Euroopan unioni meni rikki

Kuva sai pahan kolhun jo lauantaina, kun suurimpien jäsenmaiden Saksan, Britanian, Ranskan ja Italian johtajat sekä komission ja EKP:n nokkamiehet kokoontuivat Pariisiin miettimään finanssikriisin vastaisia toimia.

Valtiovarainministeri Jyrki Katainen (kok.) ärähti pienten jäsenmaiden puolesta ja piti kokousta huonona ideana.

Kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n johtaja Dominique Strauss-Kahn puolestaan kehotti EU:ta yhtenäisiin toimiin kriisin vuoksi. Hän vaati EU-maita osoittamaan markkinoille, että ne eivät pelaa vain omaan pussiinsa.

Strauss-Kahnin vaatimukset kaikuivat kuuroille korville. EU:n neljä suurta tosin ilmoittivat koordinoivansa toimiaan, mutta heti kohta ilmoituksen jälkeen Hypo Real Estate -pankin kaatumista pelännyt Saksa lähti omille teilleen ja ilmoitti takaavansa kaikki pankkitalletukset.

Talletuspakoa pelkäävät rajanaapurit Itävalta ja Tanska seurasivat perässä muutaman tunnin kuluttua. Ennen pitkää muidenkin EU-maiden on tehtävä vastaavat päätökset; yhdenkään maan pankit eivät kestä sitä, että rahoistaan huolestuneet suursäästäjät siirtävät varansa täyden suojan tarjoavien maiden pankkeihin.

Merkelin takinkäännös
paljasti yhteistyön rajat

Saksan toiminta viikonloppuna kertoi kaiken oleellisen EU:n todellisesta luonteesta: hyvinä aikoina kokoonnutaan yksissä tuumin ryhmäkuviin vatkaamaan muiden EU-johtajien kättä, mutta tosipaikan tullen ajetaan vain oman maan etua.

Miten muuten liittokansleri Angela Merkelin viimeaikaisia puheita voisi tulkita?

Ennen sunnuntai-iltaa Merkel esiintyi yhtenäisen Euroopan puolesta. Lauantaina hän arvosteli topakasti Irlantia, joka ensimmäisenä EU-maana päätti antaa talletuksille täyden suojan. Hän myös vaati EU-maita pidättymään sellaisista toimista, jotka voisivat aiheuttaa ongelmia muissa maissa.

Muutamassa tunnissa Merkelin suunta muuttui 180 astetta, ja hän lupasi saksalaisten talletusten olevan turvassa. Merkelin ilmoitus otettiin tyrmistyneinä vastaan joka puolella Eurooppaa.

Saksan päätöksellä on maailmantalouteen aivan eri luokan vaikutukset kuin Irlannin ratkaisulla. Saksa on Euroopan suurin kansantalous, ja sillä on myös globaalia painoa.

Euroopan unionin rivien hajoaminen näin oleellisessa kysymyksessä paljastaa raadollisesti, että yhtenäistä Eurooppaa on rakennettu epätahtia. Talous on yhdentynyt, mutta poliittisella tasolla kotiinpäin vetäminen on edelleen voimissaan.

Britannian uunituore talousministeri Peter Mandelson sanoi jo niin kuin asia on: kriisi saattaa johtaa uuteen taloudellisen nationalismin kierteeseen. Hän vertasi tilannetta Monopoli-peliin, johon osallistuvat maat yrittävät kaikki hankkia itselleen "Vapaudut vankilasta" -kortin.

Virallinen Suomi sen sijaan yrittää vielä esiintyä yhtenäisen Euroopan puolesta. Pääministeri Matti Vanhasen (kesk.) hallituksen avainministerit ilmoittivat maanantaina, että "Suomi tavoittelee Ecofin-ministerineuvoston kokouksesta yhteistä linjaa rahoitusmarkkinoiden vakauttamiseksi".

Luxemburgissa tiistaina kokoontuvat valtiovarainministerit saavat tehdä täyden päivätyön Suomen toiveen toteuttamiseksi. Toinen vaihtoehto on, että lokakuun alku 2008 tullaan muistamaan hetkenä, jolloin talouden realiteetit rikkoivat kuvitelmat siitä, miten pitkällä yhtenäisen Euroopan rakentaminen on.