. Hän on aina äänestänyt Kokoomusta niinkuin valtaosa yritysjohtajista. Ja nyt Kokoomus vihjaa että yritysjohtajien pitäisi luopua isoista palkoista ja optioista - onko siitä nyt todellakin tullut työväenpuolue? Me kun luulimme että se oli vain ovela mainoslause.
PS2.
Eikä siinä kaikki. Pääministeri Vanhanen ehdottaa vielä päälle vakavissaan että osakesäästäjät luopuisivat osingoista. Tottakai, luovutaan palkoista, optioista ja osingoista - kunhan ei jouduta luopumaan elintasosta.
PS3.
Kun viime viikolla Taivaasta meille ilmoitettiin, että on vain yksi Taivas, missä piileksi Jussi? Aika huomaamatta puljusta häipyivät Ego Betan mukana myös Nurmion entiset luottomiehet Peter Barkman ja Jussi Olkkonen.
Syvä Kurkku on markkinointi-, media- ja mainosalaa tiiviisti seuraava femme fatale, jonka vakituinen työpaikka on suuren suomalaisen kulutustavaramarkkinoijan palveluksessa. Hän kirjoittaa häveliäästi nimimerkin takaa, mutta siihen häveliäisyys sitten loppuukin. Syvä Kurkku ei säästele mielipiteitään eikä peittele sympatioitaan tai antipatioitaan. Hän kertoo kirjoituksissaan asioista ja henkilöistä oikeilla nimillä ja tuo julki sen, minkä kaikki asiaa syvällisesti tuntevat jo tiesivätkin, mutta jota kukaan ei kehdannut sanoa ääneen.
1
20
